Agility alkoi, ja ensimmäisellä kerralla vaan pienesti totuteltiin paikkaan ja putkeen. Tippa oli innoissaan ja reipas! Lopussa kouluttaja kuitenkin otti esille Tipan liikkumisen: se pompauttaa takajalkaansa välillä ja peitsaa silloin tällöin. Saimme suosituksen mennä hierojalle, ja sinne suunnattiinkin perjantaina.
Hieroja oli hurjan miellyttävä ja Tippakin rentoutui vieraassa paikassa ihan hyvin. Etupäässä ei mitään mainittavaa, mutta takapäähän olikin sitten ihan jumissa. Tipan lihakset ovat ihan olemattomat, ja kun niistä loppuu (todnäk yleensä aika äkkiä) puhti, on koiran kompensoitava sitä väärillä lihaksilla liikkeeseen nähden, mistä aiheutuu jumeja. Lisäksi hierojan käsiin Tipan lonkat tuntuivat vähän löysiltä, mikä toisaalta saattaa johtua myös hennoista lihaksista, jolloin tuki on huono.
Tipasta huomasi hyvin miten jumipaikat alkoivat yksitellen laueta. Meno oli jo eri näköistä kun lähdimme kotiin, ja erittäin hyvä niin! Saimme ohjeita lihasvoiman kohottamiseen (ylä- ja alamäkikävelyt, metsälenkit), tasapainoon (ristiseisonnat, tyynyjen päällä tasapainottelu, kivien päälle kiipeily lenkillä jne.) ja koordinaatioon (metsälenkit, temppuradat tms.) Lisäksi Tipan ruokavaliota pitäisi muuttaa siten, että se saisi lihasten kasvuun riittävästi energiaa ja ravintoaineita mahdollisimman pienestä määrästä ruokaa. Se kun on niin huono syömään taas (kiitos vaan Acana kun vaihtelet niitä ruokiesi koostumuksia jatkuvasti sellaisiksi ettei meidän nirsolle enää maistu!!)..
Mua vähän pelottaa että Tipalla nyt onkin ihan paskat polvet ja lonkat ja KC:ssä joku ehdotti kinnervikaakin.. Olis niin mun koiratuuria!! Käy sääliksi pientä pyryharakkaa, kun koolla ja rotuominaisuuksilla ei ole pilattu niin ei oikein toi näyttelypuoli luonnistu ja nyt jos agilitykin joudutaan pyyhkimään pois harrastuskartalta :( se oli siis aivan uskomattoman innoissaan jo ekalla agikerralla! Toivon todella ettei se harrastus tyssää. Ihan vaan Tipan takia siis, koska ohjattu harrastus olis ainakin säännöllinen ja järkevissä mittasuhteissa. Kyllähän se huippua koiranelämää saa elää ilman sitäkin, mutta kuitenkin. Hieroja tosin sanoi, että jos saadaan noi jalkojen ja selän lihakset hyvään kuntoon niin ne tukee lonkkaa sen verran hyvin et agilityä voi tehdä järkevyyden rajoissa matalilla hypyillä jopa c-lonkilla! Lohdutti siis että lonkkia tärkeämpää todellakin on kunnon lihaksisto.
Tänään reenailtiin tasapainojuttuja Tipan kanssa ja ai että se oli riemuissaan kun pienen tauon jälkeen tehtiin naksuttelujuttuja! Sen silmiin syttyy ihana tuike kun kuulee naksuttimen helinän kun otan sen käteen. Tarjoaa heti parhaita temppujaan <3 nyt harjoiteltiin sohvan selkänojalla taiteilua ja tyynykasan päälle nousemista ja siinä tasapainoilua, joka onnistui huippuhyvin! Tippa on niin nopea oppimaan kun vaan haluaa :) ensin etutassut tyynylle, sitten koko koira, sitten lisättiin yksitellen tyynyjä ja sitten lopuksi se seisoi siinä kun potkin pienesti kasaa eri puolilta ja horjutin siten tasapainoa. Hienosti pysyi! Näki miten se joutui hakemaan vähän, mutta pysyi kuitenkin :)
Mentiin myös lenkillä ylämäkeä, jossa huomasin Tipan peitsaavan kuin vanha mummo! En tiedä peitsaamisesta kummemmin, onko merkki lihasjumista vai jostain muusta, mutta lihaskunto ja -huolto on selkeästi nyt Tipalle tarpeen. Laukatessa Tippa myös välillä vieläkin pompautti vasenta takajalkaansa. Tasamaat normaalivauhdilla kyllä sujuvat oikein kauniisti ravaten, joten olen vähän ymmälläni. Aion viedä Tipulaisen virallisiin tutkimuksiin kunhan palkkapäivä koittaa ja kysellä samalla tästä vaivasta muutenkin. Myös hierojalle mennään varmasti ainakin toisenkin kerran kesän aikana.
