Joululomailua

Pieni tauko tullut kirjoitteluun. Nyt se korjataan. Mulla alkoi reilu viikko sitten nääs JOULULOMA!

Tipan juoksut tuli ja meni. Raskasta tuntui olevan kun poikakavereita ei voitu tavata, mutta tarjosi Tippis auliisti peppuaan myös tyttökavereille :D varsinainen hajuherne siitä tulikin kun kulki nenä maassa oikein urakalla! Aluksi tuli pari pissaa sisään ja ajattelin joe ttä joopajoo, hienoa taantumaa, mutta taisikin olla joku hetkellinen mielenhäiriö elämänmuutoksen edessä koska sen jälkeen ei sisään ole mitään tehty (paitsi kylässä......). Ja tietty kauhee hinku oli muiden koirien luo. Siitä saikin kivan syyn sanoa innokkaille flexi-moikkajille nou thänkjuu! Onneksi Veeti-poikaa voitiin silti tavata, sillä kun on miehiset vermeet viety parempaan paikkaan. Mukulat saikin taas hauskat leikit aikaiseksi, ja jossain vaiheessa Veetillekin vissiin valkeni miksi toi tyttö haisee tolta ja koittaa koko ajan nousta selkään.. :D

Hauska vetoleikki, välillä Veeti raahautui myös perässä ;D

Mitähän me oltais tehty viime aikoina? Ollaan käyty muutamia kertoja koko perheen voimin metsälenkeillä ja on ollut oikein mukavaa ja harvinaista herkkua! Otettiin kivoja kuviakin, joissa tosin kivasti paistaa taas keltainen luoksetulonhrajoittelukaapeli :D

Tipan ja isin juoksukisa - kumpi voittaa?

Tiukka loppukiri!

Ja kappas, tulihan (ja meni samoin tein) se ensilumikin! Pelättiin että Tippa taas jälleen taantuu kun ihmettelee muutenkin ulkona vaikka mitä, mutta niin ei onneksi käynytkään :) lumi kyllä sai aikaan mielettömät hepulit!

Lumipalloa pyörittämässä

Tippa ja mamma <3

Meillä kävi myös ihananainen kohta 3-vuotias kummipoikani kylässä joku aika sitten. Alkuarkailu väistyi nopeasti ja koira ja poika painelivat juoksukisaa sohvalle ja alas, leikkivät Tipan aitauksessa ja makoilivat yhdessä sohvalla Tipan välillä suukotellen muksua <3 Söpöliinit!

Kaksi murua napittaa telkkarista koiranhaukkuista Bolt-elokuvaa :D

Suukkoja!

"Kato Tippa, tää vois mennä tänne"

Tänänä Tipuliini oli päivähoidossa Jennalla, kai ihan kivasti oli mennyt :) Mulla on joululoma tammikuun 9. päivään asti, joten touhulle riittää nyt aikaa! Leikkitreffejä on tiedossa ja mökillekin päästään ihan pian juoksentelemaan :) Uudeksi vuodeksi matkataan Hämeenlinnaan ja sen jälkeen Tippa jääkin neljäksi päiväksi Elinalle hoitoon Iinan kaveriksi kun mamma ja isi suuntaavat kylpylään! Kivaa tiedossa siis joka iikalle ;)

Kivaa joulua!

Pennusta naiseksi

Tänään aloin ihmettelemään, kun Tippa on nuollut itteään aika paljon jo pari päivää. Jenna kehotti pyyhkäisemään paperilla, ja punaistahan siinä oli! Eli meidän vauva aloitti nyt ekat juoksunsa! :|
En pysty tajuaan että se on jo niin iso! Olis saanut mun puolesta vielä vähän kasvaa ja kypsyä, mutta kai luonto tietää paremmin ;) mitään tuhrua ei näy missään, taitavasti se itseään pitää siistinä.

Mitään ennakkomerkkejä en tietenkään ole tajunnut kuin vasta nyt kun tajusin noi juoksut. Ruokahalu on ollut muutaman päivän ihan nollassa (jos normaalia huonompi voi ollakaan), Tippa on jo pidemmän aikaa haistellut tosi innokkaasti nurkkia ja tienvarsia, ja kävellyt aina pissiessään. Pissathan se tekee yhä vieläkin aina melkein samaan paikkaan pihassa, hyvin epäsäännöllisesti mihinkään matkan varrelle kävelyllä, joten sikäli en ole mitään merkkailuakaan tajunnut ajatella. On se kyllä vähän useammin pyytänyt ulos.

Voi mun pientäni! Iso tyttö jo. Nyt tuli harmillisesti pidempi tauko poikakaverienkin näkemiselle, tai Veetihän on leikattu, mutta Onni-veikkaa ei nyt kyllä hetkeen voida tavata :( Onneksi ensi viikolle on tulossa treffit Iinuskan kanssa. Pitää hankkia enemmän tyttökavereita näiden tyttöjen viikkojen varalle! Harmittaa myös se että oltais just aiottu lähteä johonkin perämetsään niin että Tippa olis saanu juoksennella vapaana, mutta en mä sitä kyllä nyt voi mihinkään päästää juoksujen aikana. Luoksetuloa ei olla oikein pitkiin aikoihin treenailtu kunnolla, kun en viitti sitä lähimetsissä pitää vapaana kun trafiikkia on niin paljon, ja koirapuistossa se ei kuuntele lainkaan...

Otin Tipasta eilen jouluisia kuvia, ja tilasin joulukortteja. Hihii, onpahan sekin homma alta pois ja kiva laittaa murusesta kuvia tutuille :)

Harjoiteltiin Tipan kanssa aikamme kuluksi vähän naksuttimella. Heitin sen jo kesällä seinään, kun ei Tippa jotenkin tuntunut tajuavan sen ideaa, mutta nyt päätin yrittää. Kinkunhituset tekivät hyvin motivoijana tehtäväänsä. Alkuun Tippa tietty ei taas ollut yhtään kartalla kun ei ole aivojaan joutunut tolla tavalla käyttämään. Päätin opettaa kieppiä eli itsensä ympäri pyörähtämistä, ja aloitin naksuttamaan kun Tippa katsoi vähänkään sivulle. Siihen menikin joku tovi, mutta sitten yhtäkkiä sillä loksahti joku kohdalleen, ja alkoikin tehdä kokonaista kieppiä kerta toisensa jälkeen! :) ihan mieletöntä! Olin jo sillä mielellä, ettei toi kyllä ikinä opi, mutta päätin olla luovuttamatta, ja se tuotti tulosta! Nyt ollaan alettu yhdistämään temppuun sanaa "kieppi", ja liikkeen nopeuskin on kasvanut huimasti. Ja kun sanoin että kesti ikuisuuden, niin todellisuudessa siis ehkä max. puoli tuntia. On toi vaan hurjan fiksu otus kun vaan itse malttaa! Nyt vaan miettimään mitä muuta kivaa voitais naksulla opetella :)

Hiljaiseloa

..niin blogin kuin arkielämänkin puolella. Vaatii pientä järjestelyä että saa touhuiltua tuon koiran kanssa viikoilla, mutta kyllä sillekin aina välillä aikaa löytyy! :) nyt Tippa on ollut parisen viikkoa herkkukiellossa jotta ruoka alkaisi maittaa, mutta kovin suurta menestystä ei sillä saralla ole kuitenkaan saavutettu. Tein siis jokin aika sitten niin vastustamattoman herkullisia jauhelihanameja, että Tippa-neiti menetti täysin järkensä ja ruokahalunsa mitään muuta kohtaan ja kyttäsi vain niitä. Nyt se on sitten saanut pelkkiä nappuloita korkeintaan öljytilkkaan sekoitettuna, ja jos ei ala kiinnostaa niin kuppi menee pois. Ollaan sitten tarjottu tunnin-parin päästä uudestaan jos ei ole mitään ottanut. Tippa näyttää ruokailevan iltapainotteisesti, mikä sinänsä on ok, mutta kun se sitten oksentelee tyhjää mahaa melko usein aamupäivisin jos ei ole aamuruoka maittanut. Pikku pöljä!! Ei siis tajua syödä kovin paljon silloinkaan kun syö. Painoa ei ole enää hetkeen tullut kuin joku hassu 100-200 grammaa, korkeudesta en tiedä. Välillä mietin, saako se ollenkaan tarpeeksi ravintoaineita tai vitskuja tms. mutta ainakin virtaa riittää ja turkki kiiltää. Se hilseilee välillä vähän, mutta sitten lisätään öljyä tilkka ruokaan. Tuskin se itseään nälkäänkään tappaa kun terve koira on...

