Agility alkoi, ja ensimmäisellä kerralla vaan pienesti totuteltiin paikkaan ja putkeen. Tippa oli innoissaan ja reipas! Lopussa kouluttaja kuitenkin otti esille Tipan liikkumisen: se pompauttaa takajalkaansa välillä ja peitsaa silloin tällöin. Saimme suosituksen mennä hierojalle, ja sinne suunnattiinkin perjantaina.
Hieroja oli hurjan miellyttävä ja Tippakin rentoutui vieraassa paikassa ihan hyvin. Etupäässä ei mitään mainittavaa, mutta takapäähän olikin sitten ihan jumissa. Tipan lihakset ovat ihan olemattomat, ja kun niistä loppuu (todnäk yleensä aika äkkiä) puhti, on koiran kompensoitava sitä väärillä lihaksilla liikkeeseen nähden, mistä aiheutuu jumeja. Lisäksi hierojan käsiin Tipan lonkat tuntuivat vähän löysiltä, mikä toisaalta saattaa johtua myös hennoista lihaksista, jolloin tuki on huono.
Tipasta huomasi hyvin miten jumipaikat alkoivat yksitellen laueta. Meno oli jo eri näköistä kun lähdimme kotiin, ja erittäin hyvä niin! Saimme ohjeita lihasvoiman kohottamiseen (ylä- ja alamäkikävelyt, metsälenkit), tasapainoon (ristiseisonnat, tyynyjen päällä tasapainottelu, kivien päälle kiipeily lenkillä jne.) ja koordinaatioon (metsälenkit, temppuradat tms.) Lisäksi Tipan ruokavaliota pitäisi muuttaa siten, että se saisi lihasten kasvuun riittävästi energiaa ja ravintoaineita mahdollisimman pienestä määrästä ruokaa. Se kun on niin huono syömään taas (kiitos vaan Acana kun vaihtelet niitä ruokiesi koostumuksia jatkuvasti sellaisiksi ettei meidän nirsolle enää maistu!!)..
Mua vähän pelottaa että Tipalla nyt onkin ihan paskat polvet ja lonkat ja KC:ssä joku ehdotti kinnervikaakin.. Olis niin mun koiratuuria!! Käy sääliksi pientä pyryharakkaa, kun koolla ja rotuominaisuuksilla ei ole pilattu niin ei oikein toi näyttelypuoli luonnistu ja nyt jos agilitykin joudutaan pyyhkimään pois harrastuskartalta :( se oli siis aivan uskomattoman innoissaan jo ekalla agikerralla! Toivon todella ettei se harrastus tyssää. Ihan vaan Tipan takia siis, koska ohjattu harrastus olis ainakin säännöllinen ja järkevissä mittasuhteissa. Kyllähän se huippua koiranelämää saa elää ilman sitäkin, mutta kuitenkin. Hieroja tosin sanoi, että jos saadaan noi jalkojen ja selän lihakset hyvään kuntoon niin ne tukee lonkkaa sen verran hyvin et agilityä voi tehdä järkevyyden rajoissa matalilla hypyillä jopa c-lonkilla! Lohdutti siis että lonkkia tärkeämpää todellakin on kunnon lihaksisto.
