Ilon päiviä

Voih, vaikka aina nurisen Tipan taitojen vajavuuksia, niin kyllä se halutessaan pystyy vaikka mihin!!

Pentukurssin vikalla kerralla neidistä kuoriutui varsinainen stara!! Otin uutta herkkua, kinkunretaleita, palkaksi, ja niiden avulla keskittymiskyky kasvoi n. potenssiin 100! Olin ihan fiiliksissä, kun Tippa kertauskerralla osasi semmoisiakin asioita jotenkin tosi taitavasti käsiavulla, joita ei ole ennen tajunnut yhtään tai ei olla edes kokeiltu, meiltä kun jäi yksi kerta väliin. Voi kun se olisi aina noin motivoitunut! Olin niin iloinen, että Tippa sai loppuillan järsiä isoa luuta oikein sydämensä kyllyydestä :)

Veeti-pojan kanssa treffit sujuivat tosi hyvin myös! Tippa kohtasin kerrankin oikein kunnolla itseään nopeamman kiiturin ja katselikin vähän hoomoilasena pikkukaverin menoa :D vaikka Veetillekään ei noita raajoja ole liiaksi suotu (chihun ja perhoskoiran jälkeläinen), niin vauhti oli kyllä ihan mieletön!!! Ne oli ihanat kaverit, kun varastivat aina keppejä toisiltaan ja juoksivat sitten toistensa perässä :) Tipan eka poikaystävä <3 (ja vielä leikattu sellainen - niin ja eihän velipoikaa voi laskea ;))

Viikonloppuna Tippa saikin viettää laatuaikaa ikioman isin kanssa oikein olan takaa, kun minä olin reissussa. Muuten meni tosi hyvin, mutta kävi yksi tylsä juttu. Juho ja Tippa oli pentupiirissä lauantaina, ja Tippa painiskeli tosi reippaasti nyt muiden kanssa (jotka olivat sitä tyyliin puolet nuorempia, mutta koko samaa luokkaa :D) ja oli oikeastikin mukana leikeissä eikä vaan omasta mielestään. Sitten ne alkoi vähän nahistelemaan yhden akitan kanssa, ja nahistelu äityi lyhyeksi akuankkarähinäksi, ja sitten kuuluikin Tipan kiljuntaa kuin se olis ollu syötävänä kun akita puri sitä selkään!!!! Juho nappasi koirat heti erilleen ja otti Tipan syliin ja tutki sen - mitään jälkeä tai aristusta ei onneksi ollut! Thank God!! Akita alkoi vielä pian tappelemaan kunnolla jonkun toisenkin kanssa, minkä jälkeen sen omistaja tajusi lähteä sen kanssa. Mutta akitan omistaja ei siis sanonut mitään tilanteesta, eikä oikein reagoinut koiran käytökseen millään tavalla. Mitähän siitä koirasta tulee isona, jos se on jo pienenä tuommoinen ja omistaja ei oikein tajua sitä??? Minähän olin ihan paniikissa kun kuulin tästä, ja luulin että oli käynyt pahemminkin ja että nyt mun herkkis on pilalla kun sai noin huonon kokemuksen.. Tippa meni kuitenkin heti tapahtuman jälkeen reippaasti leikkimään taas muiden kanssa häntä pystyssä ja haisteli ilkimys-akitaakin vielä rohkeasti oma-aloitteisesti :) joten ei tainnut sen suurempia henkisiä haavoja jäädä, ihanaa!! Vieraita koiriakin se keuhkoaa moikkaamaan samalla innolla kuin ennenkin..

Sisäsiisteys etenee hienosti! Tipalla on ollut jo pari kuivaa päivää sisällä!! :) kyllä se vieläkin menee sanomatta mitään paperille jos hätä tulee, mutta ollaan nyt otettu paperit pois aina siksi aikaa kun ollaan kotona, koska matolle tai lattialle se ei tee. Ainakaan pissaa, kakat saattaa tulla. Ja aika hyvin se jo tajuaa, kun sanoo että mennään ulos pissalle - alkaa juosta ovea kohti innokkaasti ;)

Ainoa pieni harmi on Tipan kehityksessä nyt se, että haukkuminen on alkanut lisääntyä. En eilen pystynyt imuroimaan millään,kun toinen kiljuu ja rääkyy ja haukkuu kuin viimeistä päivää..! (Olisko ehkä pitänyt imuroida vähän useemmin......) Sama juttu lattiamopin ja jopa pölyjen pyyhkimisen kanssa?! Onko tää nyt sitä mörköikää vai mikä on?? Superrasittavaa se on joka tapauksessa. Tein nyt niin, että laitoin sen makuuhuoneeseen oven taaksen kunnes oli hiljaa. Ei se tosin ainakaan vielä tuottanut tulosta.. Suihkin myös vettä naamaan - ei mitään vaikutusta. Tippa myös haukkuu ovesta tulijat, mikä on tiettyyn pisteeseen asti ihan ok, jos vaan ymmärtäis lopettaa kun sanotaan... :b Haukkumisasian kanssa en oikein tiedä miten menetellä, etten tajuamattani innosta lisää.. Apuja otetaan vastaan :)

Ensi viikolla onkin jännää, kun Tippa menee kyläreissulle Onnin ja Mareenan huusholliin neljäksi päiväksi kun oma isäntäväki lähtee Pariisiin MM-kisailemaan! Uskon että kaikki sujuu mallikkaasti, kunhan eivät vaan mukulat hajota kämppää jatkuvalla riehumisellaan.. :D aivan ihanaa että Tipalle järjestyi sieltä hoitopaikka! Onnikin on kyllä aina tervetullut meille hoitoon :)

Eipä ole tullut kuvattua Tippaa kunnolla vähään aikaan. Se on kasvanut hurjasti jalkaa ja selkää, karvaakin vähän :D mutta pää tuntuu olevan ihan yhtä pieni kuin aluksikin :D ihan hassun näköinen.. Yritin ottaa siitä söpöä istumiskuvaa kun se aina tapittaa maailma pää kenossa mutta aina kun otan kameran esiin, sen on pakko joko tulla katsomaan sitä millin päästä tai mennä maahan ihmettelemään. No, ehkä mä vielä joku kerta onnistun ;)