Normaalia arkea siis elellään, ollaan käyty lempparipoitsujen eli Veetin ja Onnin kanssa silloin tällöin leikkimässä, ja ne onkin Tipan ehdotonta ykköslempitekemistä! :) eilenkin oltiin pitkästä aikaa Onnin kanssa riekkumassa ja ai että sitä ilon ja onnen määrää!!! <3 oli niin ihana katsoa kun kaks mustaa viipotti kamalaa vauhtia, Tippa oli oikein elementissään kun haastoi Onnia painiin ja yllytti jahtaamaan. Ihanat murut! Yritettin saada niistä näppärää yhteiskuvaa istuen - arvatkaa onnistuiko??? :D muutenkin kuvat oli ihan kamalia kun ei toi pokkari oikein pysy sheltin vauhdissa..

Veetin kanssa

Lempileikki: kepin varastaminen toiselta ja varkaan jahtaaminen

Sisarukset vauhdissa!

Välillä piti hengähtääkin

Oli meillä jokin aika sitten vähän normaalista poikkeavaakin tekemistä: kävimme koko perheeni kanssa Repoveden kansallispuistossa käppäilemässä syyskuussa. Siellähän ei saa vapaana koiraa pitääkään, mutta Tippa oli pitkän kaapelin päässä ja nautti eräilystä täysin siemauksin, tai niin täysin kuin vain narun päässä voi nauttia. Silloinkin se totteli luoksetuloa oikein kivasti, hieno homma :)

Ruskaposeerausta

 Tippa sisaruksineen täytti puoli vuottakin ihan huomaamatta! Ikä ei aina ihan tuo uusia taitoja tullessaan, nimittäin sisäsiisteys on edelleen aikalailla samalla tolalla kuin ennen: tekee hienosti ulos aina kun vie, joskus jopa kaksi pissaa! ...mutta sitten sisällä jos hätä yllättää niin lähin matto kyllä kastuu. Eikä Tippa osaa pyytää edelleenkään ulos, ellei osaa lukea hyvin hienovaraisia merkkejä: jos lattialla on paperi, Tippa menee sen päälle seisomaan ja tuijottaa merkitsevästi. Jos et juuri samaan aikaan muilta hommiltasi tajua katsoa sinnepäin, niin menetit mahdollisuutesi ja pissa on jo lattialla kun huomaat. Mutta kyllä se on jo selvästi hoksannut tän idean.

Murrosikä osoittaa jo pikkuhiljaa saapumisen merkkejä: Tipalla on ollut jonkin aikaa jo tapana heräillä yöllä "epäilyttäviin" ääniin ja haukkua niitä. Tämä tapa tietenkin raastaa isäntäväen hermoja aika lailla kun keskellä yötä pikku vekkari päättää herättää. Ollaan kuitenkin nyt saatu sitä vähennettyä palkkaamalla hiljaisuudesta päiväsaikaan, jos haukkuu silloin esim ulko kuuluvia koiranhaukkuja tai kovia kolinoita rapusta. Mutta yleisesti päivällä mikään ei ihmetytä sitä samaan malliin kuin yöllä. Hiljaa-käsky on kuitenkin jo osoittautunut suht opituksi, ja kyllä neiti sitä jo yllättävän hyvin tottelee. Esiteinistä huomaa myös miten se kerjää huomiota ihan typerillä tempuilla: repii suikaleita tapetista, nyhtää räsymaton kuteita irti, järsii kynnystä ja ovenkarmin maalipintaa.. Siitä oikein näkee miten se katsoo että kattooko toi nyt, huomaakohan se nyt varmasti! Mrr. Toisaalta, kaikki tuommoinen on erittäin harvinaista niinä päivinä kun on kunnolla aktiviteettia ettei koiran tarvi keksiä omaa puuhaa. Mutta olis se pikku prinsessan myös oivallettava ettei koko ajan tarvi tehdä jotakin..! Olenkin sitten niinä päivinä kun ei mihinkään ehdi erikseen lähteä aktivoitumaan piilotellut sille leluja tai nameja etsittäväksi (tämä siis erityisesti nyt intensiivisimmän herkkukiellon jälkeen) tai tarjonnut lailista purtavaa. Denta stixeistä Tippa tykkää ihan hulluna :) pientä koulutusta tehdään myös oikeastaan päivittäin edes vähän, nyt viikonloppuna pidettiin oikein tehotreeniä seisomisen kanssa, ja Tippa hoksaakin sen jo hyvin! Usein aluksi tarjoaa istumista, mutta parin kerran jälkeen muistaa mistä on kyse. Vielä jos tää mamma tietäis miten sitä pitäisi erityisesti seisottaa, siis miten koivet ja asento pitäisi olla, niin oppisi varmaan hienoksi shetlanninseisojaksi :)

Don't mind about the human figure!

Olisi kauhean kivaa mennä johonkin vakituiseen treeniin, oli se sitten tokoa tai agilitya. Pentuagia ei vaan ole oikein tullut vastaan, ja monet treenit on niin kamalan kaukana autottomalle. Tulisi semmoinen kunnon rutiini ja tekisi hyvää suhteelle koiran kanssa jos kävisi säännöllisesti ohjatuissa treeneissä joissa joku varta vasten neuvoisi ja joissa tulisi sitten reenailtua. Hintakaan ei saisi kovin korkea olla.. Kamalat vaatimukset! :D

Loppuun vielä pieni kevennys, Tipan monet ilmeet. Se on alkanut hymyillä "suloista" nuuskahymyä leikkiessään ja ollessaan innoissaan. Voi meidän neitiä :D

Demonikoira

PS. Korvat ovat asettuneet nyt ainakin minun silmään aika kivasti, niitä ei oo tarvinut enää liimailla! Jei!

Hammaslääkäriä ja tylsiä päiviä

Tippa innostui 5-kuukautisuutensa kunniaksi kasvattelemaan oikein urakalla kulmahampaitaan, mutta unohti lahjoittaa vanhat ensin hammaskeijulle. Niinpä suuntana olikin kulman takana sijaitseva Veter ja vähän pidemmät päikkärit. Minua jännitti ihan tuhottomasti, pelkäsin että Tippa tietenkin kuolee ym. Tippakin varmaan aisti jännityksen, koska oli vähän levoton lääkriin mentäessä. Kaikki meni kuitenkin tositosi hyvin! ..vaikka purskahdinkin itkuun kun lähdin kotiin odottelemaan Tipulaisen leikkauksen ajaksi. Kolmen vartin päästä kannoinkin kotiin pöpperöisen pikku shetlantilaisen, joka kyllä yritti jo reippaasti olla oma itsensä: se oli siis aivan kanttuvei vielä, mutta kotona ovisummerin soidessa se yritti vanhasta muistista loikkia tuljiaa vastaan mutta se tie ei kauas kantanut kun koivet levisivät lattialle ja meno oli muutenkin vähän sinnepäin. Toinen kuitenkin niin innolla :') liki 12h paasto ennen hampaanpoistoa näytti neidistä myös uuden puolen, kun suuntasimme mökille leikkauksen jälkeen. Se kerjäsi ekaa kertaa ruokaa!!! Se yritti syödä kaikkea virottuaan, ja päätyi napittamaan kaverini viereen kinkkuleipää kuin viimeistä päivää. Se ei siis ole koskaan ennen edes yrittänyt kerjätä mitään, eikä ole mitään koskaan pöydästä saanut. Ehkä tunne vei nyt voiton järjestä... Tätä tosin on jatkunut enemmän tai vähemmän kotonakin sen jälkeen, vaikkei mitään herunut ekallakaan kerralla!? Ruokapöydän ääressä ei tonota, mutta jos syö jotain sohvalla niin siinähän se loikkii ja kinuaa... huoh.

