Kotonakin epätoivoinen pissaralli näkee viimein valoa tunnelin päässä. Heti kun meitä tuli taas kaksi ihmistä taloon, alkoi pientä edistymistä tapahtua. En jaksa lähteä itseni syyllistämisen linjoille yhtään, mutta totuus on että miehellä riittää paljon enemmän kärsivällisyyttä Tipan kanssa ulkona. Mulla alkaa käpy käryään viimeistään 20 minuutin jälkeen. Saa nähdä taantuuko Tippa taas kun ollaan viikko kaksistaan...
Viime viikonloppuna meillä oli juhlat, ja olin vielä lauantain töissä, joten tajusin päivää ennen että Tipallehan tulisi n.15 tunnin yksinolo kotona, joten eikun hoitopaikkaa etsimään!! Meinasi jo epätoivo iskeä, kun ei kenellekään sopinut, kunnes ihana enkeli kurssikaverini sanoi olevansa kotona ilman erikoisia suunnitelmia ja heillehän Tippis sitten suuntasi! Olen superkiitollinen, en tiedä mitä muuten olisi tehty. Vähän vielä opeteltavaa koiranomistajuudessa: suunnittele hyvissä ajoin iltamat myös koiran kannalta.. Kaverillani oli vielä poikaystävänsä coton de tulear-neiti Laylakin paikalla, joten tekemistä ei kyläreissusta puuttunut! Tytöt oli riehuneet koko ajan, ja sen kyllä seuraavana päivänä huomasikin! Tippa veteli keskustareissun jälkeen sikeitä oikeastaan koko päivän. Hauskaa että sai kuitenkin uuden kaverin ja yökyläilykin ennestään vieraassa paikassa oli sujunut tosi hyvin!! Upeeta!
Pentukurssilla pään hakkaaminen vähän niinkuin jatkui; en välillä oikein itekään pysy siellä mukana, Tipasta puhumattakaan jos minä en oo skarppina. Mun mielestä siellä edetään ehkä vähän nopeesti, ja nyt vielä Tippa on aina niin yli-innoissaan vaan toisista koirista, että joudutaan meneen tosi kauas muista että saisin sen huomion nameilla. Päätinkin, että en anna pentukurssin häiritä mielenrauhaa, käydään se loppuun ja otetaan sieltä vinkit eri asioiden harjoitteluun mukaan (kirjoitan aina ylös mitä tehdään), ja harjoitellaan niitä rauhassa omaan tahtiin sitten kun asia kerrallaan alkaa sujumaan. Huomasin, että Tippa hämääntyy kun ollaan tähän asti harjoiteltu niin montaa erillistä uutta asiaa samaan aikaan, ettei sen takia mikään ota sujuakseen. Nyt ollaankin kotona treenattu vain yhtä asiaa kerrallaan (ensiksi nyt maahanmenoa), ja se tuottaa tulosta ihan eri tavalla! Tippa osaa mennä jo sisällä ja omassa pihassa maahan käskystä :) Nyt aloitettiin sitten istumisen tehotreenaus. Ei se montaa harjoitussessiota vaadi kun osaa kohdistaa vaatimukset yhteen asiaan. Ja huomaa, miten paljon motivoituneempi Tippa on nyt kun saa punaisesta langasta kiinni. Harmittaa että tajusin sen vasta nyt, hyvää aikaa mennyt hukkaan Tippiksen kanssa, mutta pienihän se on vielä :) ja tätähän tää koiranomistaminen taitaa ollakin hyvin pitkälti..! Yritystä ja erehdystä.
Rapujuhlat juhlittiin siis toisella mökillä, missä oli matala hiekkaranta. Ei kun Tipalle liivit niskaan ja uimaan! :) se menikin kahlailemaan oma-aloitteisesti kun minäkin olin vedessä, mutta luikki karkuun aina jos mahakarvat otti veteen ;) heittelin sille käpyjä veteen ja se loikki niiden perään. Sitten jossain vaiheessa otin sen syliin ja laitoin rauhallisesti veteen ja pidin kiinni. Tippa lähti polskimaan rantaa päin, ja oli kyllä selvästi vähän kauhuissaan kun haukkoi vettä suuhun. Mutta ei kuitenkaan mitenkään kauhusta jäykkänä, niinkuin silloin kun oikeasti pelkää. Taisi olla vain ihmeissään. Tehtiin tota muutama kerta mielettömien kehujen saattelemana, ja vikalla kerralla se saikin uida ilman tukea, ja hyvin meni! Sen jälkeen meillä olikin pikku ripakinttu :D uiminen taisi joka tapauksessa olla Tipan mieleen, kun loppuillan pyrki aina rantaan kahlailemaan ja haistelemaan vettä :) me annettiinkin sen olla koko ajan liivit päällä; saaressa sai juoksennella vapaana ilman pelkoa veteen molskahtamisesta ja toisaalta pimenevässä illassa oranssi erottui vähän paremmin kuin aina tyylikäs musta :P kuvia on Juhon kännykässä joka on nyt Virossa, joten sen suhteen todistusaineistoa ei ole.
 |
| kuva: Erja Wuolijoki-Rautapää |
Tänään mennään taas Onni-veikan kanssa riekkumaan :) hauskaa tiedossa siis.
PS. Painoa nyt 3,4 kiloa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti