Villi ja vapaa Tippa sai tosiaan juhannuksena olla! Oltiin mökillä, ja neiti sai painattaa vapaana pihassa melkein koko ajan. Upeat unelmani tarpeiden tekemisestä ulos eivät kuitenkaan silti toteutuneet ihan odotetulla tavalla, mutta taisi Tippa parit pissat ja yhdet kakatkin tehdä pakon sanelemana :D
Yhteiselo Vilin kanssa parani huomattavasti. Vili antoi Tipan tulla lähemmäs kuin ennen murisematta, ja toisaalta Tippa oppi (välillä) ettei kannata mennä lähelle jos toinen ei halua. Yhdessä ne juoksentelivat sitten pihassa ja Vilikin innostui leikkiin välillä, jolloin Tippa vastaavasti luikki matalana karkuun. Mutta kuopan kaivelu ja metsikön haistelu olivat kivoja yhteisiä harrastuksia, ja yrittipä Vili opettaa uintiakin Tipuselle - pikkuneidin rohkeus ei vaan oikein riitä vielä ;) Kerran Tippa kiipesi mummon kukkapenkkiin (mikä on Vililtä kiellettyä) jolloin Vili haukahti pari kertaa ihan kuin että tuus pois sieltä, sinne ei saa mennä ja Tippa juoksi sieltä heti alas :D oli kyllä hauskaa seurailla niiden touhuja.
"Vili, ootko varma että toi on ihan turvallista?"
Tippa yritti taluttaa Viliä :D
Söpöstelyä kukkapenkissä <3
Käytiin metsässä pikku kävelyllä aattona, ja Tippa hauskuutti pomppufiiliksellään; se ei tajunnut, että voi kävellä varpujen ja heinien alta, vaan loikki hassusti niiden yli nousten yli 20cm korkeuteen ja edeten samalla ehkä 10 senttiä :D saatiin siitä hauska video. Mun inhotukseksi löysin reissun jälkeen Tipasta KOLME onneksi kävelevää punkkia, ja vielä yhden jo kiinnittyneen. Se olikin vaikea ottaa irti kun oli niin pieni vielä, mutta onnistuttiin vihdoin. Sen jälkeen ei punkkeja löytynyt, huh!
Odotin jo että kuuluu molskis mutta säästyttiin shokkikylvyltä ;)
Yli vai ali?
Ei o kulku helppoa isoille ku pienillekään :D
Juhannusaattona käytiin läheisellä mummini mökillä tapaamassa sukulaisia, ja siellä riittikin Tipalle rapsuttelijoita! Mentiin myös ekaa kertaa veneellä pennun kanssa, oli vähän hurjaa, mutta mamman sylissä ei pelottanut pahemmin :) Tippa tapansa mukaan ensin vähän katseli ympärilleen, kunnes tottumisen jälkeen alkoi kunnon riehuminen! Ja sai totutella kivasti vieraampien ihmisten kosketuksiin ja hampaiden ym tutkimuksiin kiertämällä sylistä syliin ;) ilta menikin riekkuessa, ja kun paluu venyi pikkutunneille, meni Tipankin unirytmi vähän sekaisin. Seuraavana päivänä riitti kuitenkin ihme kyllä pattereita riehua lisää taas omalla mökillä..!! Mamma saikin sitten kuskin ominaisuudessa osansa kohtalon ivasta; kauhea mahatauti iski päälle, ja olinkin loppujuhannuksen vuoteen oma. Onneksi tosin juuri tähän väliin, kun oli auttajia minulle ja leikittäjiä koiralle. En tiedä miten olisin haldannut jutun jos oltais oltu vaan kotona kaksin, Juhokin on vielä reissun päällä. Tipalla oli kuitenkin onneksi kivaa kun sai painaa täysillä ja nauttia sydämensä kyllyydestä maalaiselämästä. Se teki kaiken on-off-tyylillä: joko riekkui ihan sata lasissa tai sitten nukkui neljän tunnin pikku päikyt. Ruoka oli kuitenkin maittanut, ja minusta koira kasvoi pelkästään juhannuksen aikana. Tai sitten se johtuu siitä kun en ollutkaan sen kanssa koko aikaa niinkuin normaalisti. Oli myös hyvä että Tippa vietti aikaa muidenkin kanssa, ei ole ihan niin riippuvainen minusta..
..mikä tosin kostautui tänään kun koitti paluu arkeen. Korvat näytti jääneen sinne mökille, koska ensimmäistä kertaa luoksetulolle ei lotkautettu korvaa lainkaan ulkona, eikä kontaktikaan kiinnostanut yhtään! Yritin kyllä aina ulkoillessamme kutsua sitä mahdollisimman paljon mökillä, ja se tulikin, mutta liekö parin päivän "hoidossaolo" tehnyt tehtävänsä; en ole ihan varma muiden käyttämistä käskyistä enkä varsinkaan palkkaamisesta. Noh, josko ne korvat taas tästä löytyis....... Pitänee ostaa lihapullia/nakkeja/muuta vastustamatonta jotta alkaa taas kouluttautuminen kiinnostaa. Myös hihnassa käveleminen näyttää olevan ihan uusi asia parin villin päivän jälkeen. Syömisintokin tyssäsi heti kotiintultua, vaikka eipä kyllä aktivaatiotaso mahatautia parantelevan emännän kanssa tänään ollutkaan mitään verrattuna juhannukseen.
Saas nähdä miten Tippa repeää liitoksistaan huomenna, kun isukki tulee takaisin kotiin ;) tänään se olisi lähtenyt kävelyllä kaikkien lenkkeilijämiesten matkaan, ja sisällä meni tuolin alle jonka päällä oli Juhon judopuku ja pyyhe ja vikisi siellä. Mahtaakohan olla jo ikävä.
Tänään punnitsin Tipan, ja kahden kilon rajapyykki on vihdoin saavutettu! Jihuu!!! Sen kunniaksi:
Siikahan se siellä pöydän alla taas nukkuu somasti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti