Uusia harrastuksia

..nimittäin syöminen ja haukkuminen!

Tippa vaihtoi kuukausi sitten ruokamerkkiä Acanaan, ja kaikkien maailman ihmisten ja koirien yllätykseksi se vetelee ruokakuppia tyhjäksi innoissaan päivästä toiseen!! Aluksi ajateltiin, että se on vain uutuudenviehätystä, mutta kun tahti vaan lisääntyy koko ajan, on se kai oikeasti Tipan mielestä ihan hyvää ruokaa :) JES!! Painoakin tuli heti vähän lisää, ja ulkomuoto tuhdistui, mikä on tuolla rimpulalle ihan eduksi. Nyt tapahtui myös maailmoja syleilevä ihme, kun tällainen näky odotti keittiössä:

TYHJÄ RUOKAPUSSI!!

Tipan ensimmäinen syömällä tyhjennetty ruokapussi EVER!! Wau. Käytiin ostamassa uusi 2,5kg pussi, kun hilseilyn ja tassujennuolemisen takia eläinlääkäri epäili myös ruokayliherkkyyden mahdollisuutta, joten ei viitsitty ostaa kallista isoa säkkiä jos tuleekin vaihto eteen. Mitä en todellakaan toivo, kun vihdoin ja viimein löytyi ruoka, jota tuo koipeliini oikeasti syö! Onneksi Acanalla on myös allergiaruokia, ja Jenna uskoi Tipan pitävän myös niistä, jos vaihtaa pitää. Saman valmistajan muonat kuulemma yleensä maistuvat muutkin.

Sitten siihen toiseen uuteen harrastukseen. Tippa on aloittanut ihme vaiheen: haukkuu kaikkia rapun ääniä ja etenkin öisin. Jonkun aikaa sitä on tässä katseltu, mutta nyt alkaa kyllä niin mitta täyttyä. On siis heti alettu kieltää, suihkia suihkupullosta ja laittaa jäähylle. Mikään ei vaan oikein auta. Pahinta aikaa on perjantai- ja lauantaiaamuyöt, kun ihmisiä palaa baareista kotiin. Meillä valvotaan ainakin se 10-15min n. klo 3.30-5.00 välillä, usein useampaankin kertaan. HUOH!!! Nyt saimme Jennalta lainaan sitruunapannan, joka toimii Tippaan vuorokauden (ei-yhtäjaksoisen) kokeilun jälkeen kuin maaginen taikaesine; se ei avaakaan suutaan se kaulassa, vaikkei ole edes saanut kokea sen suihkausta kertaakaan :D siellä on varmaan pari suihkausta sisällä, koska toimi kun kokeilin. Ei kuitenkaan vielä ehditty ostaa siihen uutta sisältöä. On siis hirveän mukavaa kun Tipalla on panta kaulassa, mutta siitä ei jää mitään muistikuvaa selvästikään pienien aivojen sopukoihin silloin kun panta ei kaulassa ole, koska huutelu alkaa taas. Mrr. En oikein keksi miten Tipan sais hoksaamaan sen yhteyden?? Nyt on vielä vähän hankalaa, kun Tipalla on hoito tassujen kutinaan ja pitää pitää kauluria, niin pantaa ei voi samaan aikaan laittaa. On siis valittava kahdesta pahasta - joko haukkuminen tai tassujen nuoleminen, ja tällä haavaa valitsen mieluummin haukkumisen ettei kallis tassuhoito mene harakoille. Toivon että pikkuruinen lopettaisi mörköilyn itsekseen, eikä haukkuminen jäisi päälle. Myös rappukäytävässä on alettu pelkuroida viime aikoina, ensin vieraissa ja nyt myös kotona!! Ihan kummallista, kun ei ole mitään ikävääkään koskaan rapussa käynyt. Ota tosta nyt sitten selvää..

Tassuihin siis saatiin kortisoni-antibioottitippoja siveltäväksi, antibakteeris-antisieni-sampoota tassujen pesuun, lipidivalmiste turkkiin sekä loishäätö. Toivotaan että näillä selvitään, ettei tarttis niiden ruokien kanssa alkaa pelata. Ainakin tassut tuntuu paremmilta nyt muutaman päivän hoidon jälkeen. Peukut pystyyn!

Ihanat aurinkokelit on saaneet meidät vähän paremmille lenkeille. Olin reilu viikon kipeänä, ja liikunta rajoittui pakostakin pelkkään koiralenkkeilyyn, joten tuli sitten napit korvilla käveltyä pitkiäkin lenkkejä. Tänään oltiin pari tuntia metsäreissulla, eikä tullut edes ketään vastaan vaikka on näin upea ilma!

Täältä tullaan!

Kukkuu!

Pää viidentenä jalkana!

Paistattelija <3

Otin ekaa kertaa lenkille naksuttimen mukaan, ja aion kyllä jatkossa tehdä usein samoin! Tippahan muutenkin oppii kaikkein parhaiten naksuttelemalla, käsiavuista ei tajua juurikaan mitään. Nyt naksuttelin yleisesti hihnassa kävelyä (Tippa tajusi samantien naksuttimen nähtyään missä kuuluisi kulkea, mutta ei tee sitä vielä muulloin kun naksuttimen läsnäollessa), pysähtymistä ("seis" vaihdetaan sanaan "stop" liiallisen sekaannusmahdollisuuden sanan "seiso" kanssa vuoksi) ja seuraamista, joka sujuikin aivan loistavasti. Mitään tokoahan en varmaan koskaan ala harrastaa, mutta ihan vaan arkikäytöksen vuoksi tämä taito olisi ihanaa treenata kuntoon. En siis vaadi Tipalta tokomaista katsekontaktia seuratessa, riittää kunhan tulee vierellä. Ohitettiin kaikkea aika kiinnostavaakin hienosti seuraten, mm. ilakoivat lapset, polkupyörä ja yksi koirakin, tosin siinä sai vähän hakea alkuun. Tulin taas niin onnelliseksi siitä miten älykäs tuo otus on!!

Ollaan viime aikoina naksuteltu myös perusasentoa, tai meille ennemminkin vierelletuloa (sama arjen helpotus tavoitteena tässäkin). Se etenee jo hienosti, Tippa osaa kiertää jalan viereen, mutta istuminen ja minun makuuni tarpeeksi lähelletulo vielä uupuu. Sanaa ei olla vielä liitetty mukaan. Myös muovikannen koskettamista tassulla on naksuteltu. Haluaisin jotain agilityyn liittyvää kontaktia harjoitella, mutta ei ole mitään käsitystä miten se tulisi tehdä. En siis viitsi mitään aloittaa ettei menisi pieleen tulevaisuuden osalta. (Kesällähän olis aikomus mennä agin alkeiskurssille)

Toivottavasti nämä ihanat kelit jatkuisivat vielä pitkään! Tippa nauttii kun mamma jaksaa paremmin aktivoida ;) Kivaa kevään alkua!