Hammaslääkäriä ja tylsiä päiviä

Tippa innostui 5-kuukautisuutensa kunniaksi kasvattelemaan oikein urakalla kulmahampaitaan, mutta unohti lahjoittaa vanhat ensin hammaskeijulle. Niinpä suuntana olikin kulman takana sijaitseva Veter ja vähän pidemmät päikkärit. Minua jännitti ihan tuhottomasti, pelkäsin että Tippa tietenkin kuolee ym. Tippakin varmaan aisti jännityksen, koska oli vähän levoton lääkriin mentäessä. Kaikki meni kuitenkin tositosi hyvin! ..vaikka purskahdinkin itkuun kun lähdin kotiin odottelemaan Tipulaisen leikkauksen ajaksi. Kolmen vartin päästä kannoinkin kotiin pöpperöisen pikku shetlantilaisen, joka kyllä yritti jo reippaasti olla oma itsensä: se oli siis aivan kanttuvei vielä, mutta kotona ovisummerin soidessa se yritti vanhasta muistista loikkia tuljiaa vastaan mutta se tie ei kauas kantanut kun koivet levisivät lattialle ja meno oli muutenkin vähän sinnepäin. Toinen kuitenkin niin innolla :') liki 12h paasto ennen hampaanpoistoa näytti neidistä myös uuden puolen, kun suuntasimme mökille leikkauksen jälkeen. Se kerjäsi ekaa kertaa ruokaa!!! Se yritti syödä kaikkea virottuaan, ja päätyi napittamaan kaverini viereen kinkkuleipää kuin viimeistä päivää. Se ei siis ole koskaan ennen edes yrittänyt kerjätä mitään, eikä ole mitään koskaan pöydästä saanut. Ehkä tunne vei nyt voiton järjestä... Tätä tosin on jatkunut enemmän tai vähemmän kotonakin sen jälkeen, vaikkei mitään herunut ekallakaan kerralla!? Ruokapöydän ääressä ei tonota, mutta jos syö jotain sohvalla niin siinähän se loikkii ja kinuaa... huoh.

Mökillä Tippa oli taas elementissään kun sai viipottaa. Hampaanpoistopäivänä en päästänyt sitä ulos vapaana kun aika kului enimmäkseen viltin sisällä mamman sylissä, mutta seuraavana päivänä vapaus taas koitti. Ai että se oli onnessaan <3 ja kaikkien ihmeeksi totteli joka ikinen kerta luoksetulokäskyä :) :) :) JIPPII!! Kutsujakin saattoi siis olla kuka vaan 7-henkisestä seurueesta, ja aina pitkänkin matkan takaa viipottaa tuulispää sheltti! Upeaa. Kuivatut kieli- ja sydännamut taisivat olla mieleen!

Ihmiset viettivät iltaa paljussa, ja Tippa pääsi mukaan tyhjennyshommiin. Taisi olla jännää :)

Nytkö se jo loppui?

Yritin saada naamakuvaa Tipasta kun se oli aivan märkä, kreppikiharoilla ja näytti ihan vanhalta papalta, mutta eihän se niin kauaa kameraan katsonut.. :D nyt sadekeleillä on saatu siitä ihanan pulleronnäköinen kun pään karvat lytistyy pintaa pitkin mutta muussa vartalossa ne puffautuu ja pörhistyy kastuessaan.. :D

Viime päivät onkin olleet taas astetta tylsempiä. Mä olen ollut ihan veto pois ja sairastellut, ja J on reissussa. Tippa on kaiken lisäksi joutunut olemaan tosi pitkiä päiviä yksinään kun yhtäkkiä mulla onkin ollut yli 8-tuntisia koulupäiviä ekaa kertaa sitten lukion. Ja kun olen kipeänä (niin, meillä ei koulussa saa sairastaa tai samat opetukset kutsuu ensi vuonna uudestaan..), en jaksa tehdä mitään sen kanssa kunnolla kotiin tultua. Aktivaatio on rajoittunut lähinnä lenkkeilyyn sateessa, mistä kumpikaan osapuoli ei kovasti nauti. Huomaa myös kotona patoutuneen energian; yksinollessa Tippa sitten keksii itselleen tekemistä ja järsii milloin mitäkin ja levittelee tavaraa. Sisäsiisteyskin on taas ihan kamalassa kuosissa, en ymmärrä. Hammaslääkärikäytni toi pientä takapakkia kun pöpperössä toi ei pystynyt pidättelemään ja pisut tuli muutaman kerran mihin sattuu. Kyllä se ihan nätisti tekee ulos oikeastaan lähes aina kun mennään, mutta kyllä niitä sisäänkin tulee vähintään kahdet pissat/kakat päivässä! Ja Tippa on alkanut tekemään myös yksinään tarpeitaan, mitä ei ole ennen tehnyt. Liittyy varmaan elmöintiin, jos aiemmin on pääsääntöisesti nukkunut yksinään. Ei kai se vaan mitään eroahdistusta kehitä tässä?? Ainakin kyllä jää joka kerta hiljaa ja nätisti kun lähden, eikä kuulu lähdettyäkään oven takaa mitään kun olen jäänyt kuuntelemaan.

Tippaa kiinnostaa ihan kamalasti kaikki hajut ulkona. Ihan älytöntä melkein miten se unohtaa kaiken ku nuuskuttaa. Pitäis varmaan mennä jotain jälkijuttuja kokeileen kun intoa tuntuu piisaavan ainaki koiran puolelta vaikka muille jakaa :)