Huoli on nyt kyllä päällimmäisenä mielessä. Inhottava epävarmuus kun ei tiedä mikä siellä vaivaa.. Ja huimaa kyllä rehellisesti sanottuna myös taloudellinen puoli, kun kaikki tutkimuksetkin maksaa ja jos sieltä vielä paljastuukin jotain mitä voi leikkauksella korjata (mikä sinänsä olisi oikein kiva asia jos voisi korjata), niin vakuutuskatto huutaa hoosiannaa varmaan siinä vaiheessa. Toisaalta ihanaa jos Tipan saisi nyt vaan kuntoon!! Ristiriitaisissa tunnelmissa siis kesää aloiteltu. Mutta josko se nyt tästä. Soittelen huomenna lonkka-kyynär-polvi-tutkimusten hintoja Kouvolan seudulta. Huomenna on myös eka kunnon agilitykerta! Aloitetaan nyt pehmeästi ja lempeästi ettei Tippa olis heti taas jumissa kun puupölkky ja jos sielä nivelissä nyt jotain on niin ei ainakaan pahene. Ruoka-asiaa täyty myös alkaa selvittää, sainkin hyvän vinkin asiantuntevasta koiranruokaekspertistä tältä seudulta! Eiköhän kaikella ole tapana lutviutua, tässäkin asiassa.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Maiseman vaihto
Kesäkoti on nyt valloitettu Kouvolasta. Meillä on aika tylsää elämää, odotellaan kuumeisesti juoksujen loppumista ja agilityn aloitusta. Kävikin ilmi, että olemme yksityistunneilla, mikä nyt ei sinänsä haittaa, hinta on kuitenkin sama ymmärtääkseni. Ei olla päästy hyödyntämään loistavia lenkkimaastojakaan vielä tuosta vierestä kummemmin kun ei vapaana voi juoksennella vielä. Eilen yritettiin omatekoisessa juoksunarussa taas, mutta eihän ton hajamielisen hajupyllyn kanssa voinu mitään juosta kun sitä sai laahata perässä kun lelukoiraa! Se oli muutenkin jotenkin niin laiska että luovutin puolessa välissä.
Tipalla on vielä vähän totuttelemista uusiin kuvioihin. Asuinkumppanien määrä kasvoi eksponentaalisesti minun perheelläni ja myös peräkammarinpoika Vilillä, 6-vuotiaalla paimensukuisella lapinkoiralla. Aika hyvin on sujunut, Tippa olisi Vilistä ehkä kiinnostunut mutta Vili ei juurikaan osoita innostuksen merkkejä takaisin totuttuun tapaansa. Ollaan kuitenkin pidettty niitä erillään, ja jatketaan sitä ainakin vielä tämä viikko. Nyt on kolmas viikko juoksuja menossa joten josko ensi viikolla jo alkais tilanne normalisoitua. Pahimmat vinkumiset ja hajamielisyydet on jo selätetty onneksi.
Minulla alkoi maailman paras kesätyö, josta en voisi olla onnellisempi! Päivätkin ovat sikäli mukavia, yleensä 7.30-15.15, että ehdin hyvin touhuta vielä Tipankin kanssa. Ensimmäisinä päivinä nyt on vielä ollut vähän puhti pois kun kaikki on uutta ja joutuu käyttämään päätään niin paljon, mutta eiköhän se tästä :)
Kuvamateriaalia ei tällä kertaa ole, mutta koitetaan kesän mittaan saada uusia kuvia otettua Tipulaisestakin!
Tipalla on vielä vähän totuttelemista uusiin kuvioihin. Asuinkumppanien määrä kasvoi eksponentaalisesti minun perheelläni ja myös peräkammarinpoika Vilillä, 6-vuotiaalla paimensukuisella lapinkoiralla. Aika hyvin on sujunut, Tippa olisi Vilistä ehkä kiinnostunut mutta Vili ei juurikaan osoita innostuksen merkkejä takaisin totuttuun tapaansa. Ollaan kuitenkin pidettty niitä erillään, ja jatketaan sitä ainakin vielä tämä viikko. Nyt on kolmas viikko juoksuja menossa joten josko ensi viikolla jo alkais tilanne normalisoitua. Pahimmat vinkumiset ja hajamielisyydet on jo selätetty onneksi.
Minulla alkoi maailman paras kesätyö, josta en voisi olla onnellisempi! Päivätkin ovat sikäli mukavia, yleensä 7.30-15.15, että ehdin hyvin touhuta vielä Tipankin kanssa. Ensimmäisinä päivinä nyt on vielä ollut vähän puhti pois kun kaikki on uutta ja joutuu käyttämään päätään niin paljon, mutta eiköhän se tästä :)
Kuvamateriaalia ei tällä kertaa ole, mutta koitetaan kesän mittaan saada uusia kuvia otettua Tipulaisestakin!
torstai 24. toukokuuta 2012
Hyvä hormonihirviö
Radiohiljaisuus loppuu nyte.
Kävimme siis pyörähtämässä Tampereen KV -näyttelyssä pari viikkoa sitten, tuloksena säälivä arvostelu ja JUN H. En jaksa alkaa suomennella tai raapustaa arvostelua tähän, mutta sen verran voin avata että oli siellä jotain hyvää ja sitten jotain huonoakin, esim. loppukaneettina "puuttuu rodunomaisuutta ylipäätään". Pöh. No, mutta Tipuliainen ei ihan parastaan antanutkaan: seisoi hienosti yhteiskehässä ja omineen, mutta liikeet meni ihan perseilyksi joten ei niistä kai silloin pysty oikein mitään sanomaankaan :D koitetaan varmaan vielä joskus uudestaan, vähän paremmalla varmuudella ja tuuheammalla turkilla ;) tuomari oli kuitenkin tosi miellyttävä walesilainen setä ja sitä arvokasta kokemusta ainakin tarttui mukaan aimokaupalla! Oli myös ihanaa kun meillä oli pieni mutta sydäntälämmittävä kannustusjoukko <3 helpotti oloa!
Syy Tipan hieman kärsimättömään käytökseen mm. kehässä ja innokkuuteen haistelun suhteen selvisikin sitten viime viikolla kun toiset juoksut alkoivat. Muutaman päivän ajan jo vähän epäilin josko tämmöistä olisi ilmassa kun Tippa nuoli itseään enemmän mutta paperiin ei jäänyt mitään. 16.5. pari punaista pisaraa lattialla paljastivatkin sitten epäilyni oikeiksi. Ja jos joku joskus marraskuussa kirjoitti tänne blogiin että juoksut menivät ohi omalla painollaan kivan mutkattomasti, niin se joku puhui puppua. Nyt meillä nimittäin asuu eteisessä raastavaa oopperalaulua harrastava rakkauden riuduttama NARTTU, joka haaveilee ulkona niin hajamielisenä että unohtaa kakata ja pissata nopeita merkkailuja lukuunottamatta. Se myös ulvoi piipaa-autolle ja Salatuille elämille TV:n ääressä. Parille ohi kulkeneelle tyttökoiralle se vähän haukahti haastavasti ja poikien perään vinkuu niin ettei jaksa kukaan. Sisällä tosiaan kinuaa koko ajan ulos ja jäystää hampaillaan pahviestettä rakkauden pauloissa.. Ruokahalu on minimissään eikä oikein herkutkaan maita normaaliin tapaan, sisällä sentään vähän. Ulkona se haisteli kerran niin innoissaan että vetäisi hienoa hiekkaa aika syv'lle sieraimiinsa ja sai jumalattoman aivastelukohtauksen (tirsk!). Voi toista. On se vaan rankkaa olla kiimainen nainen!! Odotamme innolla ensi viikon Kouvolaan siirtymistä, kun kesäkotona odottaa innokas peräkammarin poika, joka myös usein kunnostautuu tyttöjen perään lauleskelussa. Siellähän ne sitten kivasti vetää 24/7 duettoa kaksiäänisesti 8)
Toisaalta siis hyvä että juoksu tulikin jo nyt, koska nyt meillä on enemmän agireeniaikaa kesällä. Alkeiskurssista ei oo kuulunut mitään, mutta toivon että päästäis sinne heti kun on näistä juoksuista selvitty. Suunnitelmissa on mennä kesän aikana varmaankin myös virallisiin lonkka-kyynärä-polvi-kuviin Tähtitomun porukalla.
Jääkiekkokisojen alkaessa opetin Tippaa antamaan läpyt. Se toistuikin aina kun Suomi teki maalin, mitä nyt Tipan piti ensin juosta karkuun kun pelästyi hurjana karjuvaa mammaa :D
Kävimme siis pyörähtämässä Tampereen KV -näyttelyssä pari viikkoa sitten, tuloksena säälivä arvostelu ja JUN H. En jaksa alkaa suomennella tai raapustaa arvostelua tähän, mutta sen verran voin avata että oli siellä jotain hyvää ja sitten jotain huonoakin, esim. loppukaneettina "puuttuu rodunomaisuutta ylipäätään". Pöh. No, mutta Tipuliainen ei ihan parastaan antanutkaan: seisoi hienosti yhteiskehässä ja omineen, mutta liikeet meni ihan perseilyksi joten ei niistä kai silloin pysty oikein mitään sanomaankaan :D koitetaan varmaan vielä joskus uudestaan, vähän paremmalla varmuudella ja tuuheammalla turkilla ;) tuomari oli kuitenkin tosi miellyttävä walesilainen setä ja sitä arvokasta kokemusta ainakin tarttui mukaan aimokaupalla! Oli myös ihanaa kun meillä oli pieni mutta sydäntälämmittävä kannustusjoukko <3 helpotti oloa!
Syy Tipan hieman kärsimättömään käytökseen mm. kehässä ja innokkuuteen haistelun suhteen selvisikin sitten viime viikolla kun toiset juoksut alkoivat. Muutaman päivän ajan jo vähän epäilin josko tämmöistä olisi ilmassa kun Tippa nuoli itseään enemmän mutta paperiin ei jäänyt mitään. 16.5. pari punaista pisaraa lattialla paljastivatkin sitten epäilyni oikeiksi. Ja jos joku joskus marraskuussa kirjoitti tänne blogiin että juoksut menivät ohi omalla painollaan kivan mutkattomasti, niin se joku puhui puppua. Nyt meillä nimittäin asuu eteisessä raastavaa oopperalaulua harrastava rakkauden riuduttama NARTTU, joka haaveilee ulkona niin hajamielisenä että unohtaa kakata ja pissata nopeita merkkailuja lukuunottamatta. Se myös ulvoi piipaa-autolle ja Salatuille elämille TV:n ääressä. Parille ohi kulkeneelle tyttökoiralle se vähän haukahti haastavasti ja poikien perään vinkuu niin ettei jaksa kukaan. Sisällä tosiaan kinuaa koko ajan ulos ja jäystää hampaillaan pahviestettä rakkauden pauloissa.. Ruokahalu on minimissään eikä oikein herkutkaan maita normaaliin tapaan, sisällä sentään vähän. Ulkona se haisteli kerran niin innoissaan että vetäisi hienoa hiekkaa aika syv'lle sieraimiinsa ja sai jumalattoman aivastelukohtauksen (tirsk!). Voi toista. On se vaan rankkaa olla kiimainen nainen!! Odotamme innolla ensi viikon Kouvolaan siirtymistä, kun kesäkotona odottaa innokas peräkammarin poika, joka myös usein kunnostautuu tyttöjen perään lauleskelussa. Siellähän ne sitten kivasti vetää 24/7 duettoa kaksiäänisesti 8)
Toisaalta siis hyvä että juoksu tulikin jo nyt, koska nyt meillä on enemmän agireeniaikaa kesällä. Alkeiskurssista ei oo kuulunut mitään, mutta toivon että päästäis sinne heti kun on näistä juoksuista selvitty. Suunnitelmissa on mennä kesän aikana varmaankin myös virallisiin lonkka-kyynärä-polvi-kuviin Tähtitomun porukalla.
Jääkiekkokisojen alkaessa opetin Tippaa antamaan läpyt. Se toistuikin aina kun Suomi teki maalin, mitä nyt Tipan piti ensin juosta karkuun kun pelästyi hurjana karjuvaa mammaa :D
 |
| Pieni kannattaja valmiina peliin! |
 |
| Kesätyttö! (a.k.a auringonvihaaja mustassa turkissaan) |
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Hyvän mielen haaste
Nitro, Rommi ja Kinuski haastoivat meidät tämmöiseen, hauskaa! :)
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).
1. Tipulainen. No wonder :) pieni rippiäinen, joka on kaikesta ja kaikista vilpittömän kiinnostunut ja innoissaan! Tippa suukottaa aina samalla järkkymättömällä rakkaudella ja nauttii kun pääsee mamman ja isin syliin <3 Tippa on tuonut minustakin esiin ihan uusia puolia: uudenlaista vastuuntuntoa, tunnetta että olen jollekin elintärkeä, halun säilyttää joidenkin mielestä naiivi into elämään ja juoksemisen riemun :)
2. Juho. Rakas tuleva aviomieheni <3
3. Jääkiekon MM-kisat ja Leijonat. Ainoa asia mitä olen ikinä fanittanut sydänverellä ja silmittömällä kiihkolla. Vuoden kohokohta koittaa joka vuosi huhti-toukokuussa, ja silloin Nummelinin pelipaita pääsee seinältä päälle ja lippu löytää tiensä kärsimättömästi viuhtovaan kouraani. Kaikki menot perutaan Suomen pelin ajalta, eikä puhelimeen silloin vastata. Tilastovihko täyttyy tuloksista ja tehopisteistä. Antautumisestani kertoo hyvin se, että ainoa paniikkikohtaus jonka olen elämässäni saanut, sattui tulemaan vuonna 2003 kun eräs sinikeltapaitainen joukkue löylytti Leijonia kotikaukalossa 5-0-johdon jälkeen 6-5...
4. Opiskelu. Nautin täydellä sydämellä tästä alasta. On täyttymys opiskella unelma-ammattiinsa, lääkäriksi. Uudet asiat eivät lopu milloinkaan, ja se tosin välillä rassaakin, mutta tuntuu tärkeältä ja hienolta oppia asioita joiden avulla voi pelastaa ihmishenkiä. Yhteishenki on loistava ja juhlat upeita! Odotan jo työelämää.
5. Laulaminen. Laulan suurimmaksi osaksi itsekseni, mutta myös yleisölle silloin tällöin. On ihana tunne kun ääni kulkee vapaasti ja kaikuu akustisessa tilassa. Olen löytänyt myös kuorolaulun uudelleen koulun Kuaron kautta. Laulu yhdistää ihmeellisellä tavalla.
6. Kevät. Lumet sulaa, purot solisee, maa tuoksuu, aurinko paistaa, voi keventää vaatetusta, valo lisääntyy, väsymys katoaa. Tarviiko sitä enempää selittää? :)
7. Juustot. AH, juusto muodossa kuin muodossa (Emmentali ja kaikkein vahvimpia sinihomejuustoja lukuunottamatta)! Jos saisin päättää, eläisin vain juustolla :D
8. Modern family. MTV3:lla esitettävä jenkkisarja on viimeisen vuoden aikana naurattanut minua enemmän kuin varmaan mikään sarja aiemmin. Kannattaa tutustua, ihanaa komiikkaa arjen iloista ja suruista erilaisissa perheissä. Eikä todellakaan ole mikään tavallinen jenkkihömppä!
9. Häähömppä. Vaikka erääseen satamaan purjehtiminen onkin vielä jonkin ajan päässä, on ihanaa heittäytyä vaaleanpunaisiin (tai omassa tapauksessani oikeastaan turkooseihin) unelmiin ja alkaa pikkuhiljaa selailla häälehtiä ja tehdä muistilistoja <3
10. Lapset. Nautin lasten kanssa jutustelusta ja tykkään viettää aikaa muksujen kanssa. Ja hekin yleensä tuntuvat tykkäävän minusta jostain syystä. Tärkeimpinä mukuloina tällä hetkellä tietysti ihana kummipoikani ja hänen suloinen siskonsa (joka muuten täyttää tänään viisi vuotta! <3 ). Suurin toiveeni elämässä olisi tulla itsekin äidiksi jonain päivänä, mutta tällä hetkellä muitten mukulat tyydyttävät äidilliset tarpeeni loistavasti ;)
Meiltä haaste lähtee Jennalle, Onnille ja Minnan porukalle.
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).
1. Tipulainen. No wonder :) pieni rippiäinen, joka on kaikesta ja kaikista vilpittömän kiinnostunut ja innoissaan! Tippa suukottaa aina samalla järkkymättömällä rakkaudella ja nauttii kun pääsee mamman ja isin syliin <3 Tippa on tuonut minustakin esiin ihan uusia puolia: uudenlaista vastuuntuntoa, tunnetta että olen jollekin elintärkeä, halun säilyttää joidenkin mielestä naiivi into elämään ja juoksemisen riemun :)
2. Juho. Rakas tuleva aviomieheni <3
3. Jääkiekon MM-kisat ja Leijonat. Ainoa asia mitä olen ikinä fanittanut sydänverellä ja silmittömällä kiihkolla. Vuoden kohokohta koittaa joka vuosi huhti-toukokuussa, ja silloin Nummelinin pelipaita pääsee seinältä päälle ja lippu löytää tiensä kärsimättömästi viuhtovaan kouraani. Kaikki menot perutaan Suomen pelin ajalta, eikä puhelimeen silloin vastata. Tilastovihko täyttyy tuloksista ja tehopisteistä. Antautumisestani kertoo hyvin se, että ainoa paniikkikohtaus jonka olen elämässäni saanut, sattui tulemaan vuonna 2003 kun eräs sinikeltapaitainen joukkue löylytti Leijonia kotikaukalossa 5-0-johdon jälkeen 6-5...
4. Opiskelu. Nautin täydellä sydämellä tästä alasta. On täyttymys opiskella unelma-ammattiinsa, lääkäriksi. Uudet asiat eivät lopu milloinkaan, ja se tosin välillä rassaakin, mutta tuntuu tärkeältä ja hienolta oppia asioita joiden avulla voi pelastaa ihmishenkiä. Yhteishenki on loistava ja juhlat upeita! Odotan jo työelämää.
5. Laulaminen. Laulan suurimmaksi osaksi itsekseni, mutta myös yleisölle silloin tällöin. On ihana tunne kun ääni kulkee vapaasti ja kaikuu akustisessa tilassa. Olen löytänyt myös kuorolaulun uudelleen koulun Kuaron kautta. Laulu yhdistää ihmeellisellä tavalla.
6. Kevät. Lumet sulaa, purot solisee, maa tuoksuu, aurinko paistaa, voi keventää vaatetusta, valo lisääntyy, väsymys katoaa. Tarviiko sitä enempää selittää? :)
7. Juustot. AH, juusto muodossa kuin muodossa (Emmentali ja kaikkein vahvimpia sinihomejuustoja lukuunottamatta)! Jos saisin päättää, eläisin vain juustolla :D
8. Modern family. MTV3:lla esitettävä jenkkisarja on viimeisen vuoden aikana naurattanut minua enemmän kuin varmaan mikään sarja aiemmin. Kannattaa tutustua, ihanaa komiikkaa arjen iloista ja suruista erilaisissa perheissä. Eikä todellakaan ole mikään tavallinen jenkkihömppä!
9. Häähömppä. Vaikka erääseen satamaan purjehtiminen onkin vielä jonkin ajan päässä, on ihanaa heittäytyä vaaleanpunaisiin (tai omassa tapauksessani oikeastaan turkooseihin) unelmiin ja alkaa pikkuhiljaa selailla häälehtiä ja tehdä muistilistoja <3
10. Lapset. Nautin lasten kanssa jutustelusta ja tykkään viettää aikaa muksujen kanssa. Ja hekin yleensä tuntuvat tykkäävän minusta jostain syystä. Tärkeimpinä mukuloina tällä hetkellä tietysti ihana kummipoikani ja hänen suloinen siskonsa (joka muuten täyttää tänään viisi vuotta! <3 ). Suurin toiveeni elämässä olisi tulla itsekin äidiksi jonain päivänä, mutta tällä hetkellä muitten mukulat tyydyttävät äidilliset tarpeeni loistavasti ;)
Meiltä haaste lähtee Jennalle, Onnille ja Minnan porukalle.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Agilityä kesäkuussa!
Hahaa, unohdinpas kertoa että ilmoittauduttiin kesäksi agilityn alkeiskurssille Kouvolaan! Tiedossa kymmenen kertaa lajin alkeita, ja ainakin minä olen jo aivan täpinöissäni! Eiköhän Tippakin olis jos tietäis mitä tuleman pitää. Hinta on kyllä aika kova, mutta uskon että kurssi tulee olemaan sen arvoinen. Ainakaan ryhmät eivät ole liian isoja, joten hyvällä mielellä odotellaan kesäkuuta! :)
torstai 19. huhtikuuta 2012
SynttäRipuli!
Niin vain vauvakoira täytti jo vuoden! Käytöksestä ei aina uskoisi että kyseessä on ns. aikuinen koira, mutta toisaalta on vaan niin ihanaa katsoa millä tarmolla pieni pippuri maailmaa haastaa! Muut koirat ovat alkaneet näyttää mun silmissä jopa vähän tylsiltä välinpitämättömästi jolkotellessaan tai konemaisesti totellessaan ;)
Tipan synttärijuhlia vietettiin jo kiirastorstaina meidän kolmen hengen perheen kesken, mukana siis vain isi, mamma ja Tipulainen. Tippa sai synttärilahjaksi ensin rokotukset ja sitten Nina Ottossonin älypelin Dog Tornado. Sitä pelaillessa sujuikin aika mukavasti jopa seuraavat kaksi päivää, jonka jälkeen herkut pelaillaan ulos n. 15 sekunnissa. Joten jos joku on halukas ostamaan tai vaihtamaan pelin johonkin vähän vaikeampaan Ottossoniin niin halua löytyy :D aliarvioitiin tuon koiruuden älykkyys jälleen kerran..
Juhlaherkkuna Tipalla oli mamman "leipoma" kakku eli Cesaria, korsiteina nappuloita ja kynttilänä Dentastix :) vaikeinta synttäreillä taisi oli kakun kanssa poseeraaminen...
Koska synttäreitä vietettiin oman porukan kesken jo päivää ennen oikeaa synttäriä, sai Tippa oikeanakin päivänä herkutella Cesarilla. Lisäksi tiedossa oli reissua mamulaan ja mökille yhdessä isin kanssa, sillä mamma otti ja lähti kymmeneksi päiväksi Alppien rinteille hakemaan pandamuodostelmaa kasvoille. Cesar taisikin tehdä yhdessä reissaamisen ja äiti-ikävän kanssa tepposet - tuloksena Tipan elämän ensimmäinen ripuli! Sisään tuli löysiä läjiä ja lopulta pääsiäisenä mentiin ihan vesilinjalle, ja nyt puhutaan siis ulosteen koostumuksesta :/ J kyllä hoiti pienokaista aivan loistavasti, ja maha alkoikin jo kovettua, mutta ruikuli tuli takaisin. Lopulta hän haki Tipalle Veteristä mahansuojalääkkeet, maitohappobakteerit ja elektrolyyttivalmisteet, joiden avulla tilanne alkoi normalisoitua. Koko ajan Tippa oli kuitenkin reipas oma itsensä ja söikin jonkin verran, lähinnä kanaa ja muita "ripuliherkkuja" mutta myös nappuloita alkuvaiheessa kun niitä vielä tarjottiin. J myös pakkojuotti Tippaa ruiskulla ja Osmosal-liuoksella. Ripuli kesti siis reilu viikon, ja kyllä sen koirasta kotiintullessani huomasin! Se oli ihan laiha ja entistäkin karvattomampi (Tippahan vaihtaa karvaansa nyt ensimmäistä kertaa ja tekeekin sen oikein viimesen päälle......), mikä vielä korosti laihuutta. Punnituksessa huomattiinkin että paino oli pudonnut n. puoli kiloa mikä on tuon kokoisella pienellä n. 10% painosta... Eli aikamoinen laihdutuskuuri!! Nyt onneksi ruoka maistuu paremmin kuin ennen (kuppi tyhjenee alle minuutissa!) ja annetaankin useampia kertoja päivässä ruokaa, jotta paino saadaan takaisin nousuun.
Mitäs muuta tässä onkaan tapahtunut edellisen kirjoittelun jälkeen.. Ainakin Iina oli meillä yökylässä jokin aika sitten ja kyllä olikin tytöillä hauskaa :)
Paha vain että juoksuinen Iinuska merkkasi pari kertaa sisälle, minkä jälkeen Tipalla on tullut muutamia "vahinkoja" sisälle, viimeksi tänään. Ottaa niin päähän koska kysymys ei todellakaan ole siitä etteikö pidätyskykyä löydy vaan ennemminkin jostain mielenosoituksesta. Huoh. Kertaakaan ei olla saatu sitä kiinni itse teosta jotta olis voinu antaa sille kunnolla "selkään". Uskon että kerran kunnon torut saatuaan se ei enää tekis näitä temppujaan..
Käytiin eilen Hämeen shelttien treeneissä, joissa harjoiteltiin kulkemisia ja ohituksia sekä näyttelyjuttuja. Tippa oli ensin taas sen päiväinen pyryharakka, mutta saatiin hyviä ohjeita ja kinkkukin teki tehtävänsä, joten jo parin harjoituksen jälkeen meno alkoi näyttää ihan toiselta! Jee! Pitäis vaan jossain pystyä reenaan useamminkin noin, noi shelttireenit on nimittäin vaan joka toinen viikko. Tänään kävelyllä oli taas vähän enemmän vaikeuksia ohituksissa, mutta kyllä se siitä. Normaalielämässä vaan vähän häiritsee ne toiset osapuolet, jotka ei oikein tajua meidän hajoittelun tavoitteita ja tekee siten erittäin paljon hallaa ohituksille.
Kaverini Jenni kävi myös joku aika sitten kuvailemassa Tipulaista. Tämmöisiä kaunokaisia saatiin aikaiseksi :) Kaikki kuvat © Jenni Viinanen
Lähitulevaisuuden tapahtumia ovat äitienpäivänä koittava Tampereen KV sekä mahdollisesti yksi tai useampi mätsäri ennen sitä. Koirakavereita olis aivan ihana tavata, mutta minulla on aivan älyttömiä päiviä armaassa opinahjossani, joten sosiaalinen kanssakäyminen on kärsinyt niin omalla kuin koirankin kohdalla.. Toivottavasti tilanne helpottuu kevään mittaan!
Loppuun vielä hauskoja kuvia arjesta <3
Tipan synttärijuhlia vietettiin jo kiirastorstaina meidän kolmen hengen perheen kesken, mukana siis vain isi, mamma ja Tipulainen. Tippa sai synttärilahjaksi ensin rokotukset ja sitten Nina Ottossonin älypelin Dog Tornado. Sitä pelaillessa sujuikin aika mukavasti jopa seuraavat kaksi päivää, jonka jälkeen herkut pelaillaan ulos n. 15 sekunnissa. Joten jos joku on halukas ostamaan tai vaihtamaan pelin johonkin vähän vaikeampaan Ottossoniin niin halua löytyy :D aliarvioitiin tuon koiruuden älykkyys jälleen kerran..
 |
| "Ei sitä näin saakaan.." |
 |
| "Täytyy pyörittää!" |
 |
| "Ja näin se pyörii" :) |
 |
| "Saisko jo ottaa?" |
 |
| Kyllä maistuu! |
Mitäs muuta tässä onkaan tapahtunut edellisen kirjoittelun jälkeen.. Ainakin Iina oli meillä yökylässä jokin aika sitten ja kyllä olikin tytöillä hauskaa :)
 |
| Hetki paikoillaan.. |
Käytiin eilen Hämeen shelttien treeneissä, joissa harjoiteltiin kulkemisia ja ohituksia sekä näyttelyjuttuja. Tippa oli ensin taas sen päiväinen pyryharakka, mutta saatiin hyviä ohjeita ja kinkkukin teki tehtävänsä, joten jo parin harjoituksen jälkeen meno alkoi näyttää ihan toiselta! Jee! Pitäis vaan jossain pystyä reenaan useamminkin noin, noi shelttireenit on nimittäin vaan joka toinen viikko. Tänään kävelyllä oli taas vähän enemmän vaikeuksia ohituksissa, mutta kyllä se siitä. Normaalielämässä vaan vähän häiritsee ne toiset osapuolet, jotka ei oikein tajua meidän hajoittelun tavoitteita ja tekee siten erittäin paljon hallaa ohituksille.
Kaverini Jenni kävi myös joku aika sitten kuvailemassa Tipulaista. Tämmöisiä kaunokaisia saatiin aikaiseksi :) Kaikki kuvat © Jenni Viinanen
Lähitulevaisuuden tapahtumia ovat äitienpäivänä koittava Tampereen KV sekä mahdollisesti yksi tai useampi mätsäri ennen sitä. Koirakavereita olis aivan ihana tavata, mutta minulla on aivan älyttömiä päiviä armaassa opinahjossani, joten sosiaalinen kanssakäyminen on kärsinyt niin omalla kuin koirankin kohdalla.. Toivottavasti tilanne helpottuu kevään mittaan!
Loppuun vielä hauskoja kuvia arjesta <3
 |
| Varma kevään merkki huhtikuun alusta - Tipan korkuinen lumihanki.. |
 |
| Eräs pieni TV:n orja uupui kesken myöhäisuutisten. |
 |
| Mamman pikkuenkeli :D :D |
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Uusia harrastuksia
..nimittäin syöminen ja haukkuminen!
Tippa vaihtoi kuukausi sitten ruokamerkkiä Acanaan, ja kaikkien maailman ihmisten ja koirien yllätykseksi se vetelee ruokakuppia tyhjäksi innoissaan päivästä toiseen!! Aluksi ajateltiin, että se on vain uutuudenviehätystä, mutta kun tahti vaan lisääntyy koko ajan, on se kai oikeasti Tipan mielestä ihan hyvää ruokaa :) JES!! Painoakin tuli heti vähän lisää, ja ulkomuoto tuhdistui, mikä on tuolla rimpulalle ihan eduksi. Nyt tapahtui myös maailmoja syleilevä ihme, kun tällainen näky odotti keittiössä:
Tipan ensimmäinen syömällä tyhjennetty ruokapussi EVER!! Wau. Käytiin ostamassa uusi 2,5kg pussi, kun hilseilyn ja tassujennuolemisen takia eläinlääkäri epäili myös ruokayliherkkyyden mahdollisuutta, joten ei viitsitty ostaa kallista isoa säkkiä jos tuleekin vaihto eteen. Mitä en todellakaan toivo, kun vihdoin ja viimein löytyi ruoka, jota tuo koipeliini oikeasti syö! Onneksi Acanalla on myös allergiaruokia, ja Jenna uskoi Tipan pitävän myös niistä, jos vaihtaa pitää. Saman valmistajan muonat kuulemma yleensä maistuvat muutkin.
Sitten siihen toiseen uuteen harrastukseen. Tippa on aloittanut ihme vaiheen: haukkuu kaikkia rapun ääniä ja etenkin öisin. Jonkun aikaa sitä on tässä katseltu, mutta nyt alkaa kyllä niin mitta täyttyä. On siis heti alettu kieltää, suihkia suihkupullosta ja laittaa jäähylle. Mikään ei vaan oikein auta. Pahinta aikaa on perjantai- ja lauantaiaamuyöt, kun ihmisiä palaa baareista kotiin. Meillä valvotaan ainakin se 10-15min n. klo 3.30-5.00 välillä, usein useampaankin kertaan. HUOH!!! Nyt saimme Jennalta lainaan sitruunapannan, joka toimii Tippaan vuorokauden (ei-yhtäjaksoisen) kokeilun jälkeen kuin maaginen taikaesine; se ei avaakaan suutaan se kaulassa, vaikkei ole edes saanut kokea sen suihkausta kertaakaan :D siellä on varmaan pari suihkausta sisällä, koska toimi kun kokeilin. Ei kuitenkaan vielä ehditty ostaa siihen uutta sisältöä. On siis hirveän mukavaa kun Tipalla on panta kaulassa, mutta siitä ei jää mitään muistikuvaa selvästikään pienien aivojen sopukoihin silloin kun panta ei kaulassa ole, koska huutelu alkaa taas. Mrr. En oikein keksi miten Tipan sais hoksaamaan sen yhteyden?? Nyt on vielä vähän hankalaa, kun Tipalla on hoito tassujen kutinaan ja pitää pitää kauluria, niin pantaa ei voi samaan aikaan laittaa. On siis valittava kahdesta pahasta - joko haukkuminen tai tassujen nuoleminen, ja tällä haavaa valitsen mieluummin haukkumisen ettei kallis tassuhoito mene harakoille. Toivon että pikkuruinen lopettaisi mörköilyn itsekseen, eikä haukkuminen jäisi päälle. Myös rappukäytävässä on alettu pelkuroida viime aikoina, ensin vieraissa ja nyt myös kotona!! Ihan kummallista, kun ei ole mitään ikävääkään koskaan rapussa käynyt. Ota tosta nyt sitten selvää..
Tassuihin siis saatiin kortisoni-antibioottitippoja siveltäväksi, antibakteeris-antisieni-sampoota tassujen pesuun, lipidivalmiste turkkiin sekä loishäätö. Toivotaan että näillä selvitään, ettei tarttis niiden ruokien kanssa alkaa pelata. Ainakin tassut tuntuu paremmilta nyt muutaman päivän hoidon jälkeen. Peukut pystyyn!
Ihanat aurinkokelit on saaneet meidät vähän paremmille lenkeille. Olin reilu viikon kipeänä, ja liikunta rajoittui pakostakin pelkkään koiralenkkeilyyn, joten tuli sitten napit korvilla käveltyä pitkiäkin lenkkejä. Tänään oltiin pari tuntia metsäreissulla, eikä tullut edes ketään vastaan vaikka on näin upea ilma!
Otin ekaa kertaa lenkille naksuttimen mukaan, ja aion kyllä jatkossa tehdä usein samoin! Tippahan muutenkin oppii kaikkein parhaiten naksuttelemalla, käsiavuista ei tajua juurikaan mitään. Nyt naksuttelin yleisesti hihnassa kävelyä (Tippa tajusi samantien naksuttimen nähtyään missä kuuluisi kulkea, mutta ei tee sitä vielä muulloin kun naksuttimen läsnäollessa), pysähtymistä ("seis" vaihdetaan sanaan "stop" liiallisen sekaannusmahdollisuuden sanan "seiso" kanssa vuoksi) ja seuraamista, joka sujuikin aivan loistavasti. Mitään tokoahan en varmaan koskaan ala harrastaa, mutta ihan vaan arkikäytöksen vuoksi tämä taito olisi ihanaa treenata kuntoon. En siis vaadi Tipalta tokomaista katsekontaktia seuratessa, riittää kunhan tulee vierellä. Ohitettiin kaikkea aika kiinnostavaakin hienosti seuraten, mm. ilakoivat lapset, polkupyörä ja yksi koirakin, tosin siinä sai vähän hakea alkuun. Tulin taas niin onnelliseksi siitä miten älykäs tuo otus on!!
Ollaan viime aikoina naksuteltu myös perusasentoa, tai meille ennemminkin vierelletuloa (sama arjen helpotus tavoitteena tässäkin). Se etenee jo hienosti, Tippa osaa kiertää jalan viereen, mutta istuminen ja minun makuuni tarpeeksi lähelletulo vielä uupuu. Sanaa ei olla vielä liitetty mukaan. Myös muovikannen koskettamista tassulla on naksuteltu. Haluaisin jotain agilityyn liittyvää kontaktia harjoitella, mutta ei ole mitään käsitystä miten se tulisi tehdä. En siis viitsi mitään aloittaa ettei menisi pieleen tulevaisuuden osalta. (Kesällähän olis aikomus mennä agin alkeiskurssille)
Toivottavasti nämä ihanat kelit jatkuisivat vielä pitkään! Tippa nauttii kun mamma jaksaa paremmin aktivoida ;) Kivaa kevään alkua!
Tippa vaihtoi kuukausi sitten ruokamerkkiä Acanaan, ja kaikkien maailman ihmisten ja koirien yllätykseksi se vetelee ruokakuppia tyhjäksi innoissaan päivästä toiseen!! Aluksi ajateltiin, että se on vain uutuudenviehätystä, mutta kun tahti vaan lisääntyy koko ajan, on se kai oikeasti Tipan mielestä ihan hyvää ruokaa :) JES!! Painoakin tuli heti vähän lisää, ja ulkomuoto tuhdistui, mikä on tuolla rimpulalle ihan eduksi. Nyt tapahtui myös maailmoja syleilevä ihme, kun tällainen näky odotti keittiössä:
 |
| TYHJÄ RUOKAPUSSI!! |
Sitten siihen toiseen uuteen harrastukseen. Tippa on aloittanut ihme vaiheen: haukkuu kaikkia rapun ääniä ja etenkin öisin. Jonkun aikaa sitä on tässä katseltu, mutta nyt alkaa kyllä niin mitta täyttyä. On siis heti alettu kieltää, suihkia suihkupullosta ja laittaa jäähylle. Mikään ei vaan oikein auta. Pahinta aikaa on perjantai- ja lauantaiaamuyöt, kun ihmisiä palaa baareista kotiin. Meillä valvotaan ainakin se 10-15min n. klo 3.30-5.00 välillä, usein useampaankin kertaan. HUOH!!! Nyt saimme Jennalta lainaan sitruunapannan, joka toimii Tippaan vuorokauden (ei-yhtäjaksoisen) kokeilun jälkeen kuin maaginen taikaesine; se ei avaakaan suutaan se kaulassa, vaikkei ole edes saanut kokea sen suihkausta kertaakaan :D siellä on varmaan pari suihkausta sisällä, koska toimi kun kokeilin. Ei kuitenkaan vielä ehditty ostaa siihen uutta sisältöä. On siis hirveän mukavaa kun Tipalla on panta kaulassa, mutta siitä ei jää mitään muistikuvaa selvästikään pienien aivojen sopukoihin silloin kun panta ei kaulassa ole, koska huutelu alkaa taas. Mrr. En oikein keksi miten Tipan sais hoksaamaan sen yhteyden?? Nyt on vielä vähän hankalaa, kun Tipalla on hoito tassujen kutinaan ja pitää pitää kauluria, niin pantaa ei voi samaan aikaan laittaa. On siis valittava kahdesta pahasta - joko haukkuminen tai tassujen nuoleminen, ja tällä haavaa valitsen mieluummin haukkumisen ettei kallis tassuhoito mene harakoille. Toivon että pikkuruinen lopettaisi mörköilyn itsekseen, eikä haukkuminen jäisi päälle. Myös rappukäytävässä on alettu pelkuroida viime aikoina, ensin vieraissa ja nyt myös kotona!! Ihan kummallista, kun ei ole mitään ikävääkään koskaan rapussa käynyt. Ota tosta nyt sitten selvää..
Tassuihin siis saatiin kortisoni-antibioottitippoja siveltäväksi, antibakteeris-antisieni-sampoota tassujen pesuun, lipidivalmiste turkkiin sekä loishäätö. Toivotaan että näillä selvitään, ettei tarttis niiden ruokien kanssa alkaa pelata. Ainakin tassut tuntuu paremmilta nyt muutaman päivän hoidon jälkeen. Peukut pystyyn!
Ihanat aurinkokelit on saaneet meidät vähän paremmille lenkeille. Olin reilu viikon kipeänä, ja liikunta rajoittui pakostakin pelkkään koiralenkkeilyyn, joten tuli sitten napit korvilla käveltyä pitkiäkin lenkkejä. Tänään oltiin pari tuntia metsäreissulla, eikä tullut edes ketään vastaan vaikka on näin upea ilma!
 |
| Täältä tullaan! |
 |
| Kukkuu! |
 |
| Pää viidentenä jalkana! |
 |
| Paistattelija <3 |
Ollaan viime aikoina naksuteltu myös perusasentoa, tai meille ennemminkin vierelletuloa (sama arjen helpotus tavoitteena tässäkin). Se etenee jo hienosti, Tippa osaa kiertää jalan viereen, mutta istuminen ja minun makuuni tarpeeksi lähelletulo vielä uupuu. Sanaa ei olla vielä liitetty mukaan. Myös muovikannen koskettamista tassulla on naksuteltu. Haluaisin jotain agilityyn liittyvää kontaktia harjoitella, mutta ei ole mitään käsitystä miten se tulisi tehdä. En siis viitsi mitään aloittaa ettei menisi pieleen tulevaisuuden osalta. (Kesällähän olis aikomus mennä agin alkeiskurssille)
Toivottavasti nämä ihanat kelit jatkuisivat vielä pitkään! Tippa nauttii kun mamma jaksaa paremmin aktivoida ;) Kivaa kevään alkua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)