Mökillä Tippa oli taas elementissään kun sai viipottaa. Hampaanpoistopäivänä en päästänyt sitä ulos vapaana kun aika kului enimmäkseen viltin sisällä mamman sylissä, mutta seuraavana päivänä vapaus taas koitti. Ai että se oli onnessaan <3 ja kaikkien ihmeeksi totteli joka ikinen kerta luoksetulokäskyä :) :) :) JIPPII!! Kutsujakin saattoi siis olla kuka vaan 7-henkisestä seurueesta, ja aina pitkänkin matkan takaa viipottaa tuulispää sheltti! Upeaa. Kuivatut kieli- ja sydännamut taisivat olla mieleen!

Ihmiset viettivät iltaa paljussa, ja Tippa pääsi mukaan tyhjennyshommiin. Taisi olla jännää :)

Nytkö se jo loppui?

Yritin saada naamakuvaa Tipasta kun se oli aivan märkä, kreppikiharoilla ja näytti ihan vanhalta papalta, mutta eihän se niin kauaa kameraan katsonut.. :D nyt sadekeleillä on saatu siitä ihanan pulleronnäköinen kun pään karvat lytistyy pintaa pitkin mutta muussa vartalossa ne puffautuu ja pörhistyy kastuessaan.. :D

Viime päivät onkin olleet taas astetta tylsempiä. Mä olen ollut ihan veto pois ja sairastellut, ja J on reissussa. Tippa on kaiken lisäksi joutunut olemaan tosi pitkiä päiviä yksinään kun yhtäkkiä mulla onkin ollut yli 8-tuntisia koulupäiviä ekaa kertaa sitten lukion. Ja kun olen kipeänä (niin, meillä ei koulussa saa sairastaa tai samat opetukset kutsuu ensi vuonna uudestaan..), en jaksa tehdä mitään sen kanssa kunnolla kotiin tultua. Aktivaatio on rajoittunut lähinnä lenkkeilyyn sateessa, mistä kumpikaan osapuoli ei kovasti nauti. Huomaa myös kotona patoutuneen energian; yksinollessa Tippa sitten keksii itselleen tekemistä ja järsii milloin mitäkin ja levittelee tavaraa. Sisäsiisteyskin on taas ihan kamalassa kuosissa, en ymmärrä. Hammaslääkärikäytni toi pientä takapakkia kun pöpperössä toi ei pystynyt pidättelemään ja pisut tuli muutaman kerran mihin sattuu. Kyllä se ihan nätisti tekee ulos oikeastaan lähes aina kun mennään, mutta kyllä niitä sisäänkin tulee vähintään kahdet pissat/kakat päivässä! Ja Tippa on alkanut tekemään myös yksinään tarpeitaan, mitä ei ole ennen tehnyt. Liittyy varmaan elmöintiin, jos aiemmin on pääsääntöisesti nukkunut yksinään. Ei kai se vaan mitään eroahdistusta kehitä tässä?? Ainakin kyllä jää joka kerta hiljaa ja nätisti kun lähden, eikä kuulu lähdettyäkään oven takaa mitään kun olen jäänyt kuuntelemaan.

Tippaa kiinnostaa ihan kamalasti kaikki hajut ulkona. Ihan älytöntä melkein miten se unohtaa kaiken ku nuuskuttaa. Pitäis varmaan mennä jotain jälkijuttuja kokeileen kun intoa tuntuu piisaavan ainaki koiran puolelta vaikka muille jakaa :)

Tipulainen 5 kuukautta

Aika rientää, viime viikolla tuli meidän vauvalle jo viisi kuukautta plakkariin!! Aina ei uskoisi että ikää on jo niin paljon, mutta jotenkin Tippa taisi ikänsä tiedostaa, kun on alkanut viime päivinä tottelemaan niin mainiosti ;) Vanhoja taitoja kerrataan, uusina on nyt harjoiteltu paikallaoloa ja seisomista. Paikka on jo mennyt aika hyvin johonkin mielensyövereihin koiruudella, ja voin jo kävellä toiselle puolelle meidän 49 neliön lukaalia ja asettaa herkun maahan ja vielä senkin jälkeen odottaa hetken, ja Tippa tonottaa vaan kieli pitkällä vapaa-komentoa odottaen :) Hienoa! Istumiset ja maahanmenot sujuu Tipan niin halutessa, ja sekoittuvat vähän silloin tällöin. Seuraaminen menee vielä vahvasti käsiavulla, ja näyttelyliikumisesta nyt ei voi sanoa yhtään mitään. Niiden opetuksessakin on minulle vähän haastetta.. Ennen ulosmenoa Tippa ottaa hienosti katsekontaktia, kuten useimmiten tässä-käskystäkin. Luoksetulo sujuu taas pienen ojanpohjan jälkeen aika kivasti (kopkop), mutta kaapeli hankittiin siitä huolimatta liinan virkaan. Mutta esim. viikonloppuna mökillä luoksetulo oli 100% ja vielä sadankymmenen prosentin energialla ja vauhdilla ;)

Viisikuinen Tippa on ihmisrakas sylikoira, joka ryntää nuollen tervehtimään kaikkia joita mamma moikkaa :) mörköily on jo vähän vähentynyt, mutta innostuessaan Tippa saattaa rynnätä autoja ja pyöriä kohti. Epäilyttäviä ääniä ja ovisummeria se haukkuu, mutta lopettaa aika hyvin kiellosta tai huomatessaan haukkumisen aiheettomaksi. Muiden koirien kanssa Tippa haluaisi heti rynnätä leikkimään, ja ohittaminen olisikin harjoituslistalla, jos mamma ei olisi niin pirun laiska ulkona namien kanssa. Useimmiten ohitus sujuu ihan hyvin jos minä en ole huomaavinani vastaantulijoita ja kiihdytän vauhtia ohi, huikkaan että mennään. Mutta vastaantulevat pentukoirat ovat Tipalle ylitsepääsemätön juttu, ja se ei vaan voi tajuta miksi potentiaalinen leikkikaveri päästettiin ohi haastamatta juoksukisaan tai paineihin.

Tipan herkkua ovat sydän, kieli ja lohi. Ruokahalu on ollut erittäin hyvä Onnin luona kyläilyn jälkeen, ja täysiä kuppeja ruokaa häviää yhdessä silmänräpäyksessä entiseen verrattuna! Tällä hetkellä Tippa syö vielä ANF:n penturuokaa kaksi tai kolme kertaa päivässä. Ahneeksi Tipulaista ei voi haukkua, mutta nyt kiinnostus ruokaa kohtaan on herännyt myös kaverien kanssa ollessa; luokse tullaan kamalaa vauhtia ettei toinen saisi herkkuja. Aiemmin Tippa ei niin välittänyt, vaikka sydänkikkareet olisikin menneet kaverin suuhun, mutta nyt se rohmuaa ne itse hurjaa kyytiä.

Sisäsiisteys on vaihtelevan hyvällä mallilla. On useita päiviä, jolloin sisälle ei tule mitään, mutta myös yhtä paljon sellaisia päiviä, kun vähintään jotain tulee. Tippa ei osaa kinuamalla pyytää ulos, vaan jos ihmiseläjä ei ymmärrä ensimmäisestä katseesta lähteä viemään, niin se menee paperille tai matolle. Aamuisin olemmekin oppineet heräämään Tipan merkitsevään katseeseen sängyn vierellä. Joskus se menee paperille pyörimään, katsoo merkitsevästi, ja tulee pois kun sille sanoo ettei paperille pissitä. Ulkona sadekeli ja mehevät maan hajut häiritsevät tarpeidentekoa, ja siihen saattaakin joskus kulua tovi jos toinenkin. Tippa ei juuri tee tarpeitaan kuin tietylle alueelle omassa pihassa. Mökillä on oma alueensa myös.

Tipan parhaat kaverit ovat veikkapoika Onni ja poikaystävä Veeti. Molempien kanssa leikki sujuu ilman riitoja, ja pääasiassa juoksun merkeissä. Uusien kaverien kanssa Tippa on aluksi vähän ujopiimä, haistelee häntä kinttujen välissä, mutta rohkaistuu hyvin nopeasti ja alkaa heti haastaa leikkeihin. Isojen kaverien kanssa se on omasta mielestään ihan leikeissä mukana juoksemalla parin metrin päässä omineen mutta pinkoo tuhatta ja sataa karkuun, jos muut leikkijät lähestyvät sen suuntaan :D

Tässä vähän kuvituksia viisikuisesta murusta.

