Toinen mätsäri

Taas meni hienosti! Tippa sai taas punaisen, ja punakehässä oltiin vikoja ketkä käteltiin ulos kehästä ennen sijoittelua! Se vähän harmittaa, koska Tipulainen oli taas huippu minusta. Saimme kuitenkin kunniapalkinnon!! :) Nyt osasin odottaa vähän jo jotain kun viime kerrasta jäi niin hyvä maku suuhun. Ekassa erässä meni varsinkin hirmu hyvin: liikkui kuin rasvattu (uusi näyttelyhihna tuntui toimivalta) ja seisoikin tosi maltillisesti. Pöydällä taas vähän ehkä alkuun aristi pyllyn tutkimista mutta ihan ok meni sekin. Punaisissa Piti seistä taas ihan himokauan!! Me oltiin vielä just siellä päässä, mihin tuomari tuli viimeiseksi, joten tietty pikkutytölle ehti jo käämi palaa siesoskeluun. Emäntänsä koira, ei oo luotu odottelemaan, ei. Pieni rauhaton vehkoilu alkoi sitten tuomarin ollessa viimein meidän kohdalla, ei silloinkaan niin paljon kuin viimeksi, mutta sen verran kuitenkin että tiukassa kehässä se koitui meidän kohtaloksi tällä kertaa.
Myös velipoika Onni oli mukana, elämänsä ekassa mätsärissä, ja ihan hienosti silläkin meni, etenkin liikkeet näytti minun silmään näteiltä :)

Kauhea näyttelykärpänenhän pääsi sitten puremaan, ja ilmoitinkin pikku sohvaperunan toukokuiseen Tampereen KV-näyttelyyn äsken! Kääk! Jenna lupasi auttaa ja esittääkin Tipan, joten yksin ei onneksi tartte mennä! Aika hurjaa silti. Onneksi on aikaa treenailla :D nyt on sitten vähän motivaatiota harjoitellakin ettei enää virallisissa kuvioissa tartte tuurilla mennä pelkästään :P

Kuvia ei taaskaan tullu otettua, kun sovittiin Mareenan kanssa että pysytellään kauempana kun toinen on kehässä ettei karvalapset innostu toisistaan, molemmilla kun toi kehäkeskittyminen vähän uupuu vielä :D Juhokaan ei ollut mukana tällä kertaa, vaikka kamera olikin! Pitää zoomailla tulevia mätsäreitä taas, ne on kyllä niin huippuja treenipaikkoja. Saadaan vähän omaa rutiiniakin muodostettua, tekee hyvää molemmille, sekä mammalle että missille ;)

Tipan tylsä elämä on nykyään yhä tylsempää. Se nukkuu kaiken ajan sohvalla, nousee vain jos sitä alkaa leikittään tai kouluttaan tai joku tulee ovesta. Aktivoinnitkaan ei oikein aktivoi kuin sen hetken. Onneks tällä viikolla mennään Inka-siskon kanssa leikkiin sunnuntaina. Myös Onnia nähdään varmaan. Pitäis alkaa etsiä vähän vaikka uusiakin kamuja taas. Mätsärissä tavattiin koulukaverini corgi Olga 5kk, siitä sais ainakin ihan hauskan painikamun :) katsellaan mitä tuleman pitää.

Hei kohtalo, oon iso tyttö jo!

Joulu tuli, joulu meni. Tänä vuonna oli monella tavalla omanlaisensa joulu, mutta Tippa sentään yllätti positiivisesti! Mentiin mamulaan aatonaattona, ja Tipalle oli rajattu aiempaa isompi alue IKEAn lapsiportin avulla, se oli tosi mukavaa. Tippa viihtyi hyvin porukoissa, ja yksinkin kun portista näki muuallekin. Ensimmäinen yö meni vähän vuhahdellessa erikoisia "ääniä", mutta ainoa siitä kärsijä olin minä, joka vahdin ettei kukaan muu heräisi Tipan huuteluihin.. Tippa pidätti taas uudessa paikassa sen kevyet 16 tuntia, ja aamulla tulikin vahinkopissa kynnysmatolle kun laskin sen sylistäni ja samaan aikaan lapset innostivat Tippaa. No, se ei selvästikään ollut tarkoitus, mutta sain siitä kuitenkin harmaita hiuksia. Onneksi kakka tuli heti ulos.

Tee-se-itse-aktivointilelu ennen joulua.

Tämä oli lopputulos.

