Kävimme siis pyörähtämässä Tampereen KV -näyttelyssä pari viikkoa sitten, tuloksena säälivä arvostelu ja JUN H. En jaksa alkaa suomennella tai raapustaa arvostelua tähän, mutta sen verran voin avata että oli siellä jotain hyvää ja sitten jotain huonoakin, esim. loppukaneettina "puuttuu rodunomaisuutta ylipäätään". Pöh. No, mutta Tipuliainen ei ihan parastaan antanutkaan: seisoi hienosti yhteiskehässä ja omineen, mutta liikeet meni ihan perseilyksi joten ei niistä kai silloin pysty oikein mitään sanomaankaan :D koitetaan varmaan vielä joskus uudestaan, vähän paremmalla varmuudella ja tuuheammalla turkilla ;) tuomari oli kuitenkin tosi miellyttävä walesilainen setä ja sitä arvokasta kokemusta ainakin tarttui mukaan aimokaupalla! Oli myös ihanaa kun meillä oli pieni mutta sydäntälämmittävä kannustusjoukko <3 helpotti oloa!
Syy Tipan hieman kärsimättömään käytökseen mm. kehässä ja innokkuuteen haistelun suhteen selvisikin sitten viime viikolla kun toiset juoksut alkoivat. Muutaman päivän ajan jo vähän epäilin josko tämmöistä olisi ilmassa kun Tippa nuoli itseään enemmän mutta paperiin ei jäänyt mitään. 16.5. pari punaista pisaraa lattialla paljastivatkin sitten epäilyni oikeiksi. Ja jos joku joskus marraskuussa kirjoitti tänne blogiin että juoksut menivät ohi omalla painollaan kivan mutkattomasti, niin se joku puhui puppua. Nyt meillä nimittäin asuu eteisessä raastavaa oopperalaulua harrastava rakkauden riuduttama NARTTU, joka haaveilee ulkona niin hajamielisenä että unohtaa kakata ja pissata nopeita merkkailuja lukuunottamatta. Se myös ulvoi piipaa-autolle ja Salatuille elämille TV:n ääressä. Parille ohi kulkeneelle tyttökoiralle se vähän haukahti haastavasti ja poikien perään vinkuu niin ettei jaksa kukaan. Sisällä tosiaan kinuaa koko ajan ulos ja jäystää hampaillaan pahviestettä rakkauden pauloissa.. Ruokahalu on minimissään eikä oikein herkutkaan maita normaaliin tapaan, sisällä sentään vähän. Ulkona se haisteli kerran niin innoissaan että vetäisi hienoa hiekkaa aika syv'lle sieraimiinsa ja sai jumalattoman aivastelukohtauksen (tirsk!). Voi toista. On se vaan rankkaa olla kiimainen nainen!! Odotamme innolla ensi viikon Kouvolaan siirtymistä, kun kesäkotona odottaa innokas peräkammarin poika, joka myös usein kunnostautuu tyttöjen perään lauleskelussa. Siellähän ne sitten kivasti vetää 24/7 duettoa kaksiäänisesti 8)
Toisaalta siis hyvä että juoksu tulikin jo nyt, koska nyt meillä on enemmän agireeniaikaa kesällä. Alkeiskurssista ei oo kuulunut mitään, mutta toivon että päästäis sinne heti kun on näistä juoksuista selvitty. Suunnitelmissa on mennä kesän aikana varmaankin myös virallisiin lonkka-kyynärä-polvi-kuviin Tähtitomun porukalla.
Jääkiekkokisojen alkaessa opetin Tippaa antamaan läpyt. Se toistuikin aina kun Suomi teki maalin, mitä nyt Tipan piti ensin juosta karkuun kun pelästyi hurjana karjuvaa mammaa :D
 |
| Pieni kannattaja valmiina peliin! |
 |
| Kesätyttö! (a.k.a auringonvihaaja mustassa turkissaan) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti