Agility alkoi, ja ensimmäisellä kerralla vaan pienesti totuteltiin paikkaan ja putkeen. Tippa oli innoissaan ja reipas! Lopussa kouluttaja kuitenkin otti esille Tipan liikkumisen: se pompauttaa takajalkaansa välillä ja peitsaa silloin tällöin. Saimme suosituksen mennä hierojalle, ja sinne suunnattiinkin perjantaina.
Hieroja oli hurjan miellyttävä ja Tippakin rentoutui vieraassa paikassa ihan hyvin. Etupäässä ei mitään mainittavaa, mutta takapäähän olikin sitten ihan jumissa. Tipan lihakset ovat ihan olemattomat, ja kun niistä loppuu (todnäk yleensä aika äkkiä) puhti, on koiran kompensoitava sitä väärillä lihaksilla liikkeeseen nähden, mistä aiheutuu jumeja. Lisäksi hierojan käsiin Tipan lonkat tuntuivat vähän löysiltä, mikä toisaalta saattaa johtua myös hennoista lihaksista, jolloin tuki on huono.
Tipasta huomasi hyvin miten jumipaikat alkoivat yksitellen laueta. Meno oli jo eri näköistä kun lähdimme kotiin, ja erittäin hyvä niin! Saimme ohjeita lihasvoiman kohottamiseen (ylä- ja alamäkikävelyt, metsälenkit), tasapainoon (ristiseisonnat, tyynyjen päällä tasapainottelu, kivien päälle kiipeily lenkillä jne.) ja koordinaatioon (metsälenkit, temppuradat tms.) Lisäksi Tipan ruokavaliota pitäisi muuttaa siten, että se saisi lihasten kasvuun riittävästi energiaa ja ravintoaineita mahdollisimman pienestä määrästä ruokaa. Se kun on niin huono syömään taas (kiitos vaan Acana kun vaihtelet niitä ruokiesi koostumuksia jatkuvasti sellaisiksi ettei meidän nirsolle enää maistu!!)..
Mua vähän pelottaa että Tipalla nyt onkin ihan paskat polvet ja lonkat ja KC:ssä joku ehdotti kinnervikaakin.. Olis niin mun koiratuuria!! Käy sääliksi pientä pyryharakkaa, kun koolla ja rotuominaisuuksilla ei ole pilattu niin ei oikein toi näyttelypuoli luonnistu ja nyt jos agilitykin joudutaan pyyhkimään pois harrastuskartalta :( se oli siis aivan uskomattoman innoissaan jo ekalla agikerralla! Toivon todella ettei se harrastus tyssää. Ihan vaan Tipan takia siis, koska ohjattu harrastus olis ainakin säännöllinen ja järkevissä mittasuhteissa. Kyllähän se huippua koiranelämää saa elää ilman sitäkin, mutta kuitenkin. Hieroja tosin sanoi, että jos saadaan noi jalkojen ja selän lihakset hyvään kuntoon niin ne tukee lonkkaa sen verran hyvin et agilityä voi tehdä järkevyyden rajoissa matalilla hypyillä jopa c-lonkilla! Lohdutti siis että lonkkia tärkeämpää todellakin on kunnon lihaksisto.
Tänään reenailtiin tasapainojuttuja Tipan kanssa ja ai että se oli riemuissaan kun pienen tauon jälkeen tehtiin naksuttelujuttuja! Sen silmiin syttyy ihana tuike kun kuulee naksuttimen helinän kun otan sen käteen. Tarjoaa heti parhaita temppujaan <3 nyt harjoiteltiin sohvan selkänojalla taiteilua ja tyynykasan päälle nousemista ja siinä tasapainoilua, joka onnistui huippuhyvin! Tippa on niin nopea oppimaan kun vaan haluaa :) ensin etutassut tyynylle, sitten koko koira, sitten lisättiin yksitellen tyynyjä ja sitten lopuksi se seisoi siinä kun potkin pienesti kasaa eri puolilta ja horjutin siten tasapainoa. Hienosti pysyi! Näki miten se joutui hakemaan vähän, mutta pysyi kuitenkin :)
Mentiin myös lenkillä ylämäkeä, jossa huomasin Tipan peitsaavan kuin vanha mummo! En tiedä peitsaamisesta kummemmin, onko merkki lihasjumista vai jostain muusta, mutta lihaskunto ja -huolto on selkeästi nyt Tipalle tarpeen. Laukatessa Tippa myös välillä vieläkin pompautti vasenta takajalkaansa. Tasamaat normaalivauhdilla kyllä sujuvat oikein kauniisti ravaten, joten olen vähän ymmälläni. Aion viedä Tipulaisen virallisiin tutkimuksiin kunhan palkkapäivä koittaa ja kysellä samalla tästä vaivasta muutenkin. Myös hierojalle mennään varmasti ainakin toisenkin kerran kesän aikana.
Huoli on nyt kyllä päällimmäisenä mielessä. Inhottava epävarmuus kun ei tiedä mikä siellä vaivaa.. Ja huimaa kyllä rehellisesti sanottuna myös taloudellinen puoli, kun kaikki tutkimuksetkin maksaa ja jos sieltä vielä paljastuukin jotain mitä voi leikkauksella korjata (mikä sinänsä olisi oikein kiva asia jos voisi korjata), niin vakuutuskatto huutaa hoosiannaa varmaan siinä vaiheessa. Toisaalta ihanaa jos Tipan saisi nyt vaan kuntoon!! Ristiriitaisissa tunnelmissa siis kesää aloiteltu. Mutta josko se nyt tästä. Soittelen huomenna lonkka-kyynär-polvi-tutkimusten hintoja Kouvolan seudulta. Huomenna on myös eka kunnon agilitykerta! Aloitetaan nyt pehmeästi ja lempeästi ettei Tippa olis heti taas jumissa kun puupölkky ja jos sielä nivelissä nyt jotain on niin ei ainakaan pahene. Ruoka-asiaa täyty myös alkaa selvittää, sainkin hyvän vinkin asiantuntevasta koiranruokaekspertistä tältä seudulta! Eiköhän kaikella ole tapana lutviutua, tässäkin asiassa.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Maiseman vaihto
Kesäkoti on nyt valloitettu Kouvolasta. Meillä on aika tylsää elämää, odotellaan kuumeisesti juoksujen loppumista ja agilityn aloitusta. Kävikin ilmi, että olemme yksityistunneilla, mikä nyt ei sinänsä haittaa, hinta on kuitenkin sama ymmärtääkseni. Ei olla päästy hyödyntämään loistavia lenkkimaastojakaan vielä tuosta vierestä kummemmin kun ei vapaana voi juoksennella vielä. Eilen yritettiin omatekoisessa juoksunarussa taas, mutta eihän ton hajamielisen hajupyllyn kanssa voinu mitään juosta kun sitä sai laahata perässä kun lelukoiraa! Se oli muutenkin jotenkin niin laiska että luovutin puolessa välissä.
Tipalla on vielä vähän totuttelemista uusiin kuvioihin. Asuinkumppanien määrä kasvoi eksponentaalisesti minun perheelläni ja myös peräkammarinpoika Vilillä, 6-vuotiaalla paimensukuisella lapinkoiralla. Aika hyvin on sujunut, Tippa olisi Vilistä ehkä kiinnostunut mutta Vili ei juurikaan osoita innostuksen merkkejä takaisin totuttuun tapaansa. Ollaan kuitenkin pidettty niitä erillään, ja jatketaan sitä ainakin vielä tämä viikko. Nyt on kolmas viikko juoksuja menossa joten josko ensi viikolla jo alkais tilanne normalisoitua. Pahimmat vinkumiset ja hajamielisyydet on jo selätetty onneksi.
Minulla alkoi maailman paras kesätyö, josta en voisi olla onnellisempi! Päivätkin ovat sikäli mukavia, yleensä 7.30-15.15, että ehdin hyvin touhuta vielä Tipankin kanssa. Ensimmäisinä päivinä nyt on vielä ollut vähän puhti pois kun kaikki on uutta ja joutuu käyttämään päätään niin paljon, mutta eiköhän se tästä :)
Kuvamateriaalia ei tällä kertaa ole, mutta koitetaan kesän mittaan saada uusia kuvia otettua Tipulaisestakin!
Tipalla on vielä vähän totuttelemista uusiin kuvioihin. Asuinkumppanien määrä kasvoi eksponentaalisesti minun perheelläni ja myös peräkammarinpoika Vilillä, 6-vuotiaalla paimensukuisella lapinkoiralla. Aika hyvin on sujunut, Tippa olisi Vilistä ehkä kiinnostunut mutta Vili ei juurikaan osoita innostuksen merkkejä takaisin totuttuun tapaansa. Ollaan kuitenkin pidettty niitä erillään, ja jatketaan sitä ainakin vielä tämä viikko. Nyt on kolmas viikko juoksuja menossa joten josko ensi viikolla jo alkais tilanne normalisoitua. Pahimmat vinkumiset ja hajamielisyydet on jo selätetty onneksi.
Minulla alkoi maailman paras kesätyö, josta en voisi olla onnellisempi! Päivätkin ovat sikäli mukavia, yleensä 7.30-15.15, että ehdin hyvin touhuta vielä Tipankin kanssa. Ensimmäisinä päivinä nyt on vielä ollut vähän puhti pois kun kaikki on uutta ja joutuu käyttämään päätään niin paljon, mutta eiköhän se tästä :)
Kuvamateriaalia ei tällä kertaa ole, mutta koitetaan kesän mittaan saada uusia kuvia otettua Tipulaisestakin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)