Reissuneidin vikaa

Junareissu meni oikein mallikkaasti viikonloppuna. Tippa nukahti syliin melkein heti ja nukkuikin koko matkan meidän penkkien välissä tai mökissään :) Kouvolassa odottikin huima juttu: mastodonttimaisen kokoinen Vili! Olen aina itse pitänyt sitä hirmu solakkana ja pienehkönä lapinkoirana, mutta se on ISO!! Nyt kun on katsellut tota rippiäistä, näytti "pieni" lapinkoira valtavalta. Tippa oli vähän peloissaan, koska Vili haukkui reviiriään, mutta kun mentiin tutustumaan vähän matkan päähän polulle, uskalsi Tippakin jo mennä haistelemaan häntä pystyssä :) myöhemmin se jo villiintyikin ja oli koko ajan Vilin kimpussa; yritti haastaa leikkiin, loikki ja näykki naamakarvoja, seurasi kuin hai laivaa :D Vili vanha tossukka ei oikein tiennyt miten olla, ja tyytyikin vain välttelemään pientä. Ei se voinut raukka edes rentoutua kun piti vahdata pikkuriiviötä.. Kerran se taisi Tipalle sanoa mur kun Tippa vei sen tennispallon :D olis kyllä ollut tolle maanvaivalle ihan hyvästä jos Vili olisi näyttänyt kaapin paikan.. Pidettiin niitä sitten kuitenkin jonkin verran eri huoneissa että molemmat malttoivat levätä. Pari kertaa ulkona Vili innostuikin leikkiin lähtemään, mutta silloin Tippa painoi häntä suorana karkuun; olikin vähän liikan suuri kaveri liikahtamaan :D [toim.huom. Kamera jäi Kouvolaan joten kuvalisäyksiä tulee myöhemmin..]

Näin nukuin junassa (niskaa rentouttavassa asennossa!)

Pikku kokoero kaverusten välillä!

Lauantaina Tippa pääsi kaksiin ylppäreihin, joista toisissa olikin aikamoinen vilske! Lapsia säntäili joka suunnasta moikkailemaan, ja Tippa oli vähän hämillään. Etenkin pienet lapset kun ei oikein osannu lähestyä sitä.. Saatiin varmaan kuitenkin ihan hyviä kokemuksia, kun paria isompaa poikaa Tippa jo haistelikin ja kiipesi ihan syliin asti! Pikkuhiljaa ;)

Sunnuntaina mentiin yhdelle kaverille kylään, ja kävelymatkalla sinnesattui harmillinen tilanne. Ensin Tippa säikähti viereisestä autotallista kuulunutta pienen pojan ilonkiljahdusta (mekin hätkähdettiin kun se oikein kaikui!), ja kun käännyin Tippaan päin, en nähnyt että saman talon pihasta olikin jo juossut vapaana oleva kingcharlesinspanieli Tippaan kiinni ja neiti kiljuu kuin syötävä ja laski alleen säikähdyksestä.. MRRR! Nappasin spanielin kauemmas ja menin koirien väliin; onneksi se oli kuitenkin hyväntahtoinen, liian innokas vaan. Talon kotiväki yritti huudella toiselta puolen tietä koiraa takaisin, mutta sehän ei korvaansa lotkauttanut..! Miksi pidätte sitä auki jos sitä ei voi hallita??? Olin niin vihainen, toivottavasti tästä ei jäänyt mitän traumaa.. Olisi pitänyt olla tarkkana, ettei koira olis tullut ihan iholle!! En kuitenkaan hössötellyt tai lässytellyt mitään, olin vaan lunkina, joten ainakaan en itsestäni toivottavasti näyttänyt hätäännystä. Me kun ei olla aikuisia koiria muita tavattu kuin Vili, joten olisi kiva että hyviä kokemuksia tulisi vähän lisää niin toi pyyhkiytyisi pois. Ei vaan ole lähellä kamalan erilaisia koiria, mutta shelttejä sentään ;)

Sunnuntaina käytiin myös metsässä ekaa kertaa. Tippa oli vaan vähän väsy kun ei ollut riekkumiseltaan nukkunut aamupäivällä, joten mentiin vaan pikku kävely. Porukoilla on kivaa, kun metsäreitit alkaa ihan melkein takaovelta, ei tartte kovasti ponnistella päästäkseen metsään! Retken jälkeen maistuikin uni kaikille kolmelle :D

Rakastuin äipän raidalliseen kassiin, ja nukunkin siinä nykyään mielelläni päikyt

Toinen uusi rakkaudenkohde; Vilin rinkulaluu!

Hurjia leikkejä mummulassa

Kotimatka junassa sujui myös ihan hyvin, paitsi että me mokattiin vähän kun annettiin ruoka vähän ennen lähtöä; välistä olisi muuten tullut niin pitkä. Tippa kun matkusti pari ekaa vaihtoa mökissään, tuli pissa sinne :/ eihän pieni sille mitään voinut, vielä kun ruoka painaa mahassa! (Se on mestaripanttaaja pissan kanssa silloin kun pitäisi käydä, esim ennen lähtöä...) No, loppumatka meni sylissä nukkuessa reippaasti.

Hihnassakävely on alkanut mennä kaaliin jo aika kivasti, ja torilla ollaan käyty useamminkin. Siellä maukuu välillä, mutta on ainakin nähnyt paljon ihmisiä ja saanut rapsutuksia.

Matkalla Osmonpuistoon

Haistelen innokkaasti kaikkea!

Yksinolo on tällä hetkellä pienoinen ongelma: jos Tippa on hereillä, kun lähdetään töihin aamulla, se aloittaa kauhean itkuaarian, joka kuuluu alakerran rappukäytävään asti..! Jos se taas nukkuu, menee koko homma paljon paremmin putkeen. Mutta milläs saat sen heti melkein herättyä niin väsyneeksi, että se jäisi sinne nukkumaan?? Ollaan riehutettu ja annettu aktivaatiota mutta ei. Videolta näkyy, että se kiljuu muutaman minuutin, käy leikkimään/nukkumaan, jatkaa maukumista, ja jossain vaiheessa nukahtaa. Olis hirveän kiva opetella näitä juttuja niillä Kaimion ohjeilla, mutta kun päivittäin se vähintään muutaman tunnin yksinolo pitää kuitenkin kärsiä.. :/ ei voi oikein edetä järjestelmällisesti. En tiedä olisko sekään hyvä, jos kesken päivän kävisi kotona sitä katsomassa (olis just rauhoittunut ja sitten lähteissä alkaisi taas itkeä).. Mä voin nyt onneks tehdä aika hyvin etänäkin muutaman tunnin päivästä, ettei ihan täysiä päiviä tartte yksin olla. Tänään tyttö tuli muuten vastaan olkkarin sohvan takaa kun tulin kotiin, vaikka aitauksessa olisi yksinolopaikka. Videolta näkyikin, miten yksi reippaampi tönäisy koko reilu puolentoistakilon mörssärikeholla riitti saamaan aitaa vähän pois paikaltaan. Pitää tehdä siihen siis kunnon tippalukko hahahahahahaaa! :D

Tällä viikolla olisi tarkoitus treffata pentukamuja: 13-viikkoista Nitro-shelttiä ja varmaankin myös Inkaa. Tai sitten mennään tänne pentupiiriin lauantaina. Myös yhden tutun tiibetinterrierit on tapaamislistalla jossain välissä lähiaikoina. Isukki lähtee viikonlopuksi edustamaan, joten eiköhän me tytötkin jotain tekemistä keksitä!