Aattona Tippa oli itse tyyneys! Se tottui hyvin uuteen paikkaan kun taas vaihdettiin, ja teki kaikki tarpeet hienosti ulos! Lasten kanssa se leikki nätisti, eikä riehaantunut liikaa. Joulupukki oli pieni jännitysmomentti, mutta pidettiin sitä vierailun ajan sylissä. Lahjojen avaamisen aikana Tippa viihtyi uuden lahjaksi saamansa aktivointipallon parissa, muutenhan se olisikin tullut innokkaasti avaamaan muidenkin lahjoja :) Tipulainen sai jouluateriaksi Cesarin sesonkiherkun, hanhenpateeta. Se tuntui maittavan ;) lahjaksi tuli myös uusi panta, lahjakortti Pirkanmaan lemmikkitaloon (joka aiotaan käyttää nahkahihnaan ja mahdollisesti näyttelyhihnaan) ja uusi (toinen) nimilaatta valjaisiin.

Joulupäivänä ajelimme mökille minun perheeni luo ja ajatuksena oli juoksennella ulkona. No, olikin niin märkä ja ikävä keli, että aika kului suurimmaksi osaksi sisällä. Aaton vilinä oli varmaan uuvuttanut pienen kaverin kun se viettikin suurimman osan ajasta (jonkun sylissä) nukkuen.
Tapanina menimme vielä uuteen paikkaan, joten rapsutteluja, sylittelyjä ja uusia paikkoja tuli nähtyä ja koettua!

Anteeksi kännykkäkuvat, ne on nyt ainoita mitä tuli otettua!

Perheen joululöhöhetki <3

Pieni joululaulaja <3

Välipäivät vietimme sentään kotosalla, ja ehdimme käydä Veetin ja Jennin kanssa vielä oikein kunnon metsälenkilläkin ennen heidän muuttoaan. Oli aivan ihanaa, vaikka lumi puuttuikin! Koirat oli niin onnessaan, harmi kun ei tullut kameraa mukaan. Ja sitä metsää vaan riitti ja riitti! Tippa myös totteli todella hyvin :) leikimme myös Onni-veikan kanssa muuten ennen joulua! Velipoika oli kasvanut taas kamalasti! Myös ennen seuraavaa reissua käväisimme Tipan kanssa lähimetikössä, jossa olikin tehty puuhakkuita, ja saimmekin itsemme aikamoiseen liriin. No, olipahan Tipallekin vähän rasitetta :D

Uudeksi vuodeksi hurruttelimme sitten taas uuteen paikkaan, nimittäin Hämeenlinnaan kavereiden luo. Tippa vietti aikaa enimmäkseen sohvalla löhöillen (mikä tuntuu olevan nykyään sen lempiharrastus..). Raketeista en osannut oikein etukäteen sanoa miten se reagoisi, mutta tosi hyvin meni!! Vähän vuhahteli ääniä jossain vaiheessa, mutta kun me ei reagoitu ja oli muuta hälinää sisällä niin se antoi sitten olla. Ainoa pieni pelonhetki koettiin kun mentiin ulos (joo, mun syyni..) keskiyön aikaan. En halunnut jättää koiraa yksin sisällekään, sitten se vasta olisikin pelännyt kun ikkunan alla räiskitään. Tippa oli sylissä ja tärisi kun ihan vieressä pamahteli, mutta selvisi siitä kyllä heti kun pauke rauhoittui ja tuli pissakin hienosti, vaikka epäilin ettei tekisi kun oli jännää.

Tipan uusivuosi näytti enimmäkseen tältä :)

..tai tältä!

Ihmisten uuteenvuoteen kuului paljon ihanaa ruokaa!

Kipaisimme pikaisesti kotona kääntymässä ja sitten nokka osoitti Tipan osalta kohti Elinan ja Iinan nurkkia, jossa riittikin tekemistä mamman ja isin nautiskellessa Naantalin kylpylän kuohuista. Tippa tapansa mukaan pidätti ensimmäiset 22h pissaa uudessa paikassa, ja Elinan armollisen kärsivällisyyden ansiosta teki lopulta ulos. Kakka tuli kuulemma pari kertaa sisälle, mikä harmittaa, koska koko joulunaika ja uusivuosi meni sisäsiististi jokaisessa miljoonassa kyläpaikassa!!! Melkein jo menin vannomaan että josko se nyt...mutta onneksi en vannonut. Ehkä oman väen puuttuminen toi takapakkia tässä kohtaa? Ja kun Tippa pääsi Elinan vanhemmillekin kyläilemään, tuli uuden paikan uudessa paikassa tietty pissakin lattialle. Meidän pikku jännittäjä. Se tarvii aina sen oman aikansa että tutustuu rauhassa turvallisessa omassa porukassa uuteen paikkaan, ja kun eka pissa tai kakka tulee ulos niin reitti on sit selvä. Olen itse jo alkanut hyvin lukea Tippaa tässä asiassa, mutta muut ei sitä aina välttämättä ymmärrä. Se vaatii oman tilan ja ajan, ja on todellakin vähän hitaasti lämpeävä (paitsi uusien ihmisten ja pienten koirakaverien suhteen). Kävimme Hämeenlinnassa koirapuistossa, jossa oli Tipan ikäiset dalmis ja labradori, mukavia kilttejä koiria mutta ah niin päällekäyviä hömelöitä! Tippahan osoitti ihan uutta puolta itsestään: se veti nenän ryttyyn ilkeännäköisesti ja vinkaisi kuin syötävä puoli metriä ennen kuin iso kaveri edes koski siihen :D se oli enemminkin huvittavan näköistä, ei siis aggressiivista, se vaan osoitti että älä kuule ryntää sieltä. Juuri uusissa ja etenkin monen koiran tapaamisissa Tippa on oikea diiva ja vaatisi muiden olevan paikallaan että hän saisi omaan tahtiin tutustua ja haistella. Ei ihan terrierin vauhdilla ryntää sosialisoimaan itseään ;) isot sitten luovutti ja alkoi leikkiä keskenään, mutta Tippaa olis selvästi kiinnostanut kuitenkin mennä mukaan. Se kuitenkin (onneksi) tajusi pysytellä vähän kauempana koska sen verran vauhkoa isojen poikien meno oli että pieni tyttö olisi voinut jäädä vähän jalkoihin..