 

Herkuttelua naudanluun kera

 

Hännässäni on jo näin monta karvaa :)

Älä nuolaise ennen kuin..

Meninkin leijailemaan niillä sisäsiisteillä päivillä - tänään tuli pisut matolle ja kakatkin vielä myöhemmin..!! Tippa kun ei yhtään anna vinkkiä jos on hätä vaan menee vaan tarpeilleen. Se on alkanut olemaan nyt parina päivänä aika rauhaton ulkona, eikä ole varmaankaan pissinyt/kakannut vaikka hätä olis ollut. Nytkin oltiin pitkällä lenkillä, ja sen jälkeen odoteltiin tarpeita pihassa. No, pissa viimein tuli, ja näin että isompikin hätä olisi, kun kierteli ja kaarteli, mutta ei vaan millään keskittynyt ja hepuloikin vähän. Ajattelin sitten, että J saa mennä sen kanssa kohta kun oli pian tulossa kotiin ja mun piti päästä ruuanlaittoon. Kävin nopeasti koneella, ja eiköhän kakat ollu sillä välin tullu keittiön matolle...! Eikä Juho ehtinyt tulla edes kotiin ennen sitä. Huoh, typyseni!

Lomaa ja paluu arkeen

Tipulaisella oli sujunut hienosti kyläreissulla Onnin luona! Kakarat oli riekkuneet 24/7 ja hampaita ja korvaliimauksia irtoili oikein olan takaa :D mutta hauskaa varmasti oli! Tippa oli jopa ekojen päivien ujostelun jälkeen pissinyt uloskin, ihme! Ja mikä parasta, Onni opetti sille miten reippaasti kuuluu pienen koiran syödä ;) Ei olekaan meidän Tippis miesmuistiin vedellyt kuppia tyhjäksi, etenkään jos siellä on ollut pelkkiä nappuloita ja korkeintaan loraus öljyä!?! Suuret kiitokset vielä Mareenalle ja Joonakselle! <3

Muuten elämä onkin sitten palautunut normaaliuomiinsa, ensimmäistä kertaa sitten Tipan saapumisen, nyt kun koulu alkoi. Huomaa kyllä selkeästi koirastakin miten säännöllisempi rytmi tekee sille hyvää! Meillä onkin nyt jo ainakin 3 täysin kuivaa päivää takana!! ;) tosin tänään yöllä Tippa heräsi ja oli pissinyt lattialle, samoin kakka tuli lattialle aamu-ulkoilun jälkeen (?!) ja vielä nyt illalla yksi pissa vaikka melko vähän aikaa sitten oltiin käyty... No, kai se menee vähän aaltoliikettä tää opettelu :) On kuitenkin huippukivaa miten helposti ja nopeasti se nykyään tarpeensa ulkona tekee entiseen verrattuna! Tosin vieläkin vain omaan pihaan tiettyyn paikkaan, mutta kuitenkin ;)

Vihdoin edes jonkunlainen istuskelupose ;)

Salaman kanssa niistä vaan aina tuppaa tulemaan tälläisiä kun neiti siristelee :D :D

Tavattiin joku aika sitten japaninpystykorva Tinkaa metsäleikkien merkeissä. Tytöt tykkäsi kyllä toisistaan, Tinkaa vaan harmitti vähän Tipan ketteryys, eikä meidän kakara tietenkän osannut leikkiä reilusti että olisi antanut vähän siimaa toiselle.. Mutta kivaa tuntui olevan kuitenkin! Mulla oli kinkkumegaherkkua taas mukana palkkana, ja luoksetulo toimi taas mainiosti!! Olin superylpeä kun Tippa näki kuuden spanielin lenkkeilevän jonkin matkan päässä ja oli jo viipottamassa sinnepäin, mutta kun kutsuin, niin typy kiiti lähes salamana mamma luo ;) JEEE!!!! Tosin eilen kun oltiin metsälenkillä niin neitihän ampaisi lenkkeilijöiden perään ja sitten vielä pelästyi niitä ja lähti karkuun.... Onneksi oltiin metsässä, eikä muita tullut sillä kohtaa vastaan! Harmitti vaan kun ei korvia taas löytynyt yyhtään.. Kaverin kanssa Tippa osaa hienosti, mutta omineen vaatii vähän kuria. Suunnitelmissa onkin jonkin sortin kaapelin/pitkän liinan hankinta, jotta Tippa luulee olevansa vapaa, mutta tottelemattomuuden hetkellä matkanteko loppuukin lyhyeen! Tänään vähän harjoiteltiin, että pieni nyppäys hihnassa tarkoittaa nounou, ja kun sen jälkeen lopettaa ikävän asian teon, saa namia ja kehuja ja nypytys loppuu. Tippa tuntui hoksaavan ihan hyvin. Nyt vaan kaapelia odotellessa :)

Iltakävelyllä metsäaukealla

Tarkkaavaisena

Käytiin tänään reenailemassa vähän unholaan jääneitä perustottelevaisuusjuttuja läheisellä kentällä, joka sopii mielestäni mainiosti ko. puuhaan! Se on ympäröity korkeilla pensailla joten sinne ei näy ohi kävelevät ihmiset, koirat tai muutkaan Tippaa tällä hetkellä liikaa häiritsevät tekijät, ja on vielä mukavan lähellä! Eikä siellä pelaile ikinä kukaan ;) reenailtiin perusasentoa, seuraamista ja paikallaanistumista, jossa Tipalla maltti alkaa parantua hienosti! Olin iloinen, kun a. sain kerrankin aikaiseksi lähteä ja b. meni niin hyvin :) ajattelin, että harjoitellaan nyt pentukurssilla opetetut asiat kuosiin omineen, ja sitten katsellaan josko osallistuisi jollekin pentutoko- tms. kurssille. Näyttelytreeneissä varmaan mennään käymään myös lähitulevaisuudessa; joko Hämeen shelttien tai Tampereen pikkukoirien parissa. Agilityä tuon rimpulan pikku nivelet saa odottaa vielä jonkin tovin, vaikka se lajeista ehkä eniten kiinnostaisikin :b palkkausasiakin on nyt edistynyt, kinkun lisäksi kuivattu kieli on nyt kova sana! (Ei tosin aina luoksetulon hetkellä näemmä.) Tippa on myös aika kova etsimään piilotettuja kielenpaloja kotona :)

Ai niin, vielä hampiasiaa. Eilen lähti isoja poskihampaita ainakin kaksi, ja toinen saatiin talteenkin! Pitäisköhän laittaa hammaskeijulle Tipan pedin alle :D sunnuntaina irrotettiin myös ihan jo irti uuden hampaa tiellä roikkuva etuhammas. Muut näyttäis vaihtuneen/vaihtuvan juuri ihan mukavasti, paitsi kulmahampaista ei ole tietoakaan. Ne ei edes heilu. Mutta kai nekin siitä sitten. Kovasti kyllä ollaan retuutettu kaiken sortin leluja ja luita tuon kanssa, ja aika aktiivisesti neiti itekin hakee purupintaa (mikä ei aina ole omistajan kodin kannalta ihan miellyttävää..).

Tää on musta hauska kuva - kuvastaa hyvin miten innoissaan me ikuistetaan kaikkia pikkujuttuja :D

Loppuun vielä pari hauskaa kuvaa mitä löysin Juhon puhelimesta :)

Tippa nauttii vauhdin huumasta veneessä heinäkuussa

Uimassa rapujuhlilla

Tippa ihan gänäs ja nuuskat huulessa :DD meidän pikku puliukko <3

Ilon päiviä

Voih, vaikka aina nurisen Tipan taitojen vajavuuksia, niin kyllä se halutessaan pystyy vaikka mihin!!

