synt. 06.04.2011
emä: Rosebridge's Rose Is Blue "Susu"
isä: Shandy's Line of Fire "Tero"
kasvattaja Jenna Määttä
Kennel Tähtitomun
Tippa KoiraNetissä
Lonkat: B/B
Polvet: 0/0
Kyynärät: 0/0
Silmät: lievä distichiasis
Meidän Tipulainen, Tippis, Tibulatsiooni, Tipanderi, Pirulainen, Tippiäinen! Tämä söpöliini osoittaa että pieni todellakin on kaunista. Hippiäismäisestä olemuksestaan huolimatta Tippa on täynnä itsevarmuutta (ainakin jos mamma on näköpiirissä), taistelutahtoa (pelottavan möhinä-ärinän säestämänä) ja suunnatonta intoa kaikkeen osallistumiseen. Se ei jää isompien jalkoihin, ja haastaa leikeissä kaverin kuin kaverin.
Haave meidän murusta sai alkunsa vuoden 2010 alkukeväästä, kun aloin porukoiden koiran kyläilyn jälkeen miettiä miten kivaa olisi saada oma karvapörriäinen kotiin häntää heiluttamaan. Koiraharrastuksistakin voisin innostua - mitään kokemustahan minulla ei mistään sellaisista ole. Aloin tutkailemaan rotuja, ja aluksi mielessä oli ulkoisesti joku mahdollisimman erilainen kuin kotikotona ollut suomenlapinkoira, lähinnä portugalinpodengo miellytti silmää. Hylkäsin kuitenkin sen liian duracelina. Juhoa miellytti ulkoisesti sheltti, ja lukaisin siitä sitten esittelyn jos toisenkin. Totesimme saman tien molemmat, että tämähän kuulostaa täydellisesltä pakkaukselta meille! Minua kuitenkin hämäsi jonkin aikaa tietty samankaltaisuus lapinkoiraan, mutta mitä enemmän shelttejä näin, sitä enemmän ne alkoivat miellyttää. Viimein menetin sydämeni täydellisesti, kun näin Iinan ensimmäistä kertaa kuvissa ja livenä. Ulkomuoto ja siro olemus häikäisivät, koska olin aiemmin luullut shelttejä vain koirakirjoista tutuiksi isoiksi jenkkityylin pörröturkeiksi, joilla on paksu kuono ja jykevät raajat. Aloin selata kasvattajia, ja laittelin sähköpostejakin rodusta kysellen ja suunnitelmia tiedustellen.
Kävin katsomassa shelttejä parissa näyttelyssä ja Tampereella shelttilenkillä, ja kuume sen kuin yltyi. Vaihdoimme tiuhaan sähköposteja Jennan kanssa, ja lopulta Susun pentueeseen syntyi pahnanpohjimmaiseksi erittäin toivottu trikkityttö, joka sittemmin löysi tiensä meille sijoitukseen toukokuussa 2011.
Tippa kasvaa ja kehittyy koko ajan, vaikkakin omassa tahdissaan, ja on ollut upeaa seurata sen etenemistä elämän poluilla :) se on persoonana loistotyyppi, ja olen oppinut jo nyt myös itsestäni paljon uusia asioita. Emme luopuisi pikku Tipulaisesta mistään hinnasta, siitä on tullut erittäin rakas ja erottamaton osa meidän perhettä! Saa nähdä mitä kaikkea hienoa siitä vielä tuleekaan!
