Hammaslääkäriä ja tylsiä päiviä

Tippa innostui 5-kuukautisuutensa kunniaksi kasvattelemaan oikein urakalla kulmahampaitaan, mutta unohti lahjoittaa vanhat ensin hammaskeijulle. Niinpä suuntana olikin kulman takana sijaitseva Veter ja vähän pidemmät päikkärit. Minua jännitti ihan tuhottomasti, pelkäsin että Tippa tietenkin kuolee ym. Tippakin varmaan aisti jännityksen, koska oli vähän levoton lääkriin mentäessä. Kaikki meni kuitenkin tositosi hyvin! ..vaikka purskahdinkin itkuun kun lähdin kotiin odottelemaan Tipulaisen leikkauksen ajaksi. Kolmen vartin päästä kannoinkin kotiin pöpperöisen pikku shetlantilaisen, joka kyllä yritti jo reippaasti olla oma itsensä: se oli siis aivan kanttuvei vielä, mutta kotona ovisummerin soidessa se yritti vanhasta muistista loikkia tuljiaa vastaan mutta se tie ei kauas kantanut kun koivet levisivät lattialle ja meno oli muutenkin vähän sinnepäin. Toinen kuitenkin niin innolla :') liki 12h paasto ennen hampaanpoistoa näytti neidistä myös uuden puolen, kun suuntasimme mökille leikkauksen jälkeen. Se kerjäsi ekaa kertaa ruokaa!!! Se yritti syödä kaikkea virottuaan, ja päätyi napittamaan kaverini viereen kinkkuleipää kuin viimeistä päivää. Se ei siis ole koskaan ennen edes yrittänyt kerjätä mitään, eikä ole mitään koskaan pöydästä saanut. Ehkä tunne vei nyt voiton järjestä... Tätä tosin on jatkunut enemmän tai vähemmän kotonakin sen jälkeen, vaikkei mitään herunut ekallakaan kerralla!? Ruokapöydän ääressä ei tonota, mutta jos syö jotain sohvalla niin siinähän se loikkii ja kinuaa... huoh.

Mökillä Tippa oli taas elementissään kun sai viipottaa. Hampaanpoistopäivänä en päästänyt sitä ulos vapaana kun aika kului enimmäkseen viltin sisällä mamman sylissä, mutta seuraavana päivänä vapaus taas koitti. Ai että se oli onnessaan <3 ja kaikkien ihmeeksi totteli joka ikinen kerta luoksetulokäskyä :) :) :) JIPPII!! Kutsujakin saattoi siis olla kuka vaan 7-henkisestä seurueesta, ja aina pitkänkin matkan takaa viipottaa tuulispää sheltti! Upeaa. Kuivatut kieli- ja sydännamut taisivat olla mieleen!

Ihmiset viettivät iltaa paljussa, ja Tippa pääsi mukaan tyhjennyshommiin. Taisi olla jännää :)

Nytkö se jo loppui?

Yritin saada naamakuvaa Tipasta kun se oli aivan märkä, kreppikiharoilla ja näytti ihan vanhalta papalta, mutta eihän se niin kauaa kameraan katsonut.. :D nyt sadekeleillä on saatu siitä ihanan pulleronnäköinen kun pään karvat lytistyy pintaa pitkin mutta muussa vartalossa ne puffautuu ja pörhistyy kastuessaan.. :D

Viime päivät onkin olleet taas astetta tylsempiä. Mä olen ollut ihan veto pois ja sairastellut, ja J on reissussa. Tippa on kaiken lisäksi joutunut olemaan tosi pitkiä päiviä yksinään kun yhtäkkiä mulla onkin ollut yli 8-tuntisia koulupäiviä ekaa kertaa sitten lukion. Ja kun olen kipeänä (niin, meillä ei koulussa saa sairastaa tai samat opetukset kutsuu ensi vuonna uudestaan..), en jaksa tehdä mitään sen kanssa kunnolla kotiin tultua. Aktivaatio on rajoittunut lähinnä lenkkeilyyn sateessa, mistä kumpikaan osapuoli ei kovasti nauti. Huomaa myös kotona patoutuneen energian; yksinollessa Tippa sitten keksii itselleen tekemistä ja järsii milloin mitäkin ja levittelee tavaraa. Sisäsiisteyskin on taas ihan kamalassa kuosissa, en ymmärrä. Hammaslääkärikäytni toi pientä takapakkia kun pöpperössä toi ei pystynyt pidättelemään ja pisut tuli muutaman kerran mihin sattuu. Kyllä se ihan nätisti tekee ulos oikeastaan lähes aina kun mennään, mutta kyllä niitä sisäänkin tulee vähintään kahdet pissat/kakat päivässä! Ja Tippa on alkanut tekemään myös yksinään tarpeitaan, mitä ei ole ennen tehnyt. Liittyy varmaan elmöintiin, jos aiemmin on pääsääntöisesti nukkunut yksinään. Ei kai se vaan mitään eroahdistusta kehitä tässä?? Ainakin kyllä jää joka kerta hiljaa ja nätisti kun lähden, eikä kuulu lähdettyäkään oven takaa mitään kun olen jäänyt kuuntelemaan.

Tippaa kiinnostaa ihan kamalasti kaikki hajut ulkona. Ihan älytöntä melkein miten se unohtaa kaiken ku nuuskuttaa. Pitäis varmaan mennä jotain jälkijuttuja kokeileen kun intoa tuntuu piisaavan ainaki koiran puolelta vaikka muille jakaa :)

Tipulainen 5 kuukautta

Aika rientää, viime viikolla tuli meidän vauvalle jo viisi kuukautta plakkariin!! Aina ei uskoisi että ikää on jo niin paljon, mutta jotenkin Tippa taisi ikänsä tiedostaa, kun on alkanut viime päivinä tottelemaan niin mainiosti ;) Vanhoja taitoja kerrataan, uusina on nyt harjoiteltu paikallaoloa ja seisomista. Paikka on jo mennyt aika hyvin johonkin mielensyövereihin koiruudella, ja voin jo kävellä toiselle puolelle meidän 49 neliön lukaalia ja asettaa herkun maahan ja vielä senkin jälkeen odottaa hetken, ja Tippa tonottaa vaan kieli pitkällä vapaa-komentoa odottaen :) Hienoa! Istumiset ja maahanmenot sujuu Tipan niin halutessa, ja sekoittuvat vähän silloin tällöin. Seuraaminen menee vielä vahvasti käsiavulla, ja näyttelyliikumisesta nyt ei voi sanoa yhtään mitään. Niiden opetuksessakin on minulle vähän haastetta.. Ennen ulosmenoa Tippa ottaa hienosti katsekontaktia, kuten useimmiten tässä-käskystäkin. Luoksetulo sujuu taas pienen ojanpohjan jälkeen aika kivasti (kopkop), mutta kaapeli hankittiin siitä huolimatta liinan virkaan. Mutta esim. viikonloppuna mökillä luoksetulo oli 100% ja vielä sadankymmenen prosentin energialla ja vauhdilla ;)

Viisikuinen Tippa on ihmisrakas sylikoira, joka ryntää nuollen tervehtimään kaikkia joita mamma moikkaa :) mörköily on jo vähän vähentynyt, mutta innostuessaan Tippa saattaa rynnätä autoja ja pyöriä kohti. Epäilyttäviä ääniä ja ovisummeria se haukkuu, mutta lopettaa aika hyvin kiellosta tai huomatessaan haukkumisen aiheettomaksi. Muiden koirien kanssa Tippa haluaisi heti rynnätä leikkimään, ja ohittaminen olisikin harjoituslistalla, jos mamma ei olisi niin pirun laiska ulkona namien kanssa. Useimmiten ohitus sujuu ihan hyvin jos minä en ole huomaavinani vastaantulijoita ja kiihdytän vauhtia ohi, huikkaan että mennään. Mutta vastaantulevat pentukoirat ovat Tipalle ylitsepääsemätön juttu, ja se ei vaan voi tajuta miksi potentiaalinen leikkikaveri päästettiin ohi haastamatta juoksukisaan tai paineihin.

