Juoksut saatiin juostua loppuun. Tippa kävi viikon lomalla herättämässä lievää kummeksuntaa Kouvolassa peräkammarin paimensukuisessa neidontuoksuillaan. Äitini oli myös helisemässä kun otti tehtäväkseen vahtia koiria joka valveillaolohetkensä silmä kovana ja ulkoilemallakin niiden kanssa aina erikseen joten arkiliikuntaa tuli hänellekin kiitettävästi! Päivät koissut olivat eri huoneissa suljettujen ovien takana, ja laittoipa äippä vielä painavat laatikotkin esteeksi oven eteen. No, onhan varmuus paras.
Suunnitelmissa oli yllättäen taas joululomaksi vaikka ja mitä, mutta työt ja yleinen lahnuus veivät voiton. Ja kun ei tuota juoksuista narttua voinut vapaanakaan oikein pitää niin jäi metsäilytkin vähemmälle. Nähtiin sentään Hilmaa ja Hugoa (vehniskaverukset), joille Tippa keskittyi vain äksyilemään.. Huoh, naiset! Eipä tullut agilityhallillakaan käytyä.
Joulun vietimme rauhassa mutta mökin ja kaupungin välillä sukkuloiden. Mökillä Tippa pääsi olemaan vähän vapaana ja osallistui innokkaasti kaikenlaisiin pihahommiin, kuten jään kolaamiseen ja avannontekoon. Joulupukki ei Tipan onneksi tänä vuonna kyläillyt, joten sitä ei tarvinut haukkua. Lahjaksi kakara sai herkkuja ja mammalta keväällä jatkuvat agilityt :P Toiveena olisi saada (minun synttärilahjaksi) Dobo-pallo ja doboiluun ohjaava kirjanen. Kesällähän jo pienimuotoisesti kokeilimme Aadan palloa ja Tippa kyllä on hyvin kehityskelpoinen otus siinä(kin) lajissa. Joulupöydän ympärillä nähtiin tänä vuonna aiempaa ahneempi kyttääjä, joka kyllä hotki (omistajiensa toistuvista hätistelyistä huolimatta) kaiken pöydältä kuonoa kohti putoavan. Ärsyttävä piirre, joka on jostain putkahtanut. Aiemmin Tippa ei tehnyt tuota edes vieraille, nyt kyttää meidänkin ruokaa!
Uutena vuonna radio pauhasi, eikä rakettien pauke taaskaan juuri Tippaa häirinnyt. Muutaman kerran kovimmille se vuhahti, mutta ennemminkin kummeksuen kuin peläten. Tänä vuonna emme tosin ottaneet sitä ulos mukaan, koska viime vuonna ulkona tärisytti.
Agility jatkui viime sunnuntaina tuttuun tapaan Stiinan ryhmässä. Tippa oli jälleen aika pätevä! Tosi herkästi se edelleen reagoi mun rintamasuuntiin ym. joten tarkkana saa itse olla. Erityismainintana viimeksi meni kepit ikuisuuden jälkeen tehtynä upeasti! Pystyin olemaan jo kauempana, käsiohjaus siis tosin vielä mukana. Mutta Tipalla oli katse koko ajan eteenpäin ja vauhti kasvoi jo aika kovaksi (pelkäsin että se menee väärin kun menee niin lujaa mutta vielä mitä!!). Hienoa :)
Tässä kaikkien aikojen taidonnäyte Paintin käytössä mutta kai siitä jonkun käsityksen radasta saa ahahhahhaa. 3 on siis pöytä, muodottomat möykyt putkia, 10 muuri ja 14 rengas. Saakohan tuosta pienestä kuvasta edes selvää..
Mentiin tätä Tipan kanssa osissa 1-4, 1-6 , 7-11 ja lopulta siitä loppuun. Vaikein meille oli 8-hypylle tulo (Tippa tuli helposti välistä mun huonon liikkumisen mukaan) ja sitä seuraavat kiemurat 9 ja 10 esteen kanssa. Myös 15-hypyltä kierrosta meno puomille oli tällä kertaa liian vaikea, Tippa putkahti aina jotenkin mun selän taakse tai jalkoihin. Pikkuhiljaa. Mutta suurimmaksi osaksi meni taas tositosi kivasti. Hyvä me!
Monella on hienoja tavoitteita tälle vuodelle. Meillähän ei juuri mitään ollut viime vuodellekaan, enkä halua mitään nytkään liiemmin koota. Muuten paineistun eikä se ole kivaa. Agilityä haluan jatkaa, ja Tippakin tykkää siitä ja kehittyy koko ajan. Josko kesän korvilla riittäis taito ja itseluottamus jo ottamaan yhteyttä TAMSKiin ryhmäpaikan merkeissä? Myös doboilu olisi kiva aloittaa kotioloissa. Tokoiluhan ei edelleenkään kiinnosta sen pilkkua viilaavan luonteen vuoksi, ja luulen että näyttelytkin on haudassa siihen asti että haetaan jotain agilityvalioitumiseen vaadittavaa tulosta :P mikä sekin varmaan joopajoo siintää ihan lähitulevaisuudessa :D koirakavereita olisi aina kiva olla lisää, ja koirauimalaan olisi ihana päästä joskus kokeilemaan vesielämää. Tässäpä näitä uuden vuoden kujeita siis :)
