Hyvä hormonihirviö

Radiohiljaisuus loppuu nyte.

Kävimme siis pyörähtämässä Tampereen KV -näyttelyssä pari viikkoa sitten, tuloksena säälivä arvostelu ja JUN H. En jaksa alkaa suomennella tai raapustaa arvostelua tähän, mutta sen verran voin avata että oli siellä jotain hyvää ja sitten jotain huonoakin, esim. loppukaneettina "puuttuu rodunomaisuutta ylipäätään". Pöh. No, mutta Tipuliainen ei ihan parastaan antanutkaan: seisoi hienosti yhteiskehässä ja omineen, mutta liikeet meni ihan perseilyksi joten ei niistä kai silloin pysty oikein mitään sanomaankaan :D koitetaan varmaan vielä joskus uudestaan, vähän paremmalla varmuudella ja tuuheammalla turkilla ;) tuomari oli kuitenkin tosi miellyttävä walesilainen setä ja sitä arvokasta kokemusta ainakin tarttui mukaan aimokaupalla! Oli myös ihanaa kun meillä oli pieni mutta sydäntälämmittävä kannustusjoukko <3 helpotti oloa!

Syy Tipan hieman kärsimättömään käytökseen mm. kehässä ja innokkuuteen haistelun suhteen selvisikin sitten viime viikolla kun toiset juoksut alkoivat. Muutaman päivän ajan jo vähän epäilin josko tämmöistä olisi ilmassa kun Tippa nuoli itseään enemmän mutta paperiin ei jäänyt mitään. 16.5. pari punaista pisaraa lattialla paljastivatkin sitten epäilyni oikeiksi. Ja jos joku joskus marraskuussa kirjoitti tänne blogiin että juoksut menivät ohi omalla painollaan kivan mutkattomasti, niin se joku puhui puppua. Nyt meillä nimittäin asuu eteisessä raastavaa oopperalaulua harrastava rakkauden riuduttama NARTTU, joka haaveilee ulkona niin  hajamielisenä että unohtaa kakata ja pissata nopeita merkkailuja lukuunottamatta. Se myös ulvoi piipaa-autolle ja Salatuille elämille TV:n ääressä. Parille ohi kulkeneelle tyttökoiralle se vähän haukahti haastavasti ja poikien perään vinkuu niin ettei jaksa kukaan. Sisällä tosiaan kinuaa koko ajan ulos ja jäystää hampaillaan pahviestettä rakkauden pauloissa.. Ruokahalu on minimissään eikä oikein herkutkaan maita normaaliin tapaan, sisällä sentään vähän. Ulkona se haisteli kerran niin innoissaan että vetäisi hienoa hiekkaa aika syv'lle sieraimiinsa ja sai jumalattoman aivastelukohtauksen (tirsk!). Voi toista. On se vaan rankkaa olla kiimainen nainen!! Odotamme innolla ensi viikon Kouvolaan siirtymistä, kun kesäkotona odottaa innokas peräkammarin poika, joka myös usein kunnostautuu tyttöjen perään lauleskelussa. Siellähän ne sitten kivasti vetää 24/7 duettoa kaksiäänisesti 8)

Toisaalta siis hyvä että juoksu tulikin jo nyt, koska nyt meillä on enemmän agireeniaikaa kesällä. Alkeiskurssista ei oo kuulunut mitään, mutta toivon että päästäis sinne heti kun on näistä juoksuista selvitty. Suunnitelmissa on mennä kesän aikana varmaankin myös virallisiin lonkka-kyynärä-polvi-kuviin Tähtitomun porukalla.


Jääkiekkokisojen alkaessa opetin Tippaa antamaan läpyt. Se toistuikin aina kun Suomi teki maalin, mitä nyt Tipan piti ensin juosta karkuun kun pelästyi hurjana karjuvaa mammaa :D

Pieni kannattaja valmiina peliin!

