Hiljaiseloa

..niin blogin kuin arkielämänkin puolella. Vaatii pientä järjestelyä että saa touhuiltua tuon koiran kanssa viikoilla, mutta kyllä sillekin aina välillä aikaa löytyy! :) nyt Tippa on ollut parisen viikkoa herkkukiellossa jotta ruoka alkaisi maittaa, mutta kovin suurta menestystä ei sillä saralla ole kuitenkaan saavutettu. Tein siis jokin aika sitten niin vastustamattoman herkullisia jauhelihanameja, että Tippa-neiti menetti täysin järkensä ja ruokahalunsa mitään muuta kohtaan ja kyttäsi vain niitä. Nyt se on sitten saanut pelkkiä nappuloita korkeintaan öljytilkkaan sekoitettuna, ja jos ei ala kiinnostaa niin kuppi menee pois. Ollaan sitten tarjottu tunnin-parin päästä uudestaan jos ei ole mitään ottanut. Tippa näyttää ruokailevan iltapainotteisesti, mikä sinänsä on ok, mutta kun se sitten oksentelee tyhjää mahaa melko usein aamupäivisin jos ei ole aamuruoka maittanut. Pikku pöljä!! Ei siis tajua syödä kovin paljon silloinkaan kun syö. Painoa ei ole enää hetkeen tullut kuin joku hassu 100-200 grammaa, korkeudesta en tiedä. Välillä mietin, saako se ollenkaan tarpeeksi ravintoaineita tai vitskuja tms. mutta ainakin virtaa riittää ja turkki kiiltää. Se hilseilee välillä vähän, mutta sitten lisätään öljyä tilkka ruokaan. Tuskin se itseään nälkäänkään tappaa kun terve koira on...

Normaalia arkea siis elellään, ollaan käyty lempparipoitsujen eli Veetin ja Onnin kanssa silloin tällöin leikkimässä, ja ne onkin Tipan ehdotonta ykköslempitekemistä! :) eilenkin oltiin pitkästä aikaa Onnin kanssa riekkumassa ja ai että sitä ilon ja onnen määrää!!! <3 oli niin ihana katsoa kun kaks mustaa viipotti kamalaa vauhtia, Tippa oli oikein elementissään kun haastoi Onnia painiin ja yllytti jahtaamaan. Ihanat murut! Yritettin saada niistä näppärää yhteiskuvaa istuen - arvatkaa onnistuiko??? :D muutenkin kuvat oli ihan kamalia kun ei toi pokkari oikein pysy sheltin vauhdissa..

Veetin kanssa

Lempileikki: kepin varastaminen toiselta ja varkaan jahtaaminen

Sisarukset vauhdissa!

Välillä piti hengähtääkin

Oli meillä jokin aika sitten vähän normaalista poikkeavaakin tekemistä: kävimme koko perheeni kanssa Repoveden kansallispuistossa käppäilemässä syyskuussa. Siellähän ei saa vapaana koiraa pitääkään, mutta Tippa oli pitkän kaapelin päässä ja nautti eräilystä täysin siemauksin, tai niin täysin kuin vain narun päässä voi nauttia. Silloinkin se totteli luoksetuloa oikein kivasti, hieno homma :)

Ruskaposeerausta

 Tippa sisaruksineen täytti puoli vuottakin ihan huomaamatta! Ikä ei aina ihan tuo uusia taitoja tullessaan, nimittäin sisäsiisteys on edelleen aikalailla samalla tolalla kuin ennen: tekee hienosti ulos aina kun vie, joskus jopa kaksi pissaa! ...mutta sitten sisällä jos hätä yllättää niin lähin matto kyllä kastuu. Eikä Tippa osaa pyytää edelleenkään ulos, ellei osaa lukea hyvin hienovaraisia merkkejä: jos lattialla on paperi, Tippa menee sen päälle seisomaan ja tuijottaa merkitsevästi. Jos et juuri samaan aikaan muilta hommiltasi tajua katsoa sinnepäin, niin menetit mahdollisuutesi ja pissa on jo lattialla kun huomaat. Mutta kyllä se on jo selvästi hoksannut tän idean.

