Agilityn uusi alku

Aloitimme Tipan kanssa SportDogParkilla agin alkeiskurssilla nyt kuitenkin. Ajattelin, että on hyvä, että joku opettaa minulle miten homma toimii ja etenkin miten kontaktit suoritetaan ja opetetaan oikein. Olenkin tykännyt olla tuolla ihan hirveästi ja Tippa on myös osoittanut innostumista! :) Ohjaaja Stiina on tosi mukava ja hyvä, ehkä osittain Kouvolan agit meni pieleen kun tunsin itse olevani koko ajan varpaillani reeneissä ja ehkä Tippa huomasi sen. Nyt on vauhtia ja intoa kyllä oikein kivasti löytynyt!

Meillä on ollut kaksi kertaa. Ekalla kerralla käytiin Tipalle jo tuttuja putkea, keppejä ja hyppyä. Huomasin, että Tippa palkkautuu ja motivoituu paljon enemmän lelulla kuin nameilla, etenkin alkureeneissä. Kun väsyy (mikä ohjaajan mukaan tapahtuu aika nopeasti kun palkinto on aina riehua), alkaa namit taas maistua paremmin. Otetaan ensi kerralla käyttöön namialusta, mikä tuntui nyt toimivan aika hyvin reeneissä kun kokeilin. Ainoa, mikä saa Tipan vähän pois raiteiltaan reeneissä on toinen sheltti, Vilma. Aivan ihana kaveri, ja Tippa ei malttaisi ikinä kekittyä kun näkee Vilman lähellä tai reenaavan. Alkaa sen päiväinen haukkuälämölö ja sinkoilu, ja tämä tapahtuu aika samoin myös Vilman puolelta. Ne jotenkin hetsaa toisiaan ihan älyttömästi! On hassua, miten muut koirat ei vaikuta Tippaan juurikaan, vain tuo sheltti. Kyllä en toisensa tuntee näköjään!

Toisella kerralla tehtiin eilen rengasta ja muuria. Tippa yritti ekalla kerralla kiertää renkaan (aina sieltä tietty mennään mistä aita on matalin!) mutta hoksasi aika äkkiä mistä kuuluu mennä, kun vaan on lähdön hetkellä oikeaan suuntaan. Ei onneksi arastellut rengasta aluksikaan. Muuri nyt meni samalla hyppykäskyllä entiseen tapaan. Otettiin myös pieniä yhdistelmiä, esim putki-muuri tai putki-hyppy-hyppy. Keppejä mentiin myös omineen sillä aikaa kun ohjaaja opetti muita. Tällä kertaa viereinen kenttä oli varattu, joten oli vähän ruuhkaa meidän kentällä niin Tippa selvästi väsyi nopeammin kun ei päästy oikein rauhassa aina tekemään ja sitä piti villitä keskittymään minuun vähän enemmän. Käytiin kyllä välillä vähän kävelemässä ulkona, mutta hallissa oli taas palattuamme sellainen vilske, että koira oli heti uteliaana. Harmittaa vähän kun kurssilla on pari sellaista, joiden en usko aiemmin kamalasti tehneen koiransa kanssa mitään (huomaa aukrotiteetista ja tavasta "kontrolloida" koiraa). Sitten tuolla kurssilla ollaan koko perheen voimin, ja kaikki tekee vuorollaan koiran kanssa ohjaajan suosituksesta huolimatta ja kaikenlisäksi vaativat koiralta yhden harjoituksen jälkeen ihan kamalasti (siitäkin huomaa ettei ole paljon aiemmin tehty, itse ainakin opin pentuaikana mitä voi koiralta vaatia ja missä ajassa, alkuun kun yritin liian kunnianhimoisesti). Koira on sen näköinen ettei voisi vähempää kiinnostaa tai haukkuu taukoamatta ja kaikelle hermostuksissaan. Kyllähän agility on kiva harrastus tavoitteista riippumatta, mutta jotain perus pohjakoulutusta ja -hallintaa olisi minusta hyvä olla taustalla. Enkä siis nosta tässä itseäni tasan millekään jalustalle, ei Tippakaan tosiaan aina tottele, mutta olen ainakin yrittänyt, ja huomaa että uuden oppiminen on vähän helpompaa kun on vähän tietoa itselläkin miten oma koira oppii jne. Joidenkin koirat ovat myös tosi aggressiivisia muita koiria kohtaan, useamman kerran on hampaat irvessä ohi kävellessä muristu ilkeästi. Toivottavasti pitävät koiransa hihnassa kun samaan aikaan kentällä harjoitellaan. Pitä myös itse vähän tarkkailla selustaa.