Tipan herkkua ovat sydän, kieli ja lohi. Ruokahalu on ollut erittäin hyvä Onnin luona kyläilyn jälkeen, ja täysiä kuppeja ruokaa häviää yhdessä silmänräpäyksessä entiseen verrattuna! Tällä hetkellä Tippa syö vielä ANF:n penturuokaa kaksi tai kolme kertaa päivässä. Ahneeksi Tipulaista ei voi haukkua, mutta nyt kiinnostus ruokaa kohtaan on herännyt myös kaverien kanssa ollessa; luokse tullaan kamalaa vauhtia ettei toinen saisi herkkuja. Aiemmin Tippa ei niin välittänyt, vaikka sydänkikkareet olisikin menneet kaverin suuhun, mutta nyt se rohmuaa ne itse hurjaa kyytiä.

Sisäsiisteys on vaihtelevan hyvällä mallilla. On useita päiviä, jolloin sisälle ei tule mitään, mutta myös yhtä paljon sellaisia päiviä, kun vähintään jotain tulee. Tippa ei osaa kinuamalla pyytää ulos, vaan jos ihmiseläjä ei ymmärrä ensimmäisestä katseesta lähteä viemään, niin se menee paperille tai matolle. Aamuisin olemmekin oppineet heräämään Tipan merkitsevään katseeseen sängyn vierellä. Joskus se menee paperille pyörimään, katsoo merkitsevästi, ja tulee pois kun sille sanoo ettei paperille pissitä. Ulkona sadekeli ja mehevät maan hajut häiritsevät tarpeidentekoa, ja siihen saattaakin joskus kulua tovi jos toinenkin. Tippa ei juuri tee tarpeitaan kuin tietylle alueelle omassa pihassa. Mökillä on oma alueensa myös.

Tipan parhaat kaverit ovat veikkapoika Onni ja poikaystävä Veeti. Molempien kanssa leikki sujuu ilman riitoja, ja pääasiassa juoksun merkeissä. Uusien kaverien kanssa Tippa on aluksi vähän ujopiimä, haistelee häntä kinttujen välissä, mutta rohkaistuu hyvin nopeasti ja alkaa heti haastaa leikkeihin. Isojen kaverien kanssa se on omasta mielestään ihan leikeissä mukana juoksemalla parin metrin päässä omineen mutta pinkoo tuhatta ja sataa karkuun, jos muut leikkijät lähestyvät sen suuntaan :D

Tässä vähän kuvituksia viisikuisesta murusta.

 

Herkuttelua naudanluun kera

 

Hännässäni on jo näin monta karvaa :)

Älä nuolaise ennen kuin..

Meninkin leijailemaan niillä sisäsiisteillä päivillä - tänään tuli pisut matolle ja kakatkin vielä myöhemmin..!! Tippa kun ei yhtään anna vinkkiä jos on hätä vaan menee vaan tarpeilleen. Se on alkanut olemaan nyt parina päivänä aika rauhaton ulkona, eikä ole varmaankaan pissinyt/kakannut vaikka hätä olis ollut. Nytkin oltiin pitkällä lenkillä, ja sen jälkeen odoteltiin tarpeita pihassa. No, pissa viimein tuli, ja näin että isompikin hätä olisi, kun kierteli ja kaarteli, mutta ei vaan millään keskittynyt ja hepuloikin vähän. Ajattelin sitten, että J saa mennä sen kanssa kohta kun oli pian tulossa kotiin ja mun piti päästä ruuanlaittoon. Kävin nopeasti koneella, ja eiköhän kakat ollu sillä välin tullu keittiön matolle...! Eikä Juho ehtinyt tulla edes kotiin ennen sitä. Huoh, typyseni!

