Hammaslääkäriä ja tylsiä päiviä

Tippa innostui 5-kuukautisuutensa kunniaksi kasvattelemaan oikein urakalla kulmahampaitaan, mutta unohti lahjoittaa vanhat ensin hammaskeijulle. Niinpä suuntana olikin kulman takana sijaitseva Veter ja vähän pidemmät päikkärit. Minua jännitti ihan tuhottomasti, pelkäsin että Tippa tietenkin kuolee ym. Tippakin varmaan aisti jännityksen, koska oli vähän levoton lääkriin mentäessä. Kaikki meni kuitenkin tositosi hyvin! ..vaikka purskahdinkin itkuun kun lähdin kotiin odottelemaan Tipulaisen leikkauksen ajaksi. Kolmen vartin päästä kannoinkin kotiin pöpperöisen pikku shetlantilaisen, joka kyllä yritti jo reippaasti olla oma itsensä: se oli siis aivan kanttuvei vielä, mutta kotona ovisummerin soidessa se yritti vanhasta muistista loikkia tuljiaa vastaan mutta se tie ei kauas kantanut kun koivet levisivät lattialle ja meno oli muutenkin vähän sinnepäin. Toinen kuitenkin niin innolla :') liki 12h paasto ennen hampaanpoistoa näytti neidistä myös uuden puolen, kun suuntasimme mökille leikkauksen jälkeen. Se kerjäsi ekaa kertaa ruokaa!!! Se yritti syödä kaikkea virottuaan, ja päätyi napittamaan kaverini viereen kinkkuleipää kuin viimeistä päivää. Se ei siis ole koskaan ennen edes yrittänyt kerjätä mitään, eikä ole mitään koskaan pöydästä saanut. Ehkä tunne vei nyt voiton järjestä... Tätä tosin on jatkunut enemmän tai vähemmän kotonakin sen jälkeen, vaikkei mitään herunut ekallakaan kerralla!? Ruokapöydän ääressä ei tonota, mutta jos syö jotain sohvalla niin siinähän se loikkii ja kinuaa... huoh.

Mökillä Tippa oli taas elementissään kun sai viipottaa. Hampaanpoistopäivänä en päästänyt sitä ulos vapaana kun aika kului enimmäkseen viltin sisällä mamman sylissä, mutta seuraavana päivänä vapaus taas koitti. Ai että se oli onnessaan <3 ja kaikkien ihmeeksi totteli joka ikinen kerta luoksetulokäskyä :) :) :) JIPPII!! Kutsujakin saattoi siis olla kuka vaan 7-henkisestä seurueesta, ja aina pitkänkin matkan takaa viipottaa tuulispää sheltti! Upeaa. Kuivatut kieli- ja sydännamut taisivat olla mieleen!

Ihmiset viettivät iltaa paljussa, ja Tippa pääsi mukaan tyhjennyshommiin. Taisi olla jännää :)

Nytkö se jo loppui?

Yritin saada naamakuvaa Tipasta kun se oli aivan märkä, kreppikiharoilla ja näytti ihan vanhalta papalta, mutta eihän se niin kauaa kameraan katsonut.. :D nyt sadekeleillä on saatu siitä ihanan pulleronnäköinen kun pään karvat lytistyy pintaa pitkin mutta muussa vartalossa ne puffautuu ja pörhistyy kastuessaan.. :D

Viime päivät onkin olleet taas astetta tylsempiä. Mä olen ollut ihan veto pois ja sairastellut, ja J on reissussa. Tippa on kaiken lisäksi joutunut olemaan tosi pitkiä päiviä yksinään kun yhtäkkiä mulla onkin ollut yli 8-tuntisia koulupäiviä ekaa kertaa sitten lukion. Ja kun olen kipeänä (niin, meillä ei koulussa saa sairastaa tai samat opetukset kutsuu ensi vuonna uudestaan..), en jaksa tehdä mitään sen kanssa kunnolla kotiin tultua. Aktivaatio on rajoittunut lähinnä lenkkeilyyn sateessa, mistä kumpikaan osapuoli ei kovasti nauti. Huomaa myös kotona patoutuneen energian; yksinollessa Tippa sitten keksii itselleen tekemistä ja järsii milloin mitäkin ja levittelee tavaraa. Sisäsiisteyskin on taas ihan kamalassa kuosissa, en ymmärrä. Hammaslääkärikäytni toi pientä takapakkia kun pöpperössä toi ei pystynyt pidättelemään ja pisut tuli muutaman kerran mihin sattuu. Kyllä se ihan nätisti tekee ulos oikeastaan lähes aina kun mennään, mutta kyllä niitä sisäänkin tulee vähintään kahdet pissat/kakat päivässä! Ja Tippa on alkanut tekemään myös yksinään tarpeitaan, mitä ei ole ennen tehnyt. Liittyy varmaan elmöintiin, jos aiemmin on pääsääntöisesti nukkunut yksinään. Ei kai se vaan mitään eroahdistusta kehitä tässä?? Ainakin kyllä jää joka kerta hiljaa ja nätisti kun lähden, eikä kuulu lähdettyäkään oven takaa mitään kun olen jäänyt kuuntelemaan.

Tippaa kiinnostaa ihan kamalasti kaikki hajut ulkona. Ihan älytöntä melkein miten se unohtaa kaiken ku nuuskuttaa. Pitäis varmaan mennä jotain jälkijuttuja kokeileen kun intoa tuntuu piisaavan ainaki koiran puolelta vaikka muille jakaa :)

Tipulainen 5 kuukautta

Aika rientää, viime viikolla tuli meidän vauvalle jo viisi kuukautta plakkariin!! Aina ei uskoisi että ikää on jo niin paljon, mutta jotenkin Tippa taisi ikänsä tiedostaa, kun on alkanut viime päivinä tottelemaan niin mainiosti ;) Vanhoja taitoja kerrataan, uusina on nyt harjoiteltu paikallaoloa ja seisomista. Paikka on jo mennyt aika hyvin johonkin mielensyövereihin koiruudella, ja voin jo kävellä toiselle puolelle meidän 49 neliön lukaalia ja asettaa herkun maahan ja vielä senkin jälkeen odottaa hetken, ja Tippa tonottaa vaan kieli pitkällä vapaa-komentoa odottaen :) Hienoa! Istumiset ja maahanmenot sujuu Tipan niin halutessa, ja sekoittuvat vähän silloin tällöin. Seuraaminen menee vielä vahvasti käsiavulla, ja näyttelyliikumisesta nyt ei voi sanoa yhtään mitään. Niiden opetuksessakin on minulle vähän haastetta.. Ennen ulosmenoa Tippa ottaa hienosti katsekontaktia, kuten useimmiten tässä-käskystäkin. Luoksetulo sujuu taas pienen ojanpohjan jälkeen aika kivasti (kopkop), mutta kaapeli hankittiin siitä huolimatta liinan virkaan. Mutta esim. viikonloppuna mökillä luoksetulo oli 100% ja vielä sadankymmenen prosentin energialla ja vauhdilla ;)

Viisikuinen Tippa on ihmisrakas sylikoira, joka ryntää nuollen tervehtimään kaikkia joita mamma moikkaa :) mörköily on jo vähän vähentynyt, mutta innostuessaan Tippa saattaa rynnätä autoja ja pyöriä kohti. Epäilyttäviä ääniä ja ovisummeria se haukkuu, mutta lopettaa aika hyvin kiellosta tai huomatessaan haukkumisen aiheettomaksi. Muiden koirien kanssa Tippa haluaisi heti rynnätä leikkimään, ja ohittaminen olisikin harjoituslistalla, jos mamma ei olisi niin pirun laiska ulkona namien kanssa. Useimmiten ohitus sujuu ihan hyvin jos minä en ole huomaavinani vastaantulijoita ja kiihdytän vauhtia ohi, huikkaan että mennään. Mutta vastaantulevat pentukoirat ovat Tipalle ylitsepääsemätön juttu, ja se ei vaan voi tajuta miksi potentiaalinen leikkikaveri päästettiin ohi haastamatta juoksukisaan tai paineihin.

Tipan herkkua ovat sydän, kieli ja lohi. Ruokahalu on ollut erittäin hyvä Onnin luona kyläilyn jälkeen, ja täysiä kuppeja ruokaa häviää yhdessä silmänräpäyksessä entiseen verrattuna! Tällä hetkellä Tippa syö vielä ANF:n penturuokaa kaksi tai kolme kertaa päivässä. Ahneeksi Tipulaista ei voi haukkua, mutta nyt kiinnostus ruokaa kohtaan on herännyt myös kaverien kanssa ollessa; luokse tullaan kamalaa vauhtia ettei toinen saisi herkkuja. Aiemmin Tippa ei niin välittänyt, vaikka sydänkikkareet olisikin menneet kaverin suuhun, mutta nyt se rohmuaa ne itse hurjaa kyytiä.

Sisäsiisteys on vaihtelevan hyvällä mallilla. On useita päiviä, jolloin sisälle ei tule mitään, mutta myös yhtä paljon sellaisia päiviä, kun vähintään jotain tulee. Tippa ei osaa kinuamalla pyytää ulos, vaan jos ihmiseläjä ei ymmärrä ensimmäisestä katseesta lähteä viemään, niin se menee paperille tai matolle. Aamuisin olemmekin oppineet heräämään Tipan merkitsevään katseeseen sängyn vierellä. Joskus se menee paperille pyörimään, katsoo merkitsevästi, ja tulee pois kun sille sanoo ettei paperille pissitä. Ulkona sadekeli ja mehevät maan hajut häiritsevät tarpeidentekoa, ja siihen saattaakin joskus kulua tovi jos toinenkin. Tippa ei juuri tee tarpeitaan kuin tietylle alueelle omassa pihassa. Mökillä on oma alueensa myös.

Tipan parhaat kaverit ovat veikkapoika Onni ja poikaystävä Veeti. Molempien kanssa leikki sujuu ilman riitoja, ja pääasiassa juoksun merkeissä. Uusien kaverien kanssa Tippa on aluksi vähän ujopiimä, haistelee häntä kinttujen välissä, mutta rohkaistuu hyvin nopeasti ja alkaa heti haastaa leikkeihin. Isojen kaverien kanssa se on omasta mielestään ihan leikeissä mukana juoksemalla parin metrin päässä omineen mutta pinkoo tuhatta ja sataa karkuun, jos muut leikkijät lähestyvät sen suuntaan :D

Tässä vähän kuvituksia viisikuisesta murusta.

 

Herkuttelua naudanluun kera

 

Hännässäni on jo näin monta karvaa :)