Tipalla oli eilen maha löysällä, ja yöllä oli tullu kakat villamatolle, nam. Eikun pesulaan sitten sen kanssa...

Bye bye baby!

Meidän vauvalla on vauva. Ainakin omasta mielestään!

Tippa siis aloitti jonkin sortin valeraskailun. Viime viikolla kun tulin eräänä päivänä töistä, ihmettelin miksei Tipulaista näy moikkaamassa. Sieltä se lopulta raahusti, lipaisi nopeasti ja otti pari rapsutusta vastaan, ja palasi samantien petiin makoilemaan. Ihmettelin, kunnes pedistä löytyi läpeensä nuoltu Lötkis, Tipan leikkisorsa. Tippa asetteli sen petiin kunnolla ja rojahti itse päälle, ilmeisesti "imettämään". Aina kun otin Lötkiksen pois pedistä, Tippa haki sen takaisin ja nuoli puhtaaksi. Oivoi. No, ajattelin että katsellaan vielä.

Seuraavana päivänä töistä tullessa oli meidän rajatonta äidinrakkautta julistavan mamman adoptioperhe kasvanut viidellä uudella vauvalla: kolme lelua, emonsa menettänyt pölyrätti sekä orpo unisukka olivat löytäneet tiensä Tipulaisen lapsivuoteeseen.. Yksi leluista oli vieläpä Vilin rakas uninunnu Lambi-lammas, johon Tippa ei normaalisti uskalla koskea pitkällä tikullakaan. Nyt sitten sosiaalitoimi iski, ja vauvat otettiin huostaan. Voi sitä itkua!! Tippa selkeästi masentui, ja onkin ollut viimeisen viikon ihan veto pois. Nukkuu vaan, eikä innostu mistään. Ruokakaan ei ole maistunut. Mutta josko se nyt tästä. Olihan se aika liikuttavaa omalla tavallaan miten tosissaan se pentujaan hoiti. Se rätti oli ehkä liikuttavin. Voi meidän pientä mammaa :')

Tippa ilmeisesti myös huokuu jotain äitihormonihajuja, sillä nähtiin yhtenä iltana citykanin poikasia parkkipaikalla. Ne odottelivat emoaan, ja kun me lähestyttiin kauempana Tipan kanssa tietä pitkin, ne lähtivät loikkimaan meitä kohti innoissaan. Tippahan riemastui, jee vauvoja! Ihan meidän lähellä puput ilmeisesti huomasivat että hups, väärä mamma, ja pinkoivat takaisin parkkipaikalle oikeaa äitiä odottaan :) Ja taas sai tämä pieni koiraemo siipeensä perheen perustamisen suhteen!

Siirrettiin kamppeemme ja itsemme jälleen Tampereelle. Viikko lomaa jäljellä, se täytyy käyttää mukavissa merkeissä! Hyvästeltiin kesäkamut Aada aj Jasmin pihaleikkien muodossa keskiviikkona. Jasmin ikuisti taas aivan ihania otoksia kaveruksista <3

Täällä kotona on ihan uskomattoman kuuma! Vaikka koko hassuna kesänä ollut ehkä kaksi hellepäivää, on tämä kämppä imenyt lämpöä senkin edestä! Tippa on varmaan senkin takia ihan ventti. Eipä täällä ilman turkkiakaan jaksa mitään tehdä! Pitänee suunnata uintihommiin joku päivä.