Elinan kanssa Tippa siis pääsi Kokemäelle käymään, koirapuistoilemaan Iinan kanssa, pitkille lenkeille ja sai tietty painia 24/7 isosiskon kanssa :) ruokakin maistui taas mielettömään tahtiin kun oli toinen samanmoinen elukka vieressä vahtaamassa :P toivottavasti ruokahalu säilyisi taas hetken..

Tipan tyypillinen asento kotona. Sitä ei saa pois sohvalta, ei sitten millään!!

Tänään meidän yhdeksänkuinen isotyttö korkkasi kehät nimittäin vuorossa oli ihkaensimmäinen mätsäri! Mua jännitti ihan älyttömästi! Mutta hienosti se meni. Tippa käyttäytyi tosi hyvin, alussa selvästi jännitti ja oli ihmeissään, mutta punaisten kehässä oli selvästi paljon paljon rennompi (ehkä koska minäkin olin) ja ravasi kuin unelma!! Seisominenkin meni tosi kivasti, vaikka pienessä kehässä oli n.30 koiraa ja ahdasta oli! Päästiin minun ihmetyksekseni jatkoonkin punaisissa, eli 7 joukkoon. Siinä Tipalla alkoi vähän kärsivällisyys ja keskittymiskyky jo loppua (oltiin me paikanpäällä jo liki neljä tuntia oltukin!) ja seisominen meni vähän naapurikehän tiirailuksi. Saimmekin sitten ekana lähtöpassit jatkokehästä, eikä siis sijoituttu. Parin koiran päässä se olis ollut, mut ihan mieletöntä minusta ekaksi kerraksi!! Mukana oli kuitenkin liki 80 koiraa pienissä pennuissa! :) Ja etenkin meidän minimaaliseen treenaamiseen nähden tuo oli loistosuoritus. Arvostelija ei paljoa kommentoinut koiraa, muuta kuin että kaunis ilme ja nätti tyttö. Ja sanoi lopuksi että hieno koira. Meidän pieni kehäkettu<3 mähän sain nyt kamalan näyttelykärpäsen pureman, täytyy katsella jos olis taas mätsäriä tiedossa. Näyttelythän nyt sitten onkin ihan eri sarjaa, siellä Tippa tuskin ihan aloittelijan tuurilla pärjää, ja koostakin tullaan varmaan rokottamaan. Mutta kiva olisi ne virallisetkin jo joskus korkata ;)

Kehästä ei tullut otettua kuvaa, mutta huom. punainen nauha, joka oli päivän tavoite :P

Pari päivää on vielä lomaa jäljellä. Huomenna käymme kuluttamassa Tipan lahjakortin Lemmikkitaloon ja sunnuntaina voisi olla vuorossa koirapuistoilua Onnin kanssa. En aio tehdä mitään tavoitelistaa tälle vuodelle - lähinnä toiveissa olisi näyttelyuran aloitus, agilityn alkeiskurssi mahdollisesti kesällä ja ison koiran elkeet arkielämässä :) toivon että sisäsiisteys saavutetaan 100% mahdollisimman pian myös kylässä.

Joululomailua

Pieni tauko tullut kirjoitteluun. Nyt se korjataan. Mulla alkoi reilu viikko sitten nääs JOULULOMA!

Tipan juoksut tuli ja meni. Raskasta tuntui olevan kun poikakavereita ei voitu tavata, mutta tarjosi Tippis auliisti peppuaan myös tyttökavereille :D varsinainen hajuherne siitä tulikin kun kulki nenä maassa oikein urakalla! Aluksi tuli pari pissaa sisään ja ajattelin joe ttä joopajoo, hienoa taantumaa, mutta taisikin olla joku hetkellinen mielenhäiriö elämänmuutoksen edessä koska sen jälkeen ei sisään ole mitään tehty (paitsi kylässä......). Ja tietty kauhee hinku oli muiden koirien luo. Siitä saikin kivan syyn sanoa innokkaille flexi-moikkajille nou thänkjuu! Onneksi Veeti-poikaa voitiin silti tavata, sillä kun on miehiset vermeet viety parempaan paikkaan. Mukulat saikin taas hauskat leikit aikaiseksi, ja jossain vaiheessa Veetillekin vissiin valkeni miksi toi tyttö haisee tolta ja koittaa koko ajan nousta selkään.. :D

Hauska vetoleikki, välillä Veeti raahautui myös perässä ;D

Mitähän me oltais tehty viime aikoina? Ollaan käyty muutamia kertoja koko perheen voimin metsälenkeillä ja on ollut oikein mukavaa ja harvinaista herkkua! Otettiin kivoja kuviakin, joissa tosin kivasti paistaa taas keltainen luoksetulonhrajoittelukaapeli :D

Tipan ja isin juoksukisa - kumpi voittaa?

Tiukka loppukiri!

Ja kappas, tulihan (ja meni samoin tein) se ensilumikin! Pelättiin että Tippa taas jälleen taantuu kun ihmettelee muutenkin ulkona vaikka mitä, mutta niin ei onneksi käynytkään :) lumi kyllä sai aikaan mielettömät hepulit!

Lumipalloa pyörittämässä

Tippa ja mamma <3

Meillä kävi myös ihananainen kohta 3-vuotias kummipoikani kylässä joku aika sitten. Alkuarkailu väistyi nopeasti ja koira ja poika painelivat juoksukisaa sohvalle ja alas, leikkivät Tipan aitauksessa ja makoilivat yhdessä sohvalla Tipan välillä suukotellen muksua <3 Söpöliinit!

Kaksi murua napittaa telkkarista koiranhaukkuista Bolt-elokuvaa :D

Suukkoja!

"Kato Tippa, tää vois mennä tänne"

Tänänä Tipuliini oli päivähoidossa Jennalla, kai ihan kivasti oli mennyt :) Mulla on joululoma tammikuun 9. päivään asti, joten touhulle riittää nyt aikaa! Leikkitreffejä on tiedossa ja mökillekin päästään ihan pian juoksentelemaan :) Uudeksi vuodeksi matkataan Hämeenlinnaan ja sen jälkeen Tippa jääkin neljäksi päiväksi Elinalle hoitoon Iinan kaveriksi kun mamma ja isi suuntaavat kylpylään! Kivaa tiedossa siis joka iikalle ;)

Kivaa joulua!

Pennusta naiseksi

Tänään aloin ihmettelemään, kun Tippa on nuollut itteään aika paljon jo pari päivää. Jenna kehotti pyyhkäisemään paperilla, ja punaistahan siinä oli! Eli meidän vauva aloitti nyt ekat juoksunsa! :|
En pysty tajuaan että se on jo niin iso! Olis saanut mun puolesta vielä vähän kasvaa ja kypsyä, mutta kai luonto tietää paremmin ;) mitään tuhrua ei näy missään, taitavasti se itseään pitää siistinä.

Mitään ennakkomerkkejä en tietenkään ole tajunnut kuin vasta nyt kun tajusin noi juoksut. Ruokahalu on ollut muutaman päivän ihan nollassa (jos normaalia huonompi voi ollakaan), Tippa on jo pidemmän aikaa haistellut tosi innokkaasti nurkkia ja tienvarsia, ja kävellyt aina pissiessään. Pissathan se tekee yhä vieläkin aina melkein samaan paikkaan pihassa, hyvin epäsäännöllisesti mihinkään matkan varrelle kävelyllä, joten sikäli en ole mitään merkkailuakaan tajunnut ajatella. On se kyllä vähän useammin pyytänyt ulos.

Voi mun pientäni! Iso tyttö jo. Nyt tuli harmillisesti pidempi tauko poikakaverienkin näkemiselle, tai Veetihän on leikattu, mutta Onni-veikkaa ei nyt kyllä hetkeen voida tavata :( Onneksi ensi viikolle on tulossa treffit Iinuskan kanssa. Pitää hankkia enemmän tyttökavereita näiden tyttöjen viikkojen varalle! Harmittaa myös se että oltais just aiottu lähteä johonkin perämetsään niin että Tippa olis saanu juoksennella vapaana, mutta en mä sitä kyllä nyt voi mihinkään päästää juoksujen aikana. Luoksetuloa ei olla oikein pitkiin aikoihin treenailtu kunnolla, kun en viitti sitä lähimetsissä pitää vapaana kun trafiikkia on niin paljon, ja koirapuistossa se ei kuuntele lainkaan...

Otin Tipasta eilen jouluisia kuvia, ja tilasin joulukortteja. Hihii, onpahan sekin homma alta pois ja kiva laittaa murusesta kuvia tutuille :)

Harjoiteltiin Tipan kanssa aikamme kuluksi vähän naksuttimella. Heitin sen jo kesällä seinään, kun ei Tippa jotenkin tuntunut tajuavan sen ideaa, mutta nyt päätin yrittää. Kinkunhituset tekivät hyvin motivoijana tehtäväänsä. Alkuun Tippa tietty ei taas ollut yhtään kartalla kun ei ole aivojaan joutunut tolla tavalla käyttämään. Päätin opettaa kieppiä eli itsensä ympäri pyörähtämistä, ja aloitin naksuttamaan kun Tippa katsoi vähänkään sivulle. Siihen menikin joku tovi, mutta sitten yhtäkkiä sillä loksahti joku kohdalleen, ja alkoikin tehdä kokonaista kieppiä kerta toisensa jälkeen! :) ihan mieletöntä! Olin jo sillä mielellä, ettei toi kyllä ikinä opi, mutta päätin olla luovuttamatta, ja se tuotti tulosta! Nyt ollaan alettu yhdistämään temppuun sanaa "kieppi", ja liikkeen nopeuskin on kasvanut huimasti. Ja kun sanoin että kesti ikuisuuden, niin todellisuudessa siis ehkä max. puoli tuntia. On toi vaan hurjan fiksu otus kun vaan itse malttaa! Nyt vaan miettimään mitä muuta kivaa voitais naksulla opetella :)

Hiljaiseloa

..niin blogin kuin arkielämänkin puolella. Vaatii pientä järjestelyä että saa touhuiltua tuon koiran kanssa viikoilla, mutta kyllä sillekin aina välillä aikaa löytyy! :) nyt Tippa on ollut parisen viikkoa herkkukiellossa jotta ruoka alkaisi maittaa, mutta kovin suurta menestystä ei sillä saralla ole kuitenkaan saavutettu. Tein siis jokin aika sitten niin vastustamattoman herkullisia jauhelihanameja, että Tippa-neiti menetti täysin järkensä ja ruokahalunsa mitään muuta kohtaan ja kyttäsi vain niitä. Nyt se on sitten saanut pelkkiä nappuloita korkeintaan öljytilkkaan sekoitettuna, ja jos ei ala kiinnostaa niin kuppi menee pois. Ollaan sitten tarjottu tunnin-parin päästä uudestaan jos ei ole mitään ottanut. Tippa näyttää ruokailevan iltapainotteisesti, mikä sinänsä on ok, mutta kun se sitten oksentelee tyhjää mahaa melko usein aamupäivisin jos ei ole aamuruoka maittanut. Pikku pöljä!! Ei siis tajua syödä kovin paljon silloinkaan kun syö. Painoa ei ole enää hetkeen tullut kuin joku hassu 100-200 grammaa, korkeudesta en tiedä. Välillä mietin, saako se ollenkaan tarpeeksi ravintoaineita tai vitskuja tms. mutta ainakin virtaa riittää ja turkki kiiltää. Se hilseilee välillä vähän, mutta sitten lisätään öljyä tilkka ruokaan. Tuskin se itseään nälkäänkään tappaa kun terve koira on...

Normaalia arkea siis elellään, ollaan käyty lempparipoitsujen eli Veetin ja Onnin kanssa silloin tällöin leikkimässä, ja ne onkin Tipan ehdotonta ykköslempitekemistä! :) eilenkin oltiin pitkästä aikaa Onnin kanssa riekkumassa ja ai että sitä ilon ja onnen määrää!!! <3 oli niin ihana katsoa kun kaks mustaa viipotti kamalaa vauhtia, Tippa oli oikein elementissään kun haastoi Onnia painiin ja yllytti jahtaamaan. Ihanat murut! Yritettin saada niistä näppärää yhteiskuvaa istuen - arvatkaa onnistuiko??? :D muutenkin kuvat oli ihan kamalia kun ei toi pokkari oikein pysy sheltin vauhdissa..

Veetin kanssa

Lempileikki: kepin varastaminen toiselta ja varkaan jahtaaminen

Sisarukset vauhdissa!

Välillä piti hengähtääkin

Oli meillä jokin aika sitten vähän normaalista poikkeavaakin tekemistä: kävimme koko perheeni kanssa Repoveden kansallispuistossa käppäilemässä syyskuussa. Siellähän ei saa vapaana koiraa pitääkään, mutta Tippa oli pitkän kaapelin päässä ja nautti eräilystä täysin siemauksin, tai niin täysin kuin vain narun päässä voi nauttia. Silloinkin se totteli luoksetuloa oikein kivasti, hieno homma :)

Ruskaposeerausta

 Tippa sisaruksineen täytti puoli vuottakin ihan huomaamatta! Ikä ei aina ihan tuo uusia taitoja tullessaan, nimittäin sisäsiisteys on edelleen aikalailla samalla tolalla kuin ennen: tekee hienosti ulos aina kun vie, joskus jopa kaksi pissaa! ...mutta sitten sisällä jos hätä yllättää niin lähin matto kyllä kastuu. Eikä Tippa osaa pyytää edelleenkään ulos, ellei osaa lukea hyvin hienovaraisia merkkejä: jos lattialla on paperi, Tippa menee sen päälle seisomaan ja tuijottaa merkitsevästi. Jos et juuri samaan aikaan muilta hommiltasi tajua katsoa sinnepäin, niin menetit mahdollisuutesi ja pissa on jo lattialla kun huomaat. Mutta kyllä se on jo selvästi hoksannut tän idean.

Murrosikä osoittaa jo pikkuhiljaa saapumisen merkkejä: Tipalla on ollut jonkin aikaa jo tapana heräillä yöllä "epäilyttäviin" ääniin ja haukkua niitä. Tämä tapa tietenkin raastaa isäntäväen hermoja aika lailla kun keskellä yötä pikku vekkari päättää herättää. Ollaan kuitenkin nyt saatu sitä vähennettyä palkkaamalla hiljaisuudesta päiväsaikaan, jos haukkuu silloin esim ulko kuuluvia koiranhaukkuja tai kovia kolinoita rapusta. Mutta yleisesti päivällä mikään ei ihmetytä sitä samaan malliin kuin yöllä. Hiljaa-käsky on kuitenkin jo osoittautunut suht opituksi, ja kyllä neiti sitä jo yllättävän hyvin tottelee. Esiteinistä huomaa myös miten se kerjää huomiota ihan typerillä tempuilla: repii suikaleita tapetista, nyhtää räsymaton kuteita irti, järsii kynnystä ja ovenkarmin maalipintaa.. Siitä oikein näkee miten se katsoo että kattooko toi nyt, huomaakohan se nyt varmasti! Mrr. Toisaalta, kaikki tuommoinen on erittäin harvinaista niinä päivinä kun on kunnolla aktiviteettia ettei koiran tarvi keksiä omaa puuhaa. Mutta olis se pikku prinsessan myös oivallettava ettei koko ajan tarvi tehdä jotakin..! Olenkin sitten niinä päivinä kun ei mihinkään ehdi erikseen lähteä aktivoitumaan piilotellut sille leluja tai nameja etsittäväksi (tämä siis erityisesti nyt intensiivisimmän herkkukiellon jälkeen) tai tarjonnut lailista purtavaa. Denta stixeistä Tippa tykkää ihan hulluna :) pientä koulutusta tehdään myös oikeastaan päivittäin edes vähän, nyt viikonloppuna pidettiin oikein tehotreeniä seisomisen kanssa, ja Tippa hoksaakin sen jo hyvin! Usein aluksi tarjoaa istumista, mutta parin kerran jälkeen muistaa mistä on kyse. Vielä jos tää mamma tietäis miten sitä pitäisi erityisesti seisottaa, siis miten koivet ja asento pitäisi olla, niin oppisi varmaan hienoksi shetlanninseisojaksi :)

Don't mind about the human figure!

Olisi kauhean kivaa mennä johonkin vakituiseen treeniin, oli se sitten tokoa tai agilitya. Pentuagia ei vaan ole oikein tullut vastaan, ja monet treenit on niin kamalan kaukana autottomalle. Tulisi semmoinen kunnon rutiini ja tekisi hyvää suhteelle koiran kanssa jos kävisi säännöllisesti ohjatuissa treeneissä joissa joku varta vasten neuvoisi ja joissa tulisi sitten reenailtua. Hintakaan ei saisi kovin korkea olla.. Kamalat vaatimukset! :D

Loppuun vielä pieni kevennys, Tipan monet ilmeet. Se on alkanut hymyillä "suloista" nuuskahymyä leikkiessään ja ollessaan innoissaan. Voi meidän neitiä :D

Demonikoira

PS. Korvat ovat asettuneet nyt ainakin minun silmään aika kivasti, niitä ei oo tarvinut enää liimailla! Jei!

Hammaslääkäriä ja tylsiä päiviä

Tippa innostui 5-kuukautisuutensa kunniaksi kasvattelemaan oikein urakalla kulmahampaitaan, mutta unohti lahjoittaa vanhat ensin hammaskeijulle. Niinpä suuntana olikin kulman takana sijaitseva Veter ja vähän pidemmät päikkärit. Minua jännitti ihan tuhottomasti, pelkäsin että Tippa tietenkin kuolee ym. Tippakin varmaan aisti jännityksen, koska oli vähän levoton lääkriin mentäessä. Kaikki meni kuitenkin tositosi hyvin! ..vaikka purskahdinkin itkuun kun lähdin kotiin odottelemaan Tipulaisen leikkauksen ajaksi. Kolmen vartin päästä kannoinkin kotiin pöpperöisen pikku shetlantilaisen, joka kyllä yritti jo reippaasti olla oma itsensä: se oli siis aivan kanttuvei vielä, mutta kotona ovisummerin soidessa se yritti vanhasta muistista loikkia tuljiaa vastaan mutta se tie ei kauas kantanut kun koivet levisivät lattialle ja meno oli muutenkin vähän sinnepäin. Toinen kuitenkin niin innolla :') liki 12h paasto ennen hampaanpoistoa näytti neidistä myös uuden puolen, kun suuntasimme mökille leikkauksen jälkeen. Se kerjäsi ekaa kertaa ruokaa!!! Se yritti syödä kaikkea virottuaan, ja päätyi napittamaan kaverini viereen kinkkuleipää kuin viimeistä päivää. Se ei siis ole koskaan ennen edes yrittänyt kerjätä mitään, eikä ole mitään koskaan pöydästä saanut. Ehkä tunne vei nyt voiton järjestä... Tätä tosin on jatkunut enemmän tai vähemmän kotonakin sen jälkeen, vaikkei mitään herunut ekallakaan kerralla!? Ruokapöydän ääressä ei tonota, mutta jos syö jotain sohvalla niin siinähän se loikkii ja kinuaa... huoh.

Mökillä Tippa oli taas elementissään kun sai viipottaa. Hampaanpoistopäivänä en päästänyt sitä ulos vapaana kun aika kului enimmäkseen viltin sisällä mamman sylissä, mutta seuraavana päivänä vapaus taas koitti. Ai että se oli onnessaan <3 ja kaikkien ihmeeksi totteli joka ikinen kerta luoksetulokäskyä :) :) :) JIPPII!! Kutsujakin saattoi siis olla kuka vaan 7-henkisestä seurueesta, ja aina pitkänkin matkan takaa viipottaa tuulispää sheltti! Upeaa. Kuivatut kieli- ja sydännamut taisivat olla mieleen!

Ihmiset viettivät iltaa paljussa, ja Tippa pääsi mukaan tyhjennyshommiin. Taisi olla jännää :)

Nytkö se jo loppui?

Yritin saada naamakuvaa Tipasta kun se oli aivan märkä, kreppikiharoilla ja näytti ihan vanhalta papalta, mutta eihän se niin kauaa kameraan katsonut.. :D nyt sadekeleillä on saatu siitä ihanan pulleronnäköinen kun pään karvat lytistyy pintaa pitkin mutta muussa vartalossa ne puffautuu ja pörhistyy kastuessaan.. :D

Viime päivät onkin olleet taas astetta tylsempiä. Mä olen ollut ihan veto pois ja sairastellut, ja J on reissussa. Tippa on kaiken lisäksi joutunut olemaan tosi pitkiä päiviä yksinään kun yhtäkkiä mulla onkin ollut yli 8-tuntisia koulupäiviä ekaa kertaa sitten lukion. Ja kun olen kipeänä (niin, meillä ei koulussa saa sairastaa tai samat opetukset kutsuu ensi vuonna uudestaan..), en jaksa tehdä mitään sen kanssa kunnolla kotiin tultua. Aktivaatio on rajoittunut lähinnä lenkkeilyyn sateessa, mistä kumpikaan osapuoli ei kovasti nauti. Huomaa myös kotona patoutuneen energian; yksinollessa Tippa sitten keksii itselleen tekemistä ja järsii milloin mitäkin ja levittelee tavaraa. Sisäsiisteyskin on taas ihan kamalassa kuosissa, en ymmärrä. Hammaslääkärikäytni toi pientä takapakkia kun pöpperössä toi ei pystynyt pidättelemään ja pisut tuli muutaman kerran mihin sattuu. Kyllä se ihan nätisti tekee ulos oikeastaan lähes aina kun mennään, mutta kyllä niitä sisäänkin tulee vähintään kahdet pissat/kakat päivässä! Ja Tippa on alkanut tekemään myös yksinään tarpeitaan, mitä ei ole ennen tehnyt. Liittyy varmaan elmöintiin, jos aiemmin on pääsääntöisesti nukkunut yksinään. Ei kai se vaan mitään eroahdistusta kehitä tässä?? Ainakin kyllä jää joka kerta hiljaa ja nätisti kun lähden, eikä kuulu lähdettyäkään oven takaa mitään kun olen jäänyt kuuntelemaan.

