Aloitimme Tipan kanssa SportDogParkilla agin alkeiskurssilla nyt kuitenkin. Ajattelin, että on hyvä, että joku opettaa minulle miten homma toimii ja etenkin miten kontaktit suoritetaan ja opetetaan oikein. Olenkin tykännyt olla tuolla ihan hirveästi ja Tippa on myös osoittanut innostumista! :) Ohjaaja Stiina on tosi mukava ja hyvä, ehkä osittain Kouvolan agit meni pieleen kun tunsin itse olevani koko ajan varpaillani reeneissä ja ehkä Tippa huomasi sen. Nyt on vauhtia ja intoa kyllä oikein kivasti löytynyt!
Meillä on ollut kaksi kertaa. Ekalla kerralla käytiin Tipalle jo tuttuja putkea, keppejä ja hyppyä. Huomasin, että Tippa palkkautuu ja motivoituu paljon enemmän lelulla kuin nameilla, etenkin alkureeneissä. Kun väsyy (mikä ohjaajan mukaan tapahtuu aika nopeasti kun palkinto on aina riehua), alkaa namit taas maistua paremmin. Otetaan ensi kerralla käyttöön namialusta, mikä tuntui nyt toimivan aika hyvin reeneissä kun kokeilin. Ainoa, mikä saa Tipan vähän pois raiteiltaan reeneissä on toinen sheltti, Vilma. Aivan ihana kaveri, ja Tippa ei malttaisi ikinä kekittyä kun näkee Vilman lähellä tai reenaavan. Alkaa sen päiväinen haukkuälämölö ja sinkoilu, ja tämä tapahtuu aika samoin myös Vilman puolelta. Ne jotenkin hetsaa toisiaan ihan älyttömästi! On hassua, miten muut koirat ei vaikuta Tippaan juurikaan, vain tuo sheltti. Kyllä en toisensa tuntee näköjään!
Toisella kerralla tehtiin eilen rengasta ja muuria. Tippa yritti ekalla kerralla kiertää renkaan (aina sieltä tietty mennään mistä aita on matalin!) mutta hoksasi aika äkkiä mistä kuuluu mennä, kun vaan on lähdön hetkellä oikeaan suuntaan. Ei onneksi arastellut rengasta aluksikaan. Muuri nyt meni samalla hyppykäskyllä entiseen tapaan. Otettiin myös pieniä yhdistelmiä, esim putki-muuri tai putki-hyppy-hyppy. Keppejä mentiin myös omineen sillä aikaa kun ohjaaja opetti muita. Tällä kertaa viereinen kenttä oli varattu, joten oli vähän ruuhkaa meidän kentällä niin Tippa selvästi väsyi nopeammin kun ei päästy oikein rauhassa aina tekemään ja sitä piti villitä keskittymään minuun vähän enemmän. Käytiin kyllä välillä vähän kävelemässä ulkona, mutta hallissa oli taas palattuamme sellainen vilske, että koira oli heti uteliaana. Harmittaa vähän kun kurssilla on pari sellaista, joiden en usko aiemmin kamalasti tehneen koiransa kanssa mitään (huomaa aukrotiteetista ja tavasta "kontrolloida" koiraa). Sitten tuolla kurssilla ollaan koko perheen voimin, ja kaikki tekee vuorollaan koiran kanssa ohjaajan suosituksesta huolimatta ja kaikenlisäksi vaativat koiralta yhden harjoituksen jälkeen ihan kamalasti (siitäkin huomaa ettei ole paljon aiemmin tehty, itse ainakin opin pentuaikana mitä voi koiralta vaatia ja missä ajassa, alkuun kun yritin liian kunnianhimoisesti). Koira on sen näköinen ettei voisi vähempää kiinnostaa tai haukkuu taukoamatta ja kaikelle hermostuksissaan. Kyllähän agility on kiva harrastus tavoitteista riippumatta, mutta jotain perus pohjakoulutusta ja -hallintaa olisi minusta hyvä olla taustalla. Enkä siis nosta tässä itseäni tasan millekään jalustalle, ei Tippakaan tosiaan aina tottele, mutta olen ainakin yrittänyt, ja huomaa että uuden oppiminen on vähän helpompaa kun on vähän tietoa itselläkin miten oma koira oppii jne. Joidenkin koirat ovat myös tosi aggressiivisia muita koiria kohtaan, useamman kerran on hampaat irvessä ohi kävellessä muristu ilkeästi. Toivottavasti pitävät koiransa hihnassa kun samaan aikaan kentällä harjoitellaan. Pitä myös itse vähän tarkkailla selustaa.
Tipalla oli eilen maha löysällä, ja yöllä oli tullu kakat villamatolle, nam. Eikun pesulaan sitten sen kanssa...
sunnuntai 26. elokuuta 2012
lauantai 4. elokuuta 2012
Bye bye baby!
Meidän vauvalla on vauva. Ainakin omasta mielestään!
Tippa siis aloitti jonkin sortin valeraskailun. Viime viikolla kun tulin eräänä päivänä töistä, ihmettelin miksei Tipulaista näy moikkaamassa. Sieltä se lopulta raahusti, lipaisi nopeasti ja otti pari rapsutusta vastaan, ja palasi samantien petiin makoilemaan. Ihmettelin, kunnes pedistä löytyi läpeensä nuoltu Lötkis, Tipan leikkisorsa. Tippa asetteli sen petiin kunnolla ja rojahti itse päälle, ilmeisesti "imettämään". Aina kun otin Lötkiksen pois pedistä, Tippa haki sen takaisin ja nuoli puhtaaksi. Oivoi. No, ajattelin että katsellaan vielä.