Kuuluu kaikkea hyvää

Mitäs me kiireiset kesäläiset! Ei ehdi edes blogia päivittää kun on tuli hännän alla jatkuvasti!

Tippa aloitti varsinaisen perseilyn agilityssä. Sitä ei kiinnostanut YHTÄÄN! Osasyynä oli se että meitä edellä menevä pudotteli aina taskustaan vahingossa nakkeja kentälle, ja Tippa tunnettuna nenänkäytäjänä ne sitten aina etsi sieltä. Tämä kun kerran kävi niin johan Tippa luuli että ideana on yrittää etsiä nakinpaloja eikä suinkaan reenata tylsää agilityä jossa palkaksi saa vain niitä samoja nakinpaloja.. Olin aivan murskana kun meitä vielä kehotettiin reenailemaan tästä lähtien kaksin että Tippa sais hommasta edes vähän kiinni. Hyvä ehdotus varmasti, mutta harmitti. Nyt ollaan käyty hallilla (hylättiin ulkokenttä huonojen kokemusten vuoksi kokonaan tältä erää) Jasminin ja Aada-sheltin (meidän ihanat kesäkaverit!) kanssa muutaman kerran, ja Tipalla on aika kivasti toinen ääni kellossa! Välillä unohtuu haaveilemaan ja nuuskimaan mutta kyllä sen saa mukaan innostettua. Oma ääni vaan joka reenin jälkeen ihan käheänä innokkaasta piipittämisestä :D Tippa osaa jo ihan kivasti keppejä ja putken. Hypytkin menee kun ohjaa. Tänänä otettiin myös yhdistelmää takaakiertohyppy-putki-valssi-takaakiertohyppy-putki :) osattiin molemmat aika hyvin ;) jäi ihan mielettömän kiva fiilis kun Tippakin oli kerrankin mukana!! Ollaan myös pihalla reenailtu vähän keppejä ja yleistä fiilistä, tässä kun nyt kesän ajan tätä pihaa on käytettävissä :)

Tee-se-itse kepit ;)

Tee-se-itse viehelelu :D

Tippa kävi Anjalassa virallisissa tutkimuksissakin, ja lausunnotkin jo saatiin. Lonkat B, kyynärät 0, polvet 0 :) JIHUU!!!!! Olen niin onnellinen ettei syy pompotteluun ollut nivelissä!! Pompotteluhan jatkuu edelleen, enimmäkseen vain silloin sitä esiintyy jos Tippa on väsynyt eli heikkojen lihasten teoria saa vahvaa kannatusta. Pientä lihaspattia on koipeen jo tullut ja painokin on nyt jo sen maagiset viisi kiloa!! Läskistä ei kuitenkaan ole kyse, koska kylkiluut tuntuu hyvin. Taitaa olla reeni tuottanut tulosta :) Ruokailua modifioitiin niin, etttä nyt Tippa on saanut kiekon murremixiä, joko voima-mixiä tai kana-/liha-kasvista sekä puoli desiä acanaa kahdesti päivässä. Ja katoaa muuten kupista aika sukkelaan ;) ihan loistavaa. Joskus annan myös kananmunaa sotkettuna liha-nappulasekoitukseen. Ja tietty se Nutrolin menee kuten ennenkin. Tippa sai kipulääkekuurin 2 viikoksi kuvausten yhteydessä pompotukseen, kun kuvissa ei vikaa ollut. Siitä kyllä taisi apua ollakin. Olen panikoivaan tapaani jo miettinyt kaikenmaailman reumat ym läpi, en meinannut uskoa kun lääkäri sanoi kuvien olevan normaalit :D ja kun Tippa kävi myös silmätarkissa, jossa todettiin parin ylimääräisen ripsen lisäksi "jotain samentumaa" verkkokalvolla, olin jo tietty ihan että nyt se on sokea koko koira...!! Siitä ei kylläkään pitäis olla näölle haittaa, mutta pitänee käydä peilaamassa uudestaan muutaman vuoden päästä ettei siitä kehity kaihia. Kaikesta sitä saa koiran kanssa huolestuakin, ja usein vielä turhan takia..!