Lomaa ja paluu arkeen

Tipulaisella oli sujunut hienosti kyläreissulla Onnin luona! Kakarat oli riekkuneet 24/7 ja hampaita ja korvaliimauksia irtoili oikein olan takaa :D mutta hauskaa varmasti oli! Tippa oli jopa ekojen päivien ujostelun jälkeen pissinyt uloskin, ihme! Ja mikä parasta, Onni opetti sille miten reippaasti kuuluu pienen koiran syödä ;) Ei olekaan meidän Tippis miesmuistiin vedellyt kuppia tyhjäksi, etenkään jos siellä on ollut pelkkiä nappuloita ja korkeintaan loraus öljyä!?! Suuret kiitokset vielä Mareenalle ja Joonakselle! <3

Muuten elämä onkin sitten palautunut normaaliuomiinsa, ensimmäistä kertaa sitten Tipan saapumisen, nyt kun koulu alkoi. Huomaa kyllä selkeästi koirastakin miten säännöllisempi rytmi tekee sille hyvää! Meillä onkin nyt jo ainakin 3 täysin kuivaa päivää takana!! ;) tosin tänään yöllä Tippa heräsi ja oli pissinyt lattialle, samoin kakka tuli lattialle aamu-ulkoilun jälkeen (?!) ja vielä nyt illalla yksi pissa vaikka melko vähän aikaa sitten oltiin käyty... No, kai se menee vähän aaltoliikettä tää opettelu :) On kuitenkin huippukivaa miten helposti ja nopeasti se nykyään tarpeensa ulkona tekee entiseen verrattuna! Tosin vieläkin vain omaan pihaan tiettyyn paikkaan, mutta kuitenkin ;)

Vihdoin edes jonkunlainen istuskelupose ;)

Salaman kanssa niistä vaan aina tuppaa tulemaan tälläisiä kun neiti siristelee :D :D

Tavattiin joku aika sitten japaninpystykorva Tinkaa metsäleikkien merkeissä. Tytöt tykkäsi kyllä toisistaan, Tinkaa vaan harmitti vähän Tipan ketteryys, eikä meidän kakara tietenkän osannut leikkiä reilusti että olisi antanut vähän siimaa toiselle.. Mutta kivaa tuntui olevan kuitenkin! Mulla oli kinkkumegaherkkua taas mukana palkkana, ja luoksetulo toimi taas mainiosti!! Olin superylpeä kun Tippa näki kuuden spanielin lenkkeilevän jonkin matkan päässä ja oli jo viipottamassa sinnepäin, mutta kun kutsuin, niin typy kiiti lähes salamana mamma luo ;) JEEE!!!! Tosin eilen kun oltiin metsälenkillä niin neitihän ampaisi lenkkeilijöiden perään ja sitten vielä pelästyi niitä ja lähti karkuun.... Onneksi oltiin metsässä, eikä muita tullut sillä kohtaa vastaan! Harmitti vaan kun ei korvia taas löytynyt yyhtään.. Kaverin kanssa Tippa osaa hienosti, mutta omineen vaatii vähän kuria. Suunnitelmissa onkin jonkin sortin kaapelin/pitkän liinan hankinta, jotta Tippa luulee olevansa vapaa, mutta tottelemattomuuden hetkellä matkanteko loppuukin lyhyeen! Tänään vähän harjoiteltiin, että pieni nyppäys hihnassa tarkoittaa nounou, ja kun sen jälkeen lopettaa ikävän asian teon, saa namia ja kehuja ja nypytys loppuu. Tippa tuntui hoksaavan ihan hyvin. Nyt vaan kaapelia odotellessa :)

Iltakävelyllä metsäaukealla

Tarkkaavaisena

Käytiin tänään reenailemassa vähän unholaan jääneitä perustottelevaisuusjuttuja läheisellä kentällä, joka sopii mielestäni mainiosti ko. puuhaan! Se on ympäröity korkeilla pensailla joten sinne ei näy ohi kävelevät ihmiset, koirat tai muutkaan Tippaa tällä hetkellä liikaa häiritsevät tekijät, ja on vielä mukavan lähellä! Eikä siellä pelaile ikinä kukaan ;) reenailtiin perusasentoa, seuraamista ja paikallaanistumista, jossa Tipalla maltti alkaa parantua hienosti! Olin iloinen, kun a. sain kerrankin aikaiseksi lähteä ja b. meni niin hyvin :) ajattelin, että harjoitellaan nyt pentukurssilla opetetut asiat kuosiin omineen, ja sitten katsellaan josko osallistuisi jollekin pentutoko- tms. kurssille. Näyttelytreeneissä varmaan mennään käymään myös lähitulevaisuudessa; joko Hämeen shelttien tai Tampereen pikkukoirien parissa. Agilityä tuon rimpulan pikku nivelet saa odottaa vielä jonkin tovin, vaikka se lajeista ehkä eniten kiinnostaisikin :b palkkausasiakin on nyt edistynyt, kinkun lisäksi kuivattu kieli on nyt kova sana! (Ei tosin aina luoksetulon hetkellä näemmä.) Tippa on myös aika kova etsimään piilotettuja kielenpaloja kotona :)