Tänään reenailtiin tasapainojuttuja Tipan kanssa ja ai että se oli riemuissaan kun pienen tauon jälkeen tehtiin naksuttelujuttuja! Sen silmiin syttyy ihana tuike kun kuulee naksuttimen helinän kun otan sen käteen. Tarjoaa heti parhaita temppujaan <3 nyt harjoiteltiin sohvan selkänojalla taiteilua ja tyynykasan päälle nousemista ja siinä tasapainoilua, joka onnistui huippuhyvin! Tippa on niin nopea oppimaan kun vaan haluaa :) ensin etutassut tyynylle, sitten koko koira, sitten lisättiin yksitellen tyynyjä ja sitten lopuksi se seisoi siinä kun potkin pienesti kasaa eri puolilta ja horjutin siten tasapainoa. Hienosti pysyi! Näki miten se joutui hakemaan vähän, mutta pysyi kuitenkin :)
Mentiin myös lenkillä ylämäkeä, jossa huomasin Tipan peitsaavan kuin vanha mummo! En tiedä peitsaamisesta kummemmin, onko merkki lihasjumista vai jostain muusta, mutta lihaskunto ja -huolto on selkeästi nyt Tipalle tarpeen. Laukatessa Tippa myös välillä vieläkin pompautti vasenta takajalkaansa. Tasamaat normaalivauhdilla kyllä sujuvat oikein kauniisti ravaten, joten olen vähän ymmälläni. Aion viedä Tipulaisen virallisiin tutkimuksiin kunhan palkkapäivä koittaa ja kysellä samalla tästä vaivasta muutenkin. Myös hierojalle mennään varmasti ainakin toisenkin kerran kesän aikana.
Huoli on nyt kyllä päällimmäisenä mielessä. Inhottava epävarmuus kun ei tiedä mikä siellä vaivaa.. Ja huimaa kyllä rehellisesti sanottuna myös taloudellinen puoli, kun kaikki tutkimuksetkin maksaa ja jos sieltä vielä paljastuukin jotain mitä voi leikkauksella korjata (mikä sinänsä olisi oikein kiva asia jos voisi korjata), niin vakuutuskatto huutaa hoosiannaa varmaan siinä vaiheessa. Toisaalta ihanaa jos Tipan saisi nyt vaan kuntoon!! Ristiriitaisissa tunnelmissa siis kesää aloiteltu. Mutta josko se nyt tästä. Soittelen huomenna lonkka-kyynär-polvi-tutkimusten hintoja Kouvolan seudulta. Huomenna on myös eka kunnon agilitykerta! Aloitetaan nyt pehmeästi ja lempeästi ettei Tippa olis heti taas jumissa kun puupölkky ja jos sielä nivelissä nyt jotain on niin ei ainakaan pahene. Ruoka-asiaa täyty myös alkaa selvittää, sainkin hyvän vinkin asiantuntevasta koiranruokaekspertistä tältä seudulta! Eiköhän kaikella ole tapana lutviutua, tässäkin asiassa.
Mun espanjanvesikoira Nerolla on D-lonkat ja eläinlääkäri melkeinpä suositteli agilitya. On kuulemma "hyvät" huonot lonkat, eli ei röpelöitä tai muuta vastaavaa, mikä voisi aiheuttaa nivelrikkoa. Meille sanottiin, että tärkeää on pitää lihaksisto kunnossa ja agihan auttaa siinä. Lisäksi uiminen on tosi hyvää lihaskuntotreeniä, jos koira vaan yhtään innostuu.
VastaaPoistaNero on syttynyt agiin ihan täysin alkeiskurssin aikana, eikä meillä mitään ongelmia ole ollut noitten lonkkien kanssa.
Toivottavasti Tipalla on kaikki kunnossa ja saatte jatkaa agilitya, se on todella hauskaa!
Älä heitä agilityä vielä pois! Jos nyt kävisi niin kurjasti, että Tipalla olisi tuo kinnervika, se voidaan korjata leikkauksella ja tiedän koiria, jotka ovat palanneet ihan menestyksellisesti agilityn pariin. Toki vaatii sitä, että lihaskunto on kohdillaan, mutta kyllä se siitä lähtee. Älä turhia murehdi, asiat järjestyvät kyllä! ps. tässä ei oo vaihtoehtoa nimi ja url..
VastaaPoistaNiin, eihän pienellä koiralla C:n lonkat ole vielä mitenkään huolestuttavat. Tiedän useitakin C lonkkaisia koiria jotka kisaavat ihan tosissaan, eikä lonkat ole hidastaneet menoa. Toivotaan kuitenkin, että johtuu vaan tuosta lihasheikkoudesta!
VastaaPoista