Aada on siis ollut Tipan ykkös (ja oikeastaan ainut) kesäkaveri. Ja ihana kaveri onkin! Jasmin on opettanut mulle agilitya nyt kun omineen ollaan käyty ja Tippa ja Aada tulevat loistavasti juttuun! <3 mahtavaa! Harmittaa oikein kun pitää lähteä takaisin Tampereelle.

Kuvat Jasmin Ek

Tippa on kunnostautunut myös muissa uusissa kesäharrastuksissa. Ykkösjuttu tätänykyä on hyttysten nappaaminen :) siinä Tippa onkin aika haka jos hytykät vaan lentävät tarpeeksi alhaalla. Sitä on tosin myös syönyt kuonoon parikin, kauheat patit, joten syöminen on molemminpuolista :D toinen harrastus on mustikoiden vainuaminen ja puskasta syöminen. Se on hellyyttävää. Tippa saattaa jäädä pitkäksi ajaksi kuhnimaan metsälenkillä ja kun katsoo taakse niin siellä se mutustaa innoissaan mustikkaa suoraan varvusta :') tänään se tosin kostautui kun sain pelastettua vaalean villamaton juuri parahiksi alta pois kun mustikkainen palautuskuljetus pulahti lattialle parin yökkäyksen jälkeen.. mutta onpahan semmoista oksennusta ainakin kivempi siivota kun nappuloiden jämiä :D

Loppuun vielä (kännykkä)kuvakavalkadia meidän kesätöuhuista. Nopeasti on aika mennyt, eikä oikein itsekään tajua että mitä tässä on kesän mittaan ehditty tekemään :D viikko vielä töitä, sitten lomaa kaksi viikkoa. Koitetaan keksiä tekemistä silloinkin!

Tippa ja Vili juhannuksen viettoon lähdössä

Matruusi Tipulainen vahdissa!

Välimatka lyhentynyt kesän mittaan huomattavasti! Kohta ne nukkuu samassa pedissä ;)

Vili on opettanut Tipan tähystämään pihan lintuja ja siilejä.

Onnellinen kepinjyrsijä <3

Viidakossakin ehdittiin lenkkeillä!

Pieni pallojen ystävä ja EM-finu ;)

Kanttuvei kuvauksia varten

Tipulainen mustikkahommissa!

Ja näitähän riittää!!

<3

Uusi ruoka --> tyhjä kuppi!!!

Kesäpäikyt Tippa kainalossa <3

Kaunis pikkuiseni juhannuksena <3

Kivaa kesänjatkoa kaikille!

Kuntokuuri

Agility alkoi, ja ensimmäisellä kerralla vaan pienesti totuteltiin paikkaan ja putkeen. Tippa oli innoissaan ja reipas! Lopussa kouluttaja kuitenkin otti esille Tipan liikkumisen: se pompauttaa takajalkaansa välillä ja peitsaa silloin tällöin. Saimme suosituksen mennä hierojalle, ja sinne suunnattiinkin perjantaina.

Hieroja oli hurjan miellyttävä ja Tippakin rentoutui vieraassa paikassa ihan hyvin. Etupäässä ei mitään mainittavaa, mutta takapäähän olikin sitten ihan jumissa. Tipan lihakset ovat ihan olemattomat, ja kun niistä loppuu (todnäk yleensä aika äkkiä) puhti, on koiran kompensoitava sitä väärillä lihaksilla liikkeeseen nähden, mistä aiheutuu jumeja. Lisäksi hierojan käsiin Tipan lonkat tuntuivat vähän löysiltä, mikä toisaalta saattaa johtua myös hennoista lihaksista, jolloin tuki on huono.

Tipasta huomasi hyvin miten jumipaikat alkoivat yksitellen laueta. Meno oli jo eri näköistä kun lähdimme kotiin, ja erittäin hyvä niin! Saimme ohjeita lihasvoiman kohottamiseen (ylä- ja alamäkikävelyt, metsälenkit), tasapainoon (ristiseisonnat, tyynyjen päällä tasapainottelu, kivien päälle kiipeily lenkillä jne.) ja koordinaatioon (metsälenkit, temppuradat tms.) Lisäksi Tipan  ruokavaliota pitäisi muuttaa siten, että se saisi lihasten kasvuun riittävästi energiaa ja ravintoaineita mahdollisimman pienestä määrästä ruokaa. Se kun on niin huono syömään taas (kiitos vaan Acana kun vaihtelet niitä ruokiesi koostumuksia jatkuvasti sellaisiksi ettei meidän nirsolle enää maistu!!)..

Mua vähän pelottaa että Tipalla nyt onkin ihan paskat polvet ja lonkat ja KC:ssä joku ehdotti kinnervikaakin.. Olis niin mun koiratuuria!! Käy sääliksi pientä pyryharakkaa, kun koolla ja rotuominaisuuksilla ei ole pilattu niin ei oikein toi näyttelypuoli luonnistu ja nyt jos agilitykin joudutaan pyyhkimään pois harrastuskartalta :( se oli siis aivan uskomattoman innoissaan jo ekalla agikerralla! Toivon todella ettei se harrastus tyssää. Ihan vaan Tipan takia siis, koska ohjattu harrastus olis ainakin säännöllinen ja järkevissä mittasuhteissa. Kyllähän se huippua koiranelämää saa elää ilman sitäkin, mutta kuitenkin. Hieroja tosin sanoi, että jos saadaan noi jalkojen ja selän lihakset hyvään kuntoon niin ne tukee lonkkaa sen verran hyvin et agilityä voi tehdä järkevyyden rajoissa matalilla hypyillä jopa c-lonkilla! Lohdutti siis että lonkkia tärkeämpää todellakin on kunnon lihaksisto.

Tänään reenailtiin tasapainojuttuja Tipan kanssa ja ai että se oli riemuissaan kun pienen tauon jälkeen tehtiin naksuttelujuttuja! Sen silmiin syttyy ihana tuike kun kuulee naksuttimen helinän kun otan sen käteen. Tarjoaa heti parhaita temppujaan <3 nyt harjoiteltiin sohvan selkänojalla taiteilua ja tyynykasan päälle nousemista ja siinä tasapainoilua, joka onnistui huippuhyvin! Tippa on niin nopea oppimaan kun vaan haluaa :) ensin etutassut tyynylle, sitten koko koira, sitten lisättiin yksitellen tyynyjä ja sitten lopuksi se seisoi siinä kun potkin pienesti kasaa eri puolilta  ja horjutin siten tasapainoa. Hienosti pysyi! Näki miten se joutui hakemaan vähän, mutta pysyi kuitenkin :)

Mentiin myös lenkillä ylämäkeä, jossa huomasin Tipan peitsaavan kuin vanha mummo! En tiedä peitsaamisesta kummemmin, onko merkki lihasjumista vai jostain muusta, mutta lihaskunto ja -huolto on selkeästi nyt Tipalle tarpeen. Laukatessa Tippa myös välillä vieläkin pompautti vasenta takajalkaansa. Tasamaat normaalivauhdilla kyllä sujuvat oikein kauniisti ravaten, joten olen vähän ymmälläni. Aion viedä Tipulaisen virallisiin tutkimuksiin kunhan palkkapäivä koittaa ja kysellä samalla tästä vaivasta muutenkin. Myös hierojalle mennään varmasti ainakin toisenkin kerran kesän aikana.

Huoli on nyt kyllä päällimmäisenä mielessä. Inhottava epävarmuus kun ei tiedä mikä siellä vaivaa.. Ja huimaa kyllä rehellisesti sanottuna myös taloudellinen puoli, kun kaikki tutkimuksetkin maksaa ja jos sieltä vielä paljastuukin jotain mitä voi leikkauksella korjata (mikä sinänsä olisi oikein kiva asia jos voisi korjata), niin vakuutuskatto huutaa hoosiannaa varmaan siinä vaiheessa. Toisaalta ihanaa jos Tipan saisi nyt vaan kuntoon!! Ristiriitaisissa tunnelmissa siis kesää aloiteltu. Mutta josko se nyt tästä. Soittelen huomenna lonkka-kyynär-polvi-tutkimusten hintoja Kouvolan seudulta. Huomenna on myös eka kunnon agilitykerta! Aloitetaan nyt pehmeästi ja lempeästi ettei Tippa olis heti taas jumissa kun puupölkky ja jos sielä nivelissä nyt jotain on niin ei ainakaan pahene. Ruoka-asiaa täyty myös alkaa selvittää, sainkin hyvän vinkin asiantuntevasta koiranruokaekspertistä tältä seudulta! Eiköhän kaikella ole tapana lutviutua, tässäkin asiassa.

Maiseman vaihto

Kesäkoti on nyt valloitettu Kouvolasta. Meillä on aika tylsää elämää, odotellaan kuumeisesti juoksujen loppumista ja agilityn aloitusta. Kävikin ilmi, että olemme yksityistunneilla, mikä nyt ei sinänsä haittaa, hinta on kuitenkin sama ymmärtääkseni. Ei olla päästy hyödyntämään loistavia lenkkimaastojakaan vielä tuosta vierestä kummemmin kun ei vapaana voi juoksennella vielä. Eilen yritettiin omatekoisessa juoksunarussa taas, mutta eihän ton hajamielisen hajupyllyn kanssa voinu mitään juosta kun sitä sai laahata perässä kun lelukoiraa! Se oli muutenkin jotenkin niin laiska että luovutin puolessa välissä.

Tipalla on vielä vähän totuttelemista uusiin kuvioihin. Asuinkumppanien määrä kasvoi eksponentaalisesti minun perheelläni ja myös peräkammarinpoika Vilillä, 6-vuotiaalla paimensukuisella lapinkoiralla. Aika hyvin on sujunut, Tippa olisi Vilistä ehkä kiinnostunut mutta Vili ei juurikaan osoita innostuksen merkkejä takaisin totuttuun tapaansa. Ollaan kuitenkin pidettty niitä erillään, ja jatketaan sitä ainakin vielä tämä viikko. Nyt on kolmas viikko juoksuja menossa joten josko ensi viikolla jo  alkais tilanne normalisoitua. Pahimmat vinkumiset ja hajamielisyydet on jo selätetty onneksi.

Minulla alkoi maailman paras kesätyö, josta en voisi olla onnellisempi! Päivätkin ovat sikäli mukavia, yleensä 7.30-15.15, että ehdin hyvin touhuta vielä Tipankin kanssa. Ensimmäisinä päivinä nyt on vielä ollut vähän puhti pois kun kaikki on uutta ja joutuu käyttämään päätään niin paljon, mutta eiköhän se tästä :)

Kuvamateriaalia ei tällä kertaa ole, mutta koitetaan kesän mittaan saada uusia kuvia otettua Tipulaisestakin!

Hyvä hormonihirviö

Radiohiljaisuus loppuu nyte.

Kävimme siis pyörähtämässä Tampereen KV -näyttelyssä pari viikkoa sitten, tuloksena säälivä arvostelu ja JUN H. En jaksa alkaa suomennella tai raapustaa arvostelua tähän, mutta sen verran voin avata että oli siellä jotain hyvää ja sitten jotain huonoakin, esim. loppukaneettina "puuttuu rodunomaisuutta ylipäätään". Pöh. No, mutta Tipuliainen ei ihan parastaan antanutkaan: seisoi hienosti yhteiskehässä ja omineen, mutta liikeet meni ihan perseilyksi joten ei niistä kai silloin pysty oikein mitään sanomaankaan :D koitetaan varmaan vielä joskus uudestaan, vähän paremmalla varmuudella ja tuuheammalla turkilla ;) tuomari oli kuitenkin tosi miellyttävä walesilainen setä ja sitä arvokasta kokemusta ainakin tarttui mukaan aimokaupalla! Oli myös ihanaa kun meillä oli pieni mutta sydäntälämmittävä kannustusjoukko <3 helpotti oloa!

Syy Tipan hieman kärsimättömään käytökseen mm. kehässä ja innokkuuteen haistelun suhteen selvisikin sitten viime viikolla kun toiset juoksut alkoivat. Muutaman päivän ajan jo vähän epäilin josko tämmöistä olisi ilmassa kun Tippa nuoli itseään enemmän mutta paperiin ei jäänyt mitään. 16.5. pari punaista pisaraa lattialla paljastivatkin sitten epäilyni oikeiksi. Ja jos joku joskus marraskuussa kirjoitti tänne blogiin että juoksut menivät ohi omalla painollaan kivan mutkattomasti, niin se joku puhui puppua. Nyt meillä nimittäin asuu eteisessä raastavaa oopperalaulua harrastava rakkauden riuduttama NARTTU, joka haaveilee ulkona niin  hajamielisenä että unohtaa kakata ja pissata nopeita merkkailuja lukuunottamatta. Se myös ulvoi piipaa-autolle ja Salatuille elämille TV:n ääressä. Parille ohi kulkeneelle tyttökoiralle se vähän haukahti haastavasti ja poikien perään vinkuu niin ettei jaksa kukaan. Sisällä tosiaan kinuaa koko ajan ulos ja jäystää hampaillaan pahviestettä rakkauden pauloissa.. Ruokahalu on minimissään eikä oikein herkutkaan maita normaaliin tapaan, sisällä sentään vähän. Ulkona se haisteli kerran niin innoissaan että vetäisi hienoa hiekkaa aika syv'lle sieraimiinsa ja sai jumalattoman aivastelukohtauksen (tirsk!). Voi toista. On se vaan rankkaa olla kiimainen nainen!! Odotamme innolla ensi viikon Kouvolaan siirtymistä, kun kesäkotona odottaa innokas peräkammarin poika, joka myös usein kunnostautuu tyttöjen perään lauleskelussa. Siellähän ne sitten kivasti vetää 24/7 duettoa kaksiäänisesti 8)

Toisaalta siis hyvä että juoksu tulikin jo nyt, koska nyt meillä on enemmän agireeniaikaa kesällä. Alkeiskurssista ei oo kuulunut mitään, mutta toivon että päästäis sinne heti kun on näistä juoksuista selvitty. Suunnitelmissa on mennä kesän aikana varmaankin myös virallisiin lonkka-kyynärä-polvi-kuviin Tähtitomun porukalla.


Jääkiekkokisojen alkaessa opetin Tippaa antamaan läpyt. Se toistuikin aina kun Suomi teki maalin, mitä nyt Tipan piti ensin juosta karkuun kun pelästyi hurjana karjuvaa mammaa :D

Pieni kannattaja valmiina peliin!