Ai niin, vielä hampiasiaa. Eilen lähti isoja poskihampaita ainakin kaksi, ja toinen saatiin talteenkin! Pitäisköhän laittaa hammaskeijulle Tipan pedin alle :D sunnuntaina irrotettiin myös ihan jo irti uuden hampaa tiellä roikkuva etuhammas. Muut näyttäis vaihtuneen/vaihtuvan juuri ihan mukavasti, paitsi kulmahampaista ei ole tietoakaan. Ne ei edes heilu. Mutta kai nekin siitä sitten. Kovasti kyllä ollaan retuutettu kaiken sortin leluja ja luita tuon kanssa, ja aika aktiivisesti neiti itekin hakee purupintaa (mikä ei aina ole omistajan kodin kannalta ihan miellyttävää..).

Tää on musta hauska kuva - kuvastaa hyvin miten innoissaan me ikuistetaan kaikkia pikkujuttuja :D

Loppuun vielä pari hauskaa kuvaa mitä löysin Juhon puhelimesta :)

Tippa nauttii vauhdin huumasta veneessä heinäkuussa

Uimassa rapujuhlilla

Tippa ihan gänäs ja nuuskat huulessa :DD meidän pikku puliukko <3

Ilon päiviä

Voih, vaikka aina nurisen Tipan taitojen vajavuuksia, niin kyllä se halutessaan pystyy vaikka mihin!!

Pentukurssin vikalla kerralla neidistä kuoriutui varsinainen stara!! Otin uutta herkkua, kinkunretaleita, palkaksi, ja niiden avulla keskittymiskyky kasvoi n. potenssiin 100! Olin ihan fiiliksissä, kun Tippa kertauskerralla osasi semmoisiakin asioita jotenkin tosi taitavasti käsiavulla, joita ei ole ennen tajunnut yhtään tai ei olla edes kokeiltu, meiltä kun jäi yksi kerta väliin. Voi kun se olisi aina noin motivoitunut! Olin niin iloinen, että Tippa sai loppuillan järsiä isoa luuta oikein sydämensä kyllyydestä :)

Veeti-pojan kanssa treffit sujuivat tosi hyvin myös! Tippa kohtasin kerrankin oikein kunnolla itseään nopeamman kiiturin ja katselikin vähän hoomoilasena pikkukaverin menoa :D vaikka Veetillekään ei noita raajoja ole liiaksi suotu (chihun ja perhoskoiran jälkeläinen), niin vauhti oli kyllä ihan mieletön!!! Ne oli ihanat kaverit, kun varastivat aina keppejä toisiltaan ja juoksivat sitten toistensa perässä :) Tipan eka poikaystävä <3 (ja vielä leikattu sellainen - niin ja eihän velipoikaa voi laskea ;))