Pentukurssin vikalla kerralla neidistä kuoriutui varsinainen stara!! Otin uutta herkkua, kinkunretaleita, palkaksi, ja niiden avulla keskittymiskyky kasvoi n. potenssiin 100! Olin ihan fiiliksissä, kun Tippa kertauskerralla osasi semmoisiakin asioita jotenkin tosi taitavasti käsiavulla, joita ei ole ennen tajunnut yhtään tai ei olla edes kokeiltu, meiltä kun jäi yksi kerta väliin. Voi kun se olisi aina noin motivoitunut! Olin niin iloinen, että Tippa sai loppuillan järsiä isoa luuta oikein sydämensä kyllyydestä :)

Veeti-pojan kanssa treffit sujuivat tosi hyvin myös! Tippa kohtasin kerrankin oikein kunnolla itseään nopeamman kiiturin ja katselikin vähän hoomoilasena pikkukaverin menoa :D vaikka Veetillekään ei noita raajoja ole liiaksi suotu (chihun ja perhoskoiran jälkeläinen), niin vauhti oli kyllä ihan mieletön!!! Ne oli ihanat kaverit, kun varastivat aina keppejä toisiltaan ja juoksivat sitten toistensa perässä :) Tipan eka poikaystävä <3 (ja vielä leikattu sellainen - niin ja eihän velipoikaa voi laskea ;))

Viikonloppuna Tippa saikin viettää laatuaikaa ikioman isin kanssa oikein olan takaa, kun minä olin reissussa. Muuten meni tosi hyvin, mutta kävi yksi tylsä juttu. Juho ja Tippa oli pentupiirissä lauantaina, ja Tippa painiskeli tosi reippaasti nyt muiden kanssa (jotka olivat sitä tyyliin puolet nuorempia, mutta koko samaa luokkaa :D) ja oli oikeastikin mukana leikeissä eikä vaan omasta mielestään. Sitten ne alkoi vähän nahistelemaan yhden akitan kanssa, ja nahistelu äityi lyhyeksi akuankkarähinäksi, ja sitten kuuluikin Tipan kiljuntaa kuin se olis ollu syötävänä kun akita puri sitä selkään!!!! Juho nappasi koirat heti erilleen ja otti Tipan syliin ja tutki sen - mitään jälkeä tai aristusta ei onneksi ollut! Thank God!! Akita alkoi vielä pian tappelemaan kunnolla jonkun toisenkin kanssa, minkä jälkeen sen omistaja tajusi lähteä sen kanssa. Mutta akitan omistaja ei siis sanonut mitään tilanteesta, eikä oikein reagoinut koiran käytökseen millään tavalla. Mitähän siitä koirasta tulee isona, jos se on jo pienenä tuommoinen ja omistaja ei oikein tajua sitä??? Minähän olin ihan paniikissa kun kuulin tästä, ja luulin että oli käynyt pahemminkin ja että nyt mun herkkis on pilalla kun sai noin huonon kokemuksen.. Tippa meni kuitenkin heti tapahtuman jälkeen reippaasti leikkimään taas muiden kanssa häntä pystyssä ja haisteli ilkimys-akitaakin vielä rohkeasti oma-aloitteisesti :) joten ei tainnut sen suurempia henkisiä haavoja jäädä, ihanaa!! Vieraita koiriakin se keuhkoaa moikkaamaan samalla innolla kuin ennenkin..

Sisäsiisteys etenee hienosti! Tipalla on ollut jo pari kuivaa päivää sisällä!! :) kyllä se vieläkin menee sanomatta mitään paperille jos hätä tulee, mutta ollaan nyt otettu paperit pois aina siksi aikaa kun ollaan kotona, koska matolle tai lattialle se ei tee. Ainakaan pissaa, kakat saattaa tulla. Ja aika hyvin se jo tajuaa, kun sanoo että mennään ulos pissalle - alkaa juosta ovea kohti innokkaasti ;)

Ainoa pieni harmi on Tipan kehityksessä nyt se, että haukkuminen on alkanut lisääntyä. En eilen pystynyt imuroimaan millään,kun toinen kiljuu ja rääkyy ja haukkuu kuin viimeistä päivää..! (Olisko ehkä pitänyt imuroida vähän useemmin......) Sama juttu lattiamopin ja jopa pölyjen pyyhkimisen kanssa?! Onko tää nyt sitä mörköikää vai mikä on?? Superrasittavaa se on joka tapauksessa. Tein nyt niin, että laitoin sen makuuhuoneeseen oven taaksen kunnes oli hiljaa. Ei se tosin ainakaan vielä tuottanut tulosta.. Suihkin myös vettä naamaan - ei mitään vaikutusta. Tippa myös haukkuu ovesta tulijat, mikä on tiettyyn pisteeseen asti ihan ok, jos vaan ymmärtäis lopettaa kun sanotaan... :b Haukkumisasian kanssa en oikein tiedä miten menetellä, etten tajuamattani innosta lisää.. Apuja otetaan vastaan :)

Ensi viikolla onkin jännää, kun Tippa menee kyläreissulle Onnin ja Mareenan huusholliin neljäksi päiväksi kun oma isäntäväki lähtee Pariisiin MM-kisailemaan! Uskon että kaikki sujuu mallikkaasti, kunhan eivät vaan mukulat hajota kämppää jatkuvalla riehumisellaan.. :D aivan ihanaa että Tipalle järjestyi sieltä hoitopaikka! Onnikin on kyllä aina tervetullut meille hoitoon :)

Eipä ole tullut kuvattua Tippaa kunnolla vähään aikaan. Se on kasvanut hurjasti jalkaa ja selkää, karvaakin vähän :D mutta pää tuntuu olevan ihan yhtä pieni kuin aluksikin :D ihan hassun näköinen.. Yritin ottaa siitä söpöä istumiskuvaa kun se aina tapittaa maailma pää kenossa mutta aina kun otan kameran esiin, sen on pakko joko tulla katsomaan sitä millin päästä tai mennä maahan ihmettelemään. No, ehkä mä vielä joku kerta onnistun ;)

Ostetaan korvat, kiitos

Oltiin tänään metsälenkillä, ja ajattelin että Tippa saa jolkottaa vapaana. NO, sitä riemua kestikin sitten hyvin vähän aikaa. Neitihän ei maksamakkarapalkoista huolimatta ottanut luoksetulokutsuja kuuleviin korviinsa, ja saikin kaulaansa hihnan, mutta sai silti vielä mennä vapaana. No eihän se nauha perässäkään oikein onnistunut, joten hihnalenkkeilyksi meni! Kyllä otti päähän. Oon tähän asti lohduttautunu aina sillä, että luoksetulon se nyt ainakin osaa... Kavereiden kanssa se tulee aika hyvin aina (paitsi viimeksi Onnin kanssa kun oltiin eilen), samoin mökillä. Nyt oli vissiin liian hyviä hajuja. Tässä ei lähellä ole oikein paikkojakaan missä voisi sit' reenailla turvallisesti, täytyy kai suunnata metsän uumeniin Kauppiin.


Istumisreenit sen sijaan sujui tänään hyvin, ja sekin alkaa jo luonnistua käskystä :) Aika hyvin Tippa osaa erottaa maahan- ja istu-käskyt, vaikka tarjoaa käskemättä niitä vähän vuoronperään.

Tänään oli taas vähän musta päivä sisäsiisteyden kanssa. Aamulla kuulin kun Tippa heräsi, mutten ollut riittävän nopea; hetken päästä rapisi paperi. Sitten kakatkin tuli sisälle, vaikka niitä haettiin taas puolisen tuntia aamu-ulkoilulla.. Metsälenkin jälkeen tuli pihaan pissa, mutta sen jälkeen ei taas koko iltana mitään :( tyhmää aaltoilua. Tänään Tippa tosin kyllä ehkä ekaa kertaa melkein pyysi ulos, ajattelin vielä siinä että onkohan sillä nyt hätä kun noin vikisee, ja olihan sillä. Se vaan jäi omalta osaltani ajatuksen tasolle, en siis ottanut kainaloon ja kiikuttanut ulos. Laiska emäntä :(

Huomenna mennään tapaamaan sekarotuista pikkupoikaa Veetiä. Ikäähän pojalla on jo enemmänkin, mutta koko siis pieni :) Hauska nähdä millaista touhua parivaljakko saa aikaan! Kokoeroa ei juurikaan ole, ja ainahan on kiva saada poikaystäviä ;)

Loppuun vielä söpistelykuva kesäkuulta. Minna-kummin ottama<3

Yökyläilyä

Tippa onkin päässyt viikon aikana kahdesti yökylään. Heinäkuun vikana viikonloppuna oltiin rapujuhlissa mökillä, ja Tippa jäikin sinne sitten mummuskan hoiviin kun me lähdettiin kylpyläreissulle. Oli taas maistunut ruoka hyvin, ja riehuttu oli niin paljon että väsy koitti taas kotiin päästyä :) Tippa oli totellutkin jopa tosi hyvin; oli tullut joka kerta luokse kutsuttaessa! Hienoa!! Ja pissat ja kakat tuli totuttuun tapaan mökillä hyvin ulos.