Tippaa kiinnostaa ihan kamalasti kaikki hajut ulkona. Ihan älytöntä melkein miten se unohtaa kaiken ku nuuskuttaa. Pitäis varmaan mennä jotain jälkijuttuja kokeileen kun intoa tuntuu piisaavan ainaki koiran puolelta vaikka muille jakaa :)

Tipulainen 5 kuukautta

Aika rientää, viime viikolla tuli meidän vauvalle jo viisi kuukautta plakkariin!! Aina ei uskoisi että ikää on jo niin paljon, mutta jotenkin Tippa taisi ikänsä tiedostaa, kun on alkanut viime päivinä tottelemaan niin mainiosti ;) Vanhoja taitoja kerrataan, uusina on nyt harjoiteltu paikallaoloa ja seisomista. Paikka on jo mennyt aika hyvin johonkin mielensyövereihin koiruudella, ja voin jo kävellä toiselle puolelle meidän 49 neliön lukaalia ja asettaa herkun maahan ja vielä senkin jälkeen odottaa hetken, ja Tippa tonottaa vaan kieli pitkällä vapaa-komentoa odottaen :) Hienoa! Istumiset ja maahanmenot sujuu Tipan niin halutessa, ja sekoittuvat vähän silloin tällöin. Seuraaminen menee vielä vahvasti käsiavulla, ja näyttelyliikumisesta nyt ei voi sanoa yhtään mitään. Niiden opetuksessakin on minulle vähän haastetta.. Ennen ulosmenoa Tippa ottaa hienosti katsekontaktia, kuten useimmiten tässä-käskystäkin. Luoksetulo sujuu taas pienen ojanpohjan jälkeen aika kivasti (kopkop), mutta kaapeli hankittiin siitä huolimatta liinan virkaan. Mutta esim. viikonloppuna mökillä luoksetulo oli 100% ja vielä sadankymmenen prosentin energialla ja vauhdilla ;)

Viisikuinen Tippa on ihmisrakas sylikoira, joka ryntää nuollen tervehtimään kaikkia joita mamma moikkaa :) mörköily on jo vähän vähentynyt, mutta innostuessaan Tippa saattaa rynnätä autoja ja pyöriä kohti. Epäilyttäviä ääniä ja ovisummeria se haukkuu, mutta lopettaa aika hyvin kiellosta tai huomatessaan haukkumisen aiheettomaksi. Muiden koirien kanssa Tippa haluaisi heti rynnätä leikkimään, ja ohittaminen olisikin harjoituslistalla, jos mamma ei olisi niin pirun laiska ulkona namien kanssa. Useimmiten ohitus sujuu ihan hyvin jos minä en ole huomaavinani vastaantulijoita ja kiihdytän vauhtia ohi, huikkaan että mennään. Mutta vastaantulevat pentukoirat ovat Tipalle ylitsepääsemätön juttu, ja se ei vaan voi tajuta miksi potentiaalinen leikkikaveri päästettiin ohi haastamatta juoksukisaan tai paineihin.

Tipan herkkua ovat sydän, kieli ja lohi. Ruokahalu on ollut erittäin hyvä Onnin luona kyläilyn jälkeen, ja täysiä kuppeja ruokaa häviää yhdessä silmänräpäyksessä entiseen verrattuna! Tällä hetkellä Tippa syö vielä ANF:n penturuokaa kaksi tai kolme kertaa päivässä. Ahneeksi Tipulaista ei voi haukkua, mutta nyt kiinnostus ruokaa kohtaan on herännyt myös kaverien kanssa ollessa; luokse tullaan kamalaa vauhtia ettei toinen saisi herkkuja. Aiemmin Tippa ei niin välittänyt, vaikka sydänkikkareet olisikin menneet kaverin suuhun, mutta nyt se rohmuaa ne itse hurjaa kyytiä.

Sisäsiisteys on vaihtelevan hyvällä mallilla. On useita päiviä, jolloin sisälle ei tule mitään, mutta myös yhtä paljon sellaisia päiviä, kun vähintään jotain tulee. Tippa ei osaa kinuamalla pyytää ulos, vaan jos ihmiseläjä ei ymmärrä ensimmäisestä katseesta lähteä viemään, niin se menee paperille tai matolle. Aamuisin olemmekin oppineet heräämään Tipan merkitsevään katseeseen sängyn vierellä. Joskus se menee paperille pyörimään, katsoo merkitsevästi, ja tulee pois kun sille sanoo ettei paperille pissitä. Ulkona sadekeli ja mehevät maan hajut häiritsevät tarpeidentekoa, ja siihen saattaakin joskus kulua tovi jos toinenkin. Tippa ei juuri tee tarpeitaan kuin tietylle alueelle omassa pihassa. Mökillä on oma alueensa myös.

Tipan parhaat kaverit ovat veikkapoika Onni ja poikaystävä Veeti. Molempien kanssa leikki sujuu ilman riitoja, ja pääasiassa juoksun merkeissä. Uusien kaverien kanssa Tippa on aluksi vähän ujopiimä, haistelee häntä kinttujen välissä, mutta rohkaistuu hyvin nopeasti ja alkaa heti haastaa leikkeihin. Isojen kaverien kanssa se on omasta mielestään ihan leikeissä mukana juoksemalla parin metrin päässä omineen mutta pinkoo tuhatta ja sataa karkuun, jos muut leikkijät lähestyvät sen suuntaan :D

Tässä vähän kuvituksia viisikuisesta murusta.

 

Herkuttelua naudanluun kera

 

Hännässäni on jo näin monta karvaa :)