Kesätyttö! (a.k.a auringonvihaaja mustassa turkissaan)

Hyvän mielen haaste

Nitro, Rommi ja Kinuski haastoivat meidät tämmöiseen, hauskaa! :)

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. Tipulainen. No wonder :) pieni rippiäinen, joka on kaikesta ja kaikista vilpittömän kiinnostunut ja innoissaan! Tippa suukottaa aina samalla järkkymättömällä rakkaudella ja nauttii kun pääsee mamman ja isin syliin <3 Tippa on tuonut minustakin esiin ihan uusia puolia: uudenlaista vastuuntuntoa, tunnetta että olen jollekin elintärkeä, halun säilyttää joidenkin mielestä naiivi into elämään ja juoksemisen riemun :)

2. Juho. Rakas tuleva aviomieheni <3

3. Jääkiekon MM-kisat ja Leijonat. Ainoa asia mitä olen ikinä fanittanut sydänverellä ja silmittömällä kiihkolla. Vuoden kohokohta koittaa joka vuosi huhti-toukokuussa, ja silloin Nummelinin pelipaita pääsee seinältä päälle ja lippu löytää tiensä kärsimättömästi viuhtovaan kouraani. Kaikki menot perutaan Suomen pelin ajalta, eikä puhelimeen silloin vastata. Tilastovihko täyttyy tuloksista ja tehopisteistä. Antautumisestani kertoo hyvin se, että ainoa paniikkikohtaus jonka olen elämässäni saanut, sattui tulemaan vuonna 2003 kun eräs sinikeltapaitainen joukkue löylytti Leijonia kotikaukalossa 5-0-johdon jälkeen 6-5...

4. Opiskelu. Nautin täydellä sydämellä tästä alasta. On täyttymys opiskella unelma-ammattiinsa, lääkäriksi. Uudet asiat eivät lopu milloinkaan, ja se tosin välillä rassaakin, mutta tuntuu tärkeältä ja hienolta oppia asioita joiden avulla voi pelastaa ihmishenkiä. Yhteishenki on loistava ja juhlat upeita! Odotan jo työelämää.

5. Laulaminen. Laulan suurimmaksi osaksi itsekseni, mutta myös yleisölle silloin tällöin. On ihana tunne kun ääni kulkee vapaasti ja kaikuu akustisessa tilassa. Olen löytänyt myös kuorolaulun uudelleen koulun Kuaron kautta. Laulu yhdistää ihmeellisellä tavalla.

6. Kevät. Lumet sulaa, purot solisee, maa tuoksuu, aurinko paistaa, voi keventää vaatetusta, valo lisääntyy, väsymys katoaa. Tarviiko sitä enempää selittää? :)

7. Juustot. AH, juusto muodossa kuin muodossa (Emmentali ja kaikkein vahvimpia sinihomejuustoja lukuunottamatta)! Jos saisin päättää, eläisin vain juustolla :D

8. Modern family. MTV3:lla esitettävä jenkkisarja on viimeisen vuoden aikana naurattanut minua enemmän kuin varmaan mikään sarja aiemmin. Kannattaa tutustua, ihanaa komiikkaa arjen iloista ja suruista erilaisissa perheissä. Eikä todellakaan ole mikään tavallinen jenkkihömppä!

9. Häähömppä. Vaikka erääseen satamaan purjehtiminen onkin vielä jonkin ajan päässä, on ihanaa heittäytyä vaaleanpunaisiin (tai omassa tapauksessani oikeastaan turkooseihin) unelmiin ja alkaa pikkuhiljaa selailla häälehtiä ja tehdä muistilistoja <3

10. Lapset. Nautin lasten kanssa jutustelusta ja tykkään viettää aikaa muksujen kanssa. Ja hekin yleensä tuntuvat tykkäävän minusta jostain syystä. Tärkeimpinä mukuloina tällä hetkellä tietysti ihana kummipoikani ja hänen suloinen siskonsa (joka muuten täyttää tänään viisi vuotta! <3 ). Suurin toiveeni elämässä olisi tulla itsekin äidiksi jonain päivänä, mutta tällä hetkellä muitten mukulat tyydyttävät äidilliset tarpeeni loistavasti ;)

Meiltä haaste lähtee Jennalle, Onnille ja Minnan porukalle.