Kotonakin epätoivoinen pissaralli näkee viimein valoa tunnelin päässä. Heti kun meitä tuli taas kaksi ihmistä taloon, alkoi pientä edistymistä tapahtua. En jaksa lähteä itseni syyllistämisen linjoille yhtään, mutta totuus on että miehellä riittää paljon enemmän kärsivällisyyttä Tipan kanssa ulkona. Mulla alkaa käpy käryään viimeistään 20 minuutin jälkeen. Saa nähdä taantuuko Tippa taas kun ollaan viikko kaksistaan...

Viime viikonloppuna meillä oli juhlat, ja olin vielä lauantain töissä, joten tajusin päivää ennen että Tipallehan tulisi n.15 tunnin yksinolo kotona, joten eikun hoitopaikkaa etsimään!! Meinasi jo epätoivo iskeä, kun ei kenellekään sopinut, kunnes ihana enkeli kurssikaverini sanoi olevansa kotona ilman erikoisia suunnitelmia ja heillehän Tippis sitten suuntasi! Olen superkiitollinen, en tiedä mitä muuten olisi tehty. Vähän vielä opeteltavaa koiranomistajuudessa: suunnittele hyvissä ajoin iltamat myös koiran kannalta.. Kaverillani oli vielä poikaystävänsä coton de tulear-neiti Laylakin paikalla, joten tekemistä ei kyläreissusta puuttunut! Tytöt oli riehuneet koko ajan, ja sen kyllä seuraavana päivänä huomasikin! Tippa veteli keskustareissun jälkeen sikeitä oikeastaan koko päivän. Hauskaa että sai kuitenkin uuden kaverin ja yökyläilykin ennestään vieraassa paikassa oli sujunut tosi hyvin!! Upeeta!

Pentukurssilla pään hakkaaminen vähän niinkuin jatkui; en välillä oikein itekään pysy siellä mukana, Tipasta puhumattakaan jos minä en oo skarppina. Mun mielestä siellä edetään ehkä vähän nopeesti, ja nyt vielä Tippa on aina niin yli-innoissaan vaan toisista koirista, että joudutaan meneen tosi kauas muista että saisin sen huomion nameilla. Päätinkin, että en anna pentukurssin häiritä mielenrauhaa, käydään se loppuun ja otetaan sieltä vinkit eri asioiden harjoitteluun mukaan (kirjoitan aina ylös mitä tehdään), ja harjoitellaan niitä rauhassa omaan tahtiin sitten kun asia kerrallaan alkaa sujumaan. Huomasin, että Tippa hämääntyy kun ollaan tähän asti harjoiteltu niin montaa erillistä uutta asiaa samaan aikaan, ettei sen takia mikään ota sujuakseen. Nyt ollaankin kotona treenattu vain yhtä asiaa kerrallaan (ensiksi nyt maahanmenoa), ja se tuottaa tulosta ihan eri tavalla! Tippa osaa mennä jo sisällä ja omassa pihassa maahan käskystä :) Nyt aloitettiin sitten istumisen tehotreenaus. Ei se montaa harjoitussessiota vaadi kun osaa kohdistaa vaatimukset yhteen asiaan. Ja huomaa, miten paljon motivoituneempi Tippa on nyt kun saa punaisesta langasta kiinni. Harmittaa että tajusin sen vasta nyt, hyvää aikaa mennyt hukkaan Tippiksen kanssa, mutta pienihän se on vielä :) ja tätähän tää koiranomistaminen taitaa ollakin hyvin pitkälti..! Yritystä ja erehdystä.

Rapujuhlat juhlittiin siis toisella mökillä, missä oli matala hiekkaranta. Ei kun Tipalle liivit niskaan ja uimaan! :) se menikin kahlailemaan oma-aloitteisesti kun minäkin olin vedessä, mutta luikki karkuun aina jos mahakarvat otti veteen ;) heittelin sille käpyjä veteen ja se loikki niiden perään. Sitten jossain vaiheessa otin sen syliin ja laitoin rauhallisesti veteen ja pidin kiinni. Tippa lähti polskimaan rantaa päin, ja oli kyllä selvästi vähän kauhuissaan kun haukkoi vettä suuhun. Mutta ei kuitenkaan mitenkään kauhusta jäykkänä, niinkuin silloin kun oikeasti pelkää. Taisi olla vain ihmeissään. Tehtiin tota muutama kerta mielettömien kehujen saattelemana, ja vikalla kerralla se saikin uida ilman tukea, ja hyvin meni! Sen jälkeen meillä olikin pikku ripakinttu :D uiminen taisi joka tapauksessa olla Tipan mieleen, kun loppuillan pyrki aina rantaan kahlailemaan ja haistelemaan vettä :) me annettiinkin sen olla koko ajan liivit päällä; saaressa sai juoksennella vapaana ilman pelkoa veteen molskahtamisesta ja toisaalta pimenevässä illassa oranssi erottui vähän paremmin kuin aina tyylikäs musta :P kuvia on Juhon kännykässä joka on nyt Virossa, joten sen suhteen todistusaineistoa ei ole.

kuva: Erja Wuolijoki-Rautapää

Tänään mennään taas Onni-veikan kanssa riekkumaan :) hauskaa tiedossa siis.

PS. Painoa nyt 3,4 kiloa! :)

Äärilaidasta toiseen

Viime päivät on sujuneet hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa.

Oltiin viikonloppuna mökillä, ja sielläkös oli ihanaa taas pitkästä aikaa - sekä emännän että koiran mielestä! Tippa sai painaa vapaana melkein 24/7, ja nauttikin täysin rinnoin vapaudesta! Tutustuttiin myös rantaelämään, ja Tippa sai tallustella liivit päällä laiturilla, ja kastoinpa sen tassujakin sylissä muutaman kerran veteen. Häntä pystyssä (tai siis ei ainakaan jalkojen välissä) neiti alkoi vedellä uintiliikkeitä pontevasti eikä ollut millänsäkään kun pääsi takaisin kuivalle maalle. Meillä ei vaan ole kunnon matalaa rantaa, missä ei olis kiviä niin uimaan ei päästy vielä opettelemaan. Enkä viittinyt Tippaa veteen heittääkään.. :D

Tippa ja Vili tuli jälleen hienosti toimeen keskenään, etenkin ulkona kun Vilillä oli tilaa hengittää. Sisällä alkoi välillä murraaminen kun Tippa ei antanut Vilin maata rauhassa.

Leikkien kaava: Vili juoksee pallon perään, Tippa Vilin perään. Kun Vili kääntyy takaisin, Tippakin kääntyy takaisin ja painaa täysillä karkuun :D

Tippa pusuttaa isoveikkaa <3

Upein asia mökillä oli se, että kun otin Tipan aina hihnan päähän rallin välissä, niin jokaisella kerralla tuli pissa tai kakka ulos!!! :) :) Neiti oli aivan tulessa tän asian kanssa! Ja siis vielä jonkun max. kahden minuutin yrittämisen jälkeen eli niinku normaalien koirien ajassa :D superhienoa, olin aivan fiiliksissä! Tippa sai aina kävyn palkaksi pissoista tai kakoista, ja oli aivan riemuissaan :D käpyjä kertyikin aimo kasa viikonlopun aikana! ;) Sisään taisi koko aikana tulla yhdet kakat ja yhdet pisut, aika suoritus meidän asteikolla!