Viikonloppuna Tippa saikin viettää laatuaikaa ikioman isin kanssa oikein olan takaa, kun minä olin reissussa. Muuten meni tosi hyvin, mutta kävi yksi tylsä juttu. Juho ja Tippa oli pentupiirissä lauantaina, ja Tippa painiskeli tosi reippaasti nyt muiden kanssa (jotka olivat sitä tyyliin puolet nuorempia, mutta koko samaa luokkaa :D) ja oli oikeastikin mukana leikeissä eikä vaan omasta mielestään. Sitten ne alkoi vähän nahistelemaan yhden akitan kanssa, ja nahistelu äityi lyhyeksi akuankkarähinäksi, ja sitten kuuluikin Tipan kiljuntaa kuin se olis ollu syötävänä kun akita puri sitä selkään!!!! Juho nappasi koirat heti erilleen ja otti Tipan syliin ja tutki sen - mitään jälkeä tai aristusta ei onneksi ollut! Thank God!! Akita alkoi vielä pian tappelemaan kunnolla jonkun toisenkin kanssa, minkä jälkeen sen omistaja tajusi lähteä sen kanssa. Mutta akitan omistaja ei siis sanonut mitään tilanteesta, eikä oikein reagoinut koiran käytökseen millään tavalla. Mitähän siitä koirasta tulee isona, jos se on jo pienenä tuommoinen ja omistaja ei oikein tajua sitä??? Minähän olin ihan paniikissa kun kuulin tästä, ja luulin että oli käynyt pahemminkin ja että nyt mun herkkis on pilalla kun sai noin huonon kokemuksen.. Tippa meni kuitenkin heti tapahtuman jälkeen reippaasti leikkimään taas muiden kanssa häntä pystyssä ja haisteli ilkimys-akitaakin vielä rohkeasti oma-aloitteisesti :) joten ei tainnut sen suurempia henkisiä haavoja jäädä, ihanaa!! Vieraita koiriakin se keuhkoaa moikkaamaan samalla innolla kuin ennenkin..

Sisäsiisteys etenee hienosti! Tipalla on ollut jo pari kuivaa päivää sisällä!! :) kyllä se vieläkin menee sanomatta mitään paperille jos hätä tulee, mutta ollaan nyt otettu paperit pois aina siksi aikaa kun ollaan kotona, koska matolle tai lattialle se ei tee. Ainakaan pissaa, kakat saattaa tulla. Ja aika hyvin se jo tajuaa, kun sanoo että mennään ulos pissalle - alkaa juosta ovea kohti innokkaasti ;)

Ainoa pieni harmi on Tipan kehityksessä nyt se, että haukkuminen on alkanut lisääntyä. En eilen pystynyt imuroimaan millään,kun toinen kiljuu ja rääkyy ja haukkuu kuin viimeistä päivää..! (Olisko ehkä pitänyt imuroida vähän useemmin......) Sama juttu lattiamopin ja jopa pölyjen pyyhkimisen kanssa?! Onko tää nyt sitä mörköikää vai mikä on?? Superrasittavaa se on joka tapauksessa. Tein nyt niin, että laitoin sen makuuhuoneeseen oven taaksen kunnes oli hiljaa. Ei se tosin ainakaan vielä tuottanut tulosta.. Suihkin myös vettä naamaan - ei mitään vaikutusta. Tippa myös haukkuu ovesta tulijat, mikä on tiettyyn pisteeseen asti ihan ok, jos vaan ymmärtäis lopettaa kun sanotaan... :b Haukkumisasian kanssa en oikein tiedä miten menetellä, etten tajuamattani innosta lisää.. Apuja otetaan vastaan :)

Ensi viikolla onkin jännää, kun Tippa menee kyläreissulle Onnin ja Mareenan huusholliin neljäksi päiväksi kun oma isäntäväki lähtee Pariisiin MM-kisailemaan! Uskon että kaikki sujuu mallikkaasti, kunhan eivät vaan mukulat hajota kämppää jatkuvalla riehumisellaan.. :D aivan ihanaa että Tipalle järjestyi sieltä hoitopaikka! Onnikin on kyllä aina tervetullut meille hoitoon :)

Eipä ole tullut kuvattua Tippaa kunnolla vähään aikaan. Se on kasvanut hurjasti jalkaa ja selkää, karvaakin vähän :D mutta pää tuntuu olevan ihan yhtä pieni kuin aluksikin :D ihan hassun näköinen.. Yritin ottaa siitä söpöä istumiskuvaa kun se aina tapittaa maailma pää kenossa mutta aina kun otan kameran esiin, sen on pakko joko tulla katsomaan sitä millin päästä tai mennä maahan ihmettelemään. No, ehkä mä vielä joku kerta onnistun ;)