Kesätyttö! (a.k.a auringonvihaaja mustassa turkissaan)

Hyvän mielen haaste

Nitro, Rommi ja Kinuski haastoivat meidät tämmöiseen, hauskaa! :)

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. Tipulainen. No wonder :) pieni rippiäinen, joka on kaikesta ja kaikista vilpittömän kiinnostunut ja innoissaan! Tippa suukottaa aina samalla järkkymättömällä rakkaudella ja nauttii kun pääsee mamman ja isin syliin <3 Tippa on tuonut minustakin esiin ihan uusia puolia: uudenlaista vastuuntuntoa, tunnetta että olen jollekin elintärkeä, halun säilyttää joidenkin mielestä naiivi into elämään ja juoksemisen riemun :)

2. Juho. Rakas tuleva aviomieheni <3

3. Jääkiekon MM-kisat ja Leijonat. Ainoa asia mitä olen ikinä fanittanut sydänverellä ja silmittömällä kiihkolla. Vuoden kohokohta koittaa joka vuosi huhti-toukokuussa, ja silloin Nummelinin pelipaita pääsee seinältä päälle ja lippu löytää tiensä kärsimättömästi viuhtovaan kouraani. Kaikki menot perutaan Suomen pelin ajalta, eikä puhelimeen silloin vastata. Tilastovihko täyttyy tuloksista ja tehopisteistä. Antautumisestani kertoo hyvin se, että ainoa paniikkikohtaus jonka olen elämässäni saanut, sattui tulemaan vuonna 2003 kun eräs sinikeltapaitainen joukkue löylytti Leijonia kotikaukalossa 5-0-johdon jälkeen 6-5...

4. Opiskelu. Nautin täydellä sydämellä tästä alasta. On täyttymys opiskella unelma-ammattiinsa, lääkäriksi. Uudet asiat eivät lopu milloinkaan, ja se tosin välillä rassaakin, mutta tuntuu tärkeältä ja hienolta oppia asioita joiden avulla voi pelastaa ihmishenkiä. Yhteishenki on loistava ja juhlat upeita! Odotan jo työelämää.

5. Laulaminen. Laulan suurimmaksi osaksi itsekseni, mutta myös yleisölle silloin tällöin. On ihana tunne kun ääni kulkee vapaasti ja kaikuu akustisessa tilassa. Olen löytänyt myös kuorolaulun uudelleen koulun Kuaron kautta. Laulu yhdistää ihmeellisellä tavalla.

6. Kevät. Lumet sulaa, purot solisee, maa tuoksuu, aurinko paistaa, voi keventää vaatetusta, valo lisääntyy, väsymys katoaa. Tarviiko sitä enempää selittää? :)

7. Juustot. AH, juusto muodossa kuin muodossa (Emmentali ja kaikkein vahvimpia sinihomejuustoja lukuunottamatta)! Jos saisin päättää, eläisin vain juustolla :D

8. Modern family. MTV3:lla esitettävä jenkkisarja on viimeisen vuoden aikana naurattanut minua enemmän kuin varmaan mikään sarja aiemmin. Kannattaa tutustua, ihanaa komiikkaa arjen iloista ja suruista erilaisissa perheissä. Eikä todellakaan ole mikään tavallinen jenkkihömppä!

9. Häähömppä. Vaikka erääseen satamaan purjehtiminen onkin vielä jonkin ajan päässä, on ihanaa heittäytyä vaaleanpunaisiin (tai omassa tapauksessani oikeastaan turkooseihin) unelmiin ja alkaa pikkuhiljaa selailla häälehtiä ja tehdä muistilistoja <3

10. Lapset. Nautin lasten kanssa jutustelusta ja tykkään viettää aikaa muksujen kanssa. Ja hekin yleensä tuntuvat tykkäävän minusta jostain syystä. Tärkeimpinä mukuloina tällä hetkellä tietysti ihana kummipoikani ja hänen suloinen siskonsa (joka muuten täyttää tänään viisi vuotta! <3 ). Suurin toiveeni elämässä olisi tulla itsekin äidiksi jonain päivänä, mutta tällä hetkellä muitten mukulat tyydyttävät äidilliset tarpeeni loistavasti ;)

Meiltä haaste lähtee Jennalle, Onnille ja Minnan porukalle.