Vaan itku pitkästä ilosta ja älä nuolaise vai miten se meni.. Kun tultiin kotiin, on tämän koko alkuviikon tullu KAHDET PISSAT JA YHDET KAKAT ULOS. Olen ihan maani myynyt, heitän kohta hanskat tiskiin ja pelihousut nuotioon. Vien sitä koko ajan ulos, mutta kaikki huomio menee pihalla äänien tarkkailuun, lintujen bongailuun, ruohon syömiseen, maan haisteluun, kuopan kaiveluun... Mitä näitä nyt on paitsi ei PISSAAMISEEN. Mä oon ihan täynnä sitä, etenkin kun tunnin ulkoilun jälkeen Tippa juoksee saman tien paperille pissalle..! Kuinka iloiseksi olisit saanut mamman jos olisit tehny sen pissan minuutin aiemmin??? Onneksi toinen osapuoli tulee tänään reissulta niin päästään harjottaan taas väsytystaktiikkaa; Tippa viedään ulos ja ollaan sen aikaa kun hermo kestää, tullaan sisälle, ollaan sylissä, vaihdetaan ulkoiluttajaa siihen asti että Tippa pissii tai kakkaa ulos. Vuodatin jo epätoivon kyyneleitäkin asian suhteen, mutta pakko sen on jossain vaiheessa oppia...!

Toinen epätoivon aihe on parvopeikko. Äkäistä parvoa on nyt kuulemma Tampereen alueella liikkeellä, rokotettuja aikuisia koiria on joutunut tiputukseen. Mähän olen nyt sitten tyyliin valvonut yöni paniikissa Tipan puolesta, huolesta heikkona. Enhän mä sitä pysty mitenkään estämään, tulee jos on tullakseen, mutta silti hirvittää. Eihän ton ruipelon tartte oksentaa ku tyyliin kerta niin on yks kuivan kesän orava..! Eikä se liikaa juo normaalistikaan. Koirapuistoissa nyt ei muutenkaan käydä, mutta nyt pidetään kyllä vieraisiin koiriin erityisen pitkää hajurakoa ja tarkkailen visusti ettei Tippa pääse haisteleen muiden jätöksiä. Tänään kaiken hyvän lisäksi se oksensi just kun oltiin lähdössä pentukurssille, joka jäi sitten väliin. Tyhjää mahaa todennäköisesti, koska olin pitänyt sitä ehkä vähän turhan kauan nälässä kurssia varten, mutta pelästyin tietenin pahanpäiväisesti. Ei sieltä ylös tullukaan muuta ku pieni surkea limalöntti jossa oli jotain ruohon näköistä roipetta, joten uskoisin että ulkona mässäily on syynä. Ruoka kuitenkin maittoi joten kuten (mikä on nykyään arkipäivää), ja reipashan tuo on ollut. Juominen ei oo kovin runsasta siis muutenkaan, joten pitää nyt vähän seurailla. Viime viikolla Tippa oli vähän vähäruokainen ja nukkui paljon, mutta rokotuksilla tultiin eläinlääkärin kanssa siihen tulokseen, että madotus, hampaiden vaihtuminen ja kuumuus on sellainen kolmen kimppa, joka on varmasti sen aiheuttanut. Mökillä oli kuitenkin oma räväkkä itsensä ja ruokakin maistui hienosti.

Rokotuksilla Tippa siis kävi maanantaina, ja oli oikein reipas jälleen! Lääkärikin oikein kehui :) ja sanoi, että Tippa on oikein sopusuhtainen eikä yhtään laiha :) Jauhelihakuuri tepsii! Painoa oli nyt tasan kolme kiloa, joten 900 grammaa tuli kuukaudessa painoa lisää! Mahtavaa!!

Ostin Tipalle uuden, tälläisen puolikuristavan pannan ja pienen lelun kun se oli niin reipas rokotuksilla :) toi panta on ihanan näppärä, ja Tippakaan ei rapsuta kaulaansa niin paljon. Tilattiin myös nimilaatta, kyllä nyt kelpaa! :P

Toim.huom. kynnen alla ei ole kakkaa vaan päällä kynsikoruja :D :D

Loppuun vielä ihana pentujoogakuva.

Näin meillä nukutaan <3

Yhyy

Pentukurssin toinen kerta ei menny ihan samanlaisella alottelijan tuurilla ku edellinen kerta. Aluks Tippa jaksoi kiinnostua nakeista ja toimikin ihan nätisti, mutta kuumuus ja muut koirat alkoi tehdä tehtävänsä jossain vaiheessa nimittäin keskittyminen herpaantui ihan täysin!! Vaikka heiluttelin nakkia sen nenän edessä, ei kiinnostus herännyt. Sitten alkoi väsykin painaa, ja neiti kävi aivan kierroksilla ja pomppi kahdella jalalla ja läähätti. Harmitti myös, kun nyt opeteltiin paikallaan istumista eri tavoilla ja minähän en edelleen ole sitä istumista Tipalle opettanut, niin me tehtiin se sitten seisten ja eihän Tippa osaa vielä täydellisesti edes seistä käskystä joten vähän pään seinään hakkamiseksihan se sitten meni... Ajattelin että nyt opettaisin sen istumisen, perusasennossakin Tipu pysyis sitten paljon paremmin (nyt nimittäin loikkaa heti etupuolelle tai mihin sattuu kun nami on saatu ja kontaktin tulee aina ottamaan edestäpäin). Pieni ilonpisarakin reeneihin mahtui; Tippa osasi muutaman kerran tonottaa hienosti seisomassa kun minä otin pari pientä askelta taakse ja palasin :) Ja harjoiteltiin lopussa vähän luoksetuloakin yksitellen niin siinähän Tippa on jo ihan mestari (ainakin kaikkeen muuhun osaamiseen nähden) niin tuli loppuun pieni onnistumisen kokemuskin. En vaan tajua miten saisin Tipan huomion kiinnitettyä?! Jos ei nakilla ni ei sitten millään. Toiset koirat on vaan niin kiinnostavia etenkin jos on kauhea helle, koira ei oo nukkunut kunnolla päivällä, ja nakit vielä janottaa niin eihän ne silloin oikein iske isompien haukkujien rinnalla.. Nyt vaan ottaa päähän. Saattaa vaikuttaa siihen myös se että itse heräsin klo 5.21 töihin tänään.

Tipan ruokahalu on vähentynyt nyt roimasti muutamassa päivässä, ja taas toisaalta kaikkea pitää järsiä.. Ostettiin uusi puinen ruokailuryhmäkin, mutta se saa odottaa nyt jonkin aikaa ymmärrettävistä syistä kasaamattomana laatikoissa :D Vilkaisin suuhun niin on sieltä ainakin yhdet hampit puskemassa tyhjään paikkaan ikenessä eli ei ihme jos vähän kutittaa ja tuntuu ilkeältä suussa. Ei muakaan huvittais oikein silloin syödä. Nyt siis Tippa eleleekin melkein pelkällä jauhelihalla. Nappuloita viskotaan lattialle kuvina, sieltä se käy ne sitten popsimassa. Käytäntö muuttuu kunhan suussa helpottaa, mutta pakko se on nyt jotain syöttää että paino nousee. Nyt on tullu viikossa semmoset ~300g parin viikon ajan, eli kuuri kyllä toimii :) tällä hetkellä kolkutellaan kolmen kilon rajaa hetkenä minä hyvänsä :) kyllä tosta vielä koira saadaan.

Ainiin, oltiin eilen Onnin ja Inka-siskon kanssa leikkimässä. Inka oli sen kokoinen mitä Tipasta tulee ehkä täysikasvuisena (reilu 5kg, 33cm) mutta leikit sujui mukavasti! Tippa oli useimmiten selällään mutta toisaalta jallitti taas isoja rotjakkeita juoksuleikeissä sata-muna ;) en tajua miten noista kintuista lähtee semmonen vauhti!! :D Onni oli näiden skaalan ääripäiden väliltä, mutta yllättävän homogeeniseltä kolmikko kyllä näytti, liekö isompien kasvu jo vähän hidastunut ja Tippa vastaavasti vähän kirinyt. Mulla ei ole omia kuvia, mutta täytyy pyytää joskos Mareenalta saisi muutaman hyvän ;)

Loppuun pikku kevennys. Ostin joku aika sitten Tipalle pelastusliivit kun halvalla sai. Vielä ei ole testattu niitä käytännössä, mutta viikonlopuksi mennään mökille varmaankin niin otetaan ne kyllä sitten mukaan :) saa neiti mennä uimaan ja voitais venereissukin tehdä. Saa nähdä kauan ne mahtuu kun koko on xs ja viiteen kiloon saakka :D ainakin remmiä riittää ihan mukavasti vielä....