Ostetaan korvat, kiitos

Oltiin tänään metsälenkillä, ja ajattelin että Tippa saa jolkottaa vapaana. NO, sitä riemua kestikin sitten hyvin vähän aikaa. Neitihän ei maksamakkarapalkoista huolimatta ottanut luoksetulokutsuja kuuleviin korviinsa, ja saikin kaulaansa hihnan, mutta sai silti vielä mennä vapaana. No eihän se nauha perässäkään oikein onnistunut, joten hihnalenkkeilyksi meni! Kyllä otti päähän. Oon tähän asti lohduttautunu aina sillä, että luoksetulon se nyt ainakin osaa... Kavereiden kanssa se tulee aika hyvin aina (paitsi viimeksi Onnin kanssa kun oltiin eilen), samoin mökillä. Nyt oli vissiin liian hyviä hajuja. Tässä ei lähellä ole oikein paikkojakaan missä voisi sit' reenailla turvallisesti, täytyy kai suunnata metsän uumeniin Kauppiin.


Istumisreenit sen sijaan sujui tänään hyvin, ja sekin alkaa jo luonnistua käskystä :) Aika hyvin Tippa osaa erottaa maahan- ja istu-käskyt, vaikka tarjoaa käskemättä niitä vähän vuoronperään.

Tänään oli taas vähän musta päivä sisäsiisteyden kanssa. Aamulla kuulin kun Tippa heräsi, mutten ollut riittävän nopea; hetken päästä rapisi paperi. Sitten kakatkin tuli sisälle, vaikka niitä haettiin taas puolisen tuntia aamu-ulkoilulla.. Metsälenkin jälkeen tuli pihaan pissa, mutta sen jälkeen ei taas koko iltana mitään :( tyhmää aaltoilua. Tänään Tippa tosin kyllä ehkä ekaa kertaa melkein pyysi ulos, ajattelin vielä siinä että onkohan sillä nyt hätä kun noin vikisee, ja olihan sillä. Se vaan jäi omalta osaltani ajatuksen tasolle, en siis ottanut kainaloon ja kiikuttanut ulos. Laiska emäntä :(

Huomenna mennään tapaamaan sekarotuista pikkupoikaa Veetiä. Ikäähän pojalla on jo enemmänkin, mutta koko siis pieni :) Hauska nähdä millaista touhua parivaljakko saa aikaan! Kokoeroa ei juurikaan ole, ja ainahan on kiva saada poikaystäviä ;)

Loppuun vielä söpistelykuva kesäkuulta. Minna-kummin ottama<3

Yökyläilyä

Tippa onkin päässyt viikon aikana kahdesti yökylään. Heinäkuun vikana viikonloppuna oltiin rapujuhlissa mökillä, ja Tippa jäikin sinne sitten mummuskan hoiviin kun me lähdettiin kylpyläreissulle. Oli taas maistunut ruoka hyvin, ja riehuttu oli niin paljon että väsy koitti taas kotiin päästyä :) Tippa oli totellutkin jopa tosi hyvin; oli tullut joka kerta luokse kutsuttaessa! Hienoa!! Ja pissat ja kakat tuli totuttuun tapaan mökillä hyvin ulos.

Kotonakin epätoivoinen pissaralli näkee viimein valoa tunnelin päässä. Heti kun meitä tuli taas kaksi ihmistä taloon, alkoi pientä edistymistä tapahtua. En jaksa lähteä itseni syyllistämisen linjoille yhtään, mutta totuus on että miehellä riittää paljon enemmän kärsivällisyyttä Tipan kanssa ulkona. Mulla alkaa käpy käryään viimeistään 20 minuutin jälkeen. Saa nähdä taantuuko Tippa taas kun ollaan viikko kaksistaan...

Viime viikonloppuna meillä oli juhlat, ja olin vielä lauantain töissä, joten tajusin päivää ennen että Tipallehan tulisi n.15 tunnin yksinolo kotona, joten eikun hoitopaikkaa etsimään!! Meinasi jo epätoivo iskeä, kun ei kenellekään sopinut, kunnes ihana enkeli kurssikaverini sanoi olevansa kotona ilman erikoisia suunnitelmia ja heillehän Tippis sitten suuntasi! Olen superkiitollinen, en tiedä mitä muuten olisi tehty. Vähän vielä opeteltavaa koiranomistajuudessa: suunnittele hyvissä ajoin iltamat myös koiran kannalta.. Kaverillani oli vielä poikaystävänsä coton de tulear-neiti Laylakin paikalla, joten tekemistä ei kyläreissusta puuttunut! Tytöt oli riehuneet koko ajan, ja sen kyllä seuraavana päivänä huomasikin! Tippa veteli keskustareissun jälkeen sikeitä oikeastaan koko päivän. Hauskaa että sai kuitenkin uuden kaverin ja yökyläilykin ennestään vieraassa paikassa oli sujunut tosi hyvin!! Upeeta!