Seuraavana päivänä töistä tullessa oli meidän rajatonta äidinrakkautta julistavan mamman adoptioperhe kasvanut viidellä uudella vauvalla: kolme lelua, emonsa menettänyt pölyrätti sekä orpo unisukka olivat löytäneet tiensä Tipulaisen lapsivuoteeseen.. Yksi leluista oli vieläpä Vilin rakas uninunnu Lambi-lammas, johon Tippa ei normaalisti uskalla koskea pitkällä tikullakaan. Nyt sitten sosiaalitoimi iski, ja vauvat otettiin huostaan. Voi sitä itkua!! Tippa selkeästi masentui, ja onkin ollut viimeisen viikon ihan veto pois. Nukkuu vaan, eikä innostu mistään. Ruokakaan ei ole maistunut. Mutta josko se nyt tästä. Olihan se aika liikuttavaa omalla tavallaan miten tosissaan se pentujaan hoiti. Se rätti oli ehkä liikuttavin. Voi meidän pientä mammaa :')
Tippa ilmeisesti myös huokuu jotain äitihormonihajuja, sillä nähtiin yhtenä iltana citykanin poikasia parkkipaikalla. Ne odottelivat emoaan, ja kun me lähestyttiin kauempana Tipan kanssa tietä pitkin, ne lähtivät loikkimaan meitä kohti innoissaan. Tippahan riemastui, jee vauvoja! Ihan meidän lähellä puput ilmeisesti huomasivat että hups, väärä mamma, ja pinkoivat takaisin parkkipaikalle oikeaa äitiä odottaan :) Ja taas sai tämä pieni koiraemo siipeensä perheen perustamisen suhteen!
Siirrettiin kamppeemme ja itsemme jälleen Tampereelle. Viikko lomaa jäljellä, se täytyy käyttää mukavissa merkeissä! Hyvästeltiin kesäkamut Aada aj Jasmin pihaleikkien muodossa keskiviikkona. Jasmin ikuisti taas aivan ihania otoksia kaveruksista <3
Täällä kotona on ihan uskomattoman kuuma! Vaikka koko hassuna kesänä ollut ehkä kaksi hellepäivää, on tämä kämppä imenyt lämpöä senkin edestä! Tippa on varmaan senkin takia ihan ventti. Eipä täällä ilman turkkiakaan jaksa mitään tehdä! Pitänee suunnata uintihommiin joku päivä.
Tippa siis aloitti jonkin sortin valeraskailun. Viime viikolla kun tulin eräänä päivänä töistä, ihmettelin miksei Tipulaista näy moikkaamassa. Sieltä se lopulta raahusti, lipaisi nopeasti ja otti pari rapsutusta vastaan, ja palasi samantien petiin makoilemaan. Ihmettelin, kunnes pedistä löytyi läpeensä nuoltu Lötkis, Tipan leikkisorsa. Tippa asetteli sen petiin kunnolla ja rojahti itse päälle, ilmeisesti "imettämään". Aina kun otin Lötkiksen pois pedistä, Tippa haki sen takaisin ja nuoli puhtaaksi. Oivoi. No, ajattelin että katsellaan vielä.
Seuraavana päivänä töistä tullessa oli meidän rajatonta äidinrakkautta julistavan mamman adoptioperhe kasvanut viidellä uudella vauvalla: kolme lelua, emonsa menettänyt pölyrätti sekä orpo unisukka olivat löytäneet tiensä Tipulaisen lapsivuoteeseen.. Yksi leluista oli vieläpä Vilin rakas uninunnu Lambi-lammas, johon Tippa ei normaalisti uskalla koskea pitkällä tikullakaan. Nyt sitten sosiaalitoimi iski, ja vauvat otettiin huostaan. Voi sitä itkua!! Tippa selkeästi masentui, ja onkin ollut viimeisen viikon ihan veto pois. Nukkuu vaan, eikä innostu mistään. Ruokakaan ei ole maistunut. Mutta josko se nyt tästä. Olihan se aika liikuttavaa omalla tavallaan miten tosissaan se pentujaan hoiti. Se rätti oli ehkä liikuttavin. Voi meidän pientä mammaa :')
Tippa ilmeisesti myös huokuu jotain äitihormonihajuja, sillä nähtiin yhtenä iltana citykanin poikasia parkkipaikalla. Ne odottelivat emoaan, ja kun me lähestyttiin kauempana Tipan kanssa tietä pitkin, ne lähtivät loikkimaan meitä kohti innoissaan. Tippahan riemastui, jee vauvoja! Ihan meidän lähellä puput ilmeisesti huomasivat että hups, väärä mamma, ja pinkoivat takaisin parkkipaikalle oikeaa äitiä odottaan :) Ja taas sai tämä pieni koiraemo siipeensä perheen perustamisen suhteen!
Siirrettiin kamppeemme ja itsemme jälleen Tampereelle. Viikko lomaa jäljellä, se täytyy käyttää mukavissa merkeissä! Hyvästeltiin kesäkamut Aada aj Jasmin pihaleikkien muodossa keskiviikkona. Jasmin ikuisti taas aivan ihania otoksia kaveruksista <3
Täällä kotona on ihan uskomattoman kuuma! Vaikka koko hassuna kesänä ollut ehkä kaksi hellepäivää, on tämä kämppä imenyt lämpöä senkin edestä! Tippa on varmaan senkin takia ihan ventti. Eipä täällä ilman turkkiakaan jaksa mitään tehdä! Pitänee suunnata uintihommiin joku päivä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)