Yritin saada mallin pysymään paikallaan..

Tässä mannekiini keekoilee uusissa liiveissään. Hetken ihmettelyn jälkeen ei enää haitanneet menoa.

Pentupiiriä ja koirakoulua

Ei käynyt Tipalle onneksi niinkuin Marleylle elokuvassa Marley and Me; ei nimittäin saatu potkuja pentukurssilta..ainakaan vielä :D no joo, tänään oli siis eka kerta ja harjoiteltiin kontaktia ja perusasentoa, mikä oli tälle metsäjuntille ihan uusi termi :P katsehan meni jo vanhaan malliin hienosti, ja Tippa keskittyi huippuhyvin vaikka vieressä parveili toinen toistaan kiinnostavampia koirakavereita :) perusasentoharkatkin sujui ihan kivasti, Tippa seurasi nakkia aina keskittyneesti tai vähemmän keskittyneesti oikealle paikalle. Kurssi kestää aina puoli tuntia kerrallaan, mikä on aika hyvä pätkä, koska lopussa Tippa alko jo väsyä (ei ollu myöskään nukkunu tänään paljoa). Ohjaaja oli tosi mukava, tästä on hirmu kiva jatkaa!

Oltiin myös viime lauantaina pentupiirissä. Siellä olikin vilskettä!! Ainakin 15 pentua rallitti edestakas, ei ihmekään että Tipalla meinas mennä vähän alkuun sormi suuhun.. Ensin se luikki häntä koipien välissä, mutta kun ei huomioitu mitenkään, ja työnnettiin takas menoihin jos tuli jalkoihin, se alkoi taas reipastua ja meni jo häntä pystyssä haistelemaankin. Toisilla - etenkin terriereillä - oli mielettömät painit vanhojen tuttujen kanssa, ja Tippa olis kauheasti halunnu mennä mukaan, mutta aina jos joku tuli vähän hakeen niin sisu meni tytöllä kurkkuun ja se pinkoi taas karkuun :D harmitti vähän Tipan puolesta kun se näytti todella innostuneelta kun seuraili muiden leikkejä, muttei silti uskaltanu mennä. Mennään sinne kyllä ens lauantainakin, uskon että silloin Tipunen on jo rohkeampi kun on tuttu paikka ym. Eihän se aiemmin oo noin montaa koira nähnykään kerrallaan, sekin varmasti jänskätti kun piti joka suuntaan vahtia selustaa jatkuvasti. Ainakin mamma odottaa siis innolla lauantaita!

Koirakoulua lukuunottamatta tää viikko on ollu aika tylsä Tipan näkökulmasta; mulla on aikaisia aamuvuoroja enkä jaksa oikein tehdä mitään niiden jälkeen eikä toinen osapuoli oo kotona. Tippakin on ihan sekasin rytminmuutoksesta. Vapaapäivän treffit peruuntui, ja kaiken lisäks vielä satoi niin ei päästy metsäänkään. Iltaisin toi käy ihan kierroksilla.. No, jospa ens viikolla olis taas enemmän tekemistä! Leikkitarjouksia otetaan mieluusti vastaan (kuten Ansku jo tekikin) :)

Paluu arkeen

Ihmisväki kävi siis pikku pyörälomalla Turun saaristossa, ja Tippa sai sen aikaa nautiskella hoitohenkilökunnasta  kun Jaakko ja Hanna olivat sijaisvanhempina. Hyvin oli mennyt (vaikka pihaa hallinnoiva tappajalokki yrittikin tehdä kuolemansyöksyjään)! Kuten meidän reissukin.

Viime sunnuntaina käytiin alkukodissa Kämmenniemessä liimauttamassa korvia uudemman kerran. Tippa oli jostain syystä ihan tärinöissään, ei tuntunut oikein muistavan paikkaa. Vielä kun isommat koirat haukkuivat, oli hämmennys suuri. Nopeasti se kuitenkin tottui ympyröihin, ja kun tutustuttiin Hippuun, Susuun ja Ninniin, ei ujostuttanut enää ollenkaan! Koirien kanssa Tippa onkin ollut aika reipas tutustumaan. Jennan kanssa sovittiin, että annetaan nyt tehoruokintana jauhelihaa, öljyä ja enemmän nappulaa jotta saadaan vähän painoa lisää. Parin päivän päästä sitä tulikin jo reilu 200 grammaa! :)

Alkuviikko meni treffaillessa: maanantaina oli vuorossa Nitro ja tiistaina parsonjackrusseli Ruuti. Molempien kanssa leikit sujui kivasti, etenkin Ruuti oli samaa kokoa Tipan kanssa (vaikka ikää olikin 2vko vähemmän) ja leikit oli oikein mallikkaita :) Tipan korvatkin on taas parin huonomman päivän jälkeen kaivettu naftaliinista ja luoksetulo onnistui jauhelihapalkalla vähän paremmin jälleen :)

Juhannuksen jälkeen olen huomannut että Tippa reagoi paljon herkemmin kaikkiin ääniin, ja on alkanut haukkuakin enemmän. En oikein tiedä välillä miten suhtautua siihen, etten anna vääriä signaaleja, mutta rauhallisesti olen kieltänyt tai kiinnittännyt huomion muualle. Myös linnut ja muut otukset kiinnostavat nyt ihan eri tavalla (johtuneeko emännän panikoinnista tappajalokkeja kohtaan...). Onneksi aika usein jauhelihan avulla saa kontaktin otettua pihalla.

Keskiviikkona käytiin tunnin metsäkävelyllä Käpylän ja Rauhaniemen maastoissa, Tippa sai jolkotella suurimman osan lenkistä vapaana. Se olikin ensimmäisiä pidempiä kävelyjä kotona. Ei se kovin kauas uskaltautunut haistelemaan, mutta nautti selvästi kuitenkin kun sai kiipeillä kiville ja juurien päälle ja loikkia sieltä alas :) oli aikas väsynyttä neitiä sen reissun jälkeen!

Tänään tavattiin Onni-veikkaa. Ne on kyllä mahtavat kaverukset, Onni on ehdottomasti yks Tipan bestiksistä! Heti alkoi riemu kun ne näkivät toisensa, ja painivat ja juoksivat minkä jaksoivat, kunnes alkoivat haistella omia juttujaan ja lähtivät seikkailemaan kauemmas, koko ajan toisiaan vilkuillen :) Ihanat! Harmi kun ei tullu kuvia otettua. Luoksetulo toimi taas aika hienosti, paitsi lopussa Tippa alkoi kujeilemaan eikä piruuttaankaan tullut. Mun poispäin juokseminenkaan ei heti tehonnut.. Huoh. Mut aika monesti kuitenkin onnistuttiin.

Huomiseksi varasin meille paikan sinne pentupiiriin mistä mainitsin aiemmin. Saa nähdä jäädäänkö ihan jalkoihin.. Kiva kuitenkin nähdä vähän erilaisia pentuja, myös erikokoisia. Ihan isoimpia sinne ei tule, mutta joku 9-viikkoinen noutajakin on varmasri Tippaa aika paljon isompi :D onneksi on jo vähän kokemusta koirakamuista.

Ai niin, käytiinhän me Tipulaisen kanssa ottamassa piikkiä pyllyynkin viime viikolla! Neiti oli oikein näppärästi, ei tärissyt tai muutenkaan tuntunut pelkäävän kamalasti. Antoi hienosti tutkia ja väännellä, eikä ollut piikistäkään moksiskaan. Lähti vielä tutkimusten jälkeen uteliaana tutkimaan paikkoja :) saa nähdä onko yhtä ennakkoluuloton seuraavalla kerralla.

Meillä alkaa ensi viikolla pentukurssikin! Odotan sitä kyllä ihan innolla, hauska nähdä miten sujuu kun on muitakin treenaamassa. (Todennäköisesti ensin ihan huonosti ja itken täällä kouluttajansurkeuttani..)