Pentukurssilla pään hakkaaminen vähän niinkuin jatkui; en välillä oikein itekään pysy siellä mukana, Tipasta puhumattakaan jos minä en oo skarppina. Mun mielestä siellä edetään ehkä vähän nopeesti, ja nyt vielä Tippa on aina niin yli-innoissaan vaan toisista koirista, että joudutaan meneen tosi kauas muista että saisin sen huomion nameilla. Päätinkin, että en anna pentukurssin häiritä mielenrauhaa, käydään se loppuun ja otetaan sieltä vinkit eri asioiden harjoitteluun mukaan (kirjoitan aina ylös mitä tehdään), ja harjoitellaan niitä rauhassa omaan tahtiin sitten kun asia kerrallaan alkaa sujumaan. Huomasin, että Tippa hämääntyy kun ollaan tähän asti harjoiteltu niin montaa erillistä uutta asiaa samaan aikaan, ettei sen takia mikään ota sujuakseen. Nyt ollaankin kotona treenattu vain yhtä asiaa kerrallaan (ensiksi nyt maahanmenoa), ja se tuottaa tulosta ihan eri tavalla! Tippa osaa mennä jo sisällä ja omassa pihassa maahan käskystä :) Nyt aloitettiin sitten istumisen tehotreenaus. Ei se montaa harjoitussessiota vaadi kun osaa kohdistaa vaatimukset yhteen asiaan. Ja huomaa, miten paljon motivoituneempi Tippa on nyt kun saa punaisesta langasta kiinni. Harmittaa että tajusin sen vasta nyt, hyvää aikaa mennyt hukkaan Tippiksen kanssa, mutta pienihän se on vielä :) ja tätähän tää koiranomistaminen taitaa ollakin hyvin pitkälti..! Yritystä ja erehdystä.

Rapujuhlat juhlittiin siis toisella mökillä, missä oli matala hiekkaranta. Ei kun Tipalle liivit niskaan ja uimaan! :) se menikin kahlailemaan oma-aloitteisesti kun minäkin olin vedessä, mutta luikki karkuun aina jos mahakarvat otti veteen ;) heittelin sille käpyjä veteen ja se loikki niiden perään. Sitten jossain vaiheessa otin sen syliin ja laitoin rauhallisesti veteen ja pidin kiinni. Tippa lähti polskimaan rantaa päin, ja oli kyllä selvästi vähän kauhuissaan kun haukkoi vettä suuhun. Mutta ei kuitenkaan mitenkään kauhusta jäykkänä, niinkuin silloin kun oikeasti pelkää. Taisi olla vain ihmeissään. Tehtiin tota muutama kerta mielettömien kehujen saattelemana, ja vikalla kerralla se saikin uida ilman tukea, ja hyvin meni! Sen jälkeen meillä olikin pikku ripakinttu :D uiminen taisi joka tapauksessa olla Tipan mieleen, kun loppuillan pyrki aina rantaan kahlailemaan ja haistelemaan vettä :) me annettiinkin sen olla koko ajan liivit päällä; saaressa sai juoksennella vapaana ilman pelkoa veteen molskahtamisesta ja toisaalta pimenevässä illassa oranssi erottui vähän paremmin kuin aina tyylikäs musta :P kuvia on Juhon kännykässä joka on nyt Virossa, joten sen suhteen todistusaineistoa ei ole.

kuva: Erja Wuolijoki-Rautapää

Tänään mennään taas Onni-veikan kanssa riekkumaan :) hauskaa tiedossa siis.

PS. Painoa nyt 3,4 kiloa! :)