Murrosikä osoittaa jo pikkuhiljaa saapumisen merkkejä: Tipalla on ollut jonkin aikaa jo tapana heräillä yöllä "epäilyttäviin" ääniin ja haukkua niitä. Tämä tapa tietenkin raastaa isäntäväen hermoja aika lailla kun keskellä yötä pikku vekkari päättää herättää. Ollaan kuitenkin nyt saatu sitä vähennettyä palkkaamalla hiljaisuudesta päiväsaikaan, jos haukkuu silloin esim ulko kuuluvia koiranhaukkuja tai kovia kolinoita rapusta. Mutta yleisesti päivällä mikään ei ihmetytä sitä samaan malliin kuin yöllä. Hiljaa-käsky on kuitenkin jo osoittautunut suht opituksi, ja kyllä neiti sitä jo yllättävän hyvin tottelee. Esiteinistä huomaa myös miten se kerjää huomiota ihan typerillä tempuilla: repii suikaleita tapetista, nyhtää räsymaton kuteita irti, järsii kynnystä ja ovenkarmin maalipintaa.. Siitä oikein näkee miten se katsoo että kattooko toi nyt, huomaakohan se nyt varmasti! Mrr. Toisaalta, kaikki tuommoinen on erittäin harvinaista niinä päivinä kun on kunnolla aktiviteettia ettei koiran tarvi keksiä omaa puuhaa. Mutta olis se pikku prinsessan myös oivallettava ettei koko ajan tarvi tehdä jotakin..! Olenkin sitten niinä päivinä kun ei mihinkään ehdi erikseen lähteä aktivoitumaan piilotellut sille leluja tai nameja etsittäväksi (tämä siis erityisesti nyt intensiivisimmän herkkukiellon jälkeen) tai tarjonnut lailista purtavaa. Denta stixeistä Tippa tykkää ihan hulluna :) pientä koulutusta tehdään myös oikeastaan päivittäin edes vähän, nyt viikonloppuna pidettiin oikein tehotreeniä seisomisen kanssa, ja Tippa hoksaakin sen jo hyvin! Usein aluksi tarjoaa istumista, mutta parin kerran jälkeen muistaa mistä on kyse. Vielä jos tää mamma tietäis miten sitä pitäisi erityisesti seisottaa, siis miten koivet ja asento pitäisi olla, niin oppisi varmaan hienoksi shetlanninseisojaksi :)

Don't mind about the human figure!

Olisi kauhean kivaa mennä johonkin vakituiseen treeniin, oli se sitten tokoa tai agilitya. Pentuagia ei vaan ole oikein tullut vastaan, ja monet treenit on niin kamalan kaukana autottomalle. Tulisi semmoinen kunnon rutiini ja tekisi hyvää suhteelle koiran kanssa jos kävisi säännöllisesti ohjatuissa treeneissä joissa joku varta vasten neuvoisi ja joissa tulisi sitten reenailtua. Hintakaan ei saisi kovin korkea olla.. Kamalat vaatimukset! :D

Loppuun vielä pieni kevennys, Tipan monet ilmeet. Se on alkanut hymyillä "suloista" nuuskahymyä leikkiessään ja ollessaan innoissaan. Voi meidän neitiä :D

Demonikoira

PS. Korvat ovat asettuneet nyt ainakin minun silmään aika kivasti, niitä ei oo tarvinut enää liimailla! Jei!

Hammaslääkäriä ja tylsiä päiviä

Tippa innostui 5-kuukautisuutensa kunniaksi kasvattelemaan oikein urakalla kulmahampaitaan, mutta unohti lahjoittaa vanhat ensin hammaskeijulle. Niinpä suuntana olikin kulman takana sijaitseva Veter ja vähän pidemmät päikkärit. Minua jännitti ihan tuhottomasti, pelkäsin että Tippa tietenkin kuolee ym. Tippakin varmaan aisti jännityksen, koska oli vähän levoton lääkriin mentäessä. Kaikki meni kuitenkin tositosi hyvin! ..vaikka purskahdinkin itkuun kun lähdin kotiin odottelemaan Tipulaisen leikkauksen ajaksi. Kolmen vartin päästä kannoinkin kotiin pöpperöisen pikku shetlantilaisen, joka kyllä yritti jo reippaasti olla oma itsensä: se oli siis aivan kanttuvei vielä, mutta kotona ovisummerin soidessa se yritti vanhasta muistista loikkia tuljiaa vastaan mutta se tie ei kauas kantanut kun koivet levisivät lattialle ja meno oli muutenkin vähän sinnepäin. Toinen kuitenkin niin innolla :') liki 12h paasto ennen hampaanpoistoa näytti neidistä myös uuden puolen, kun suuntasimme mökille leikkauksen jälkeen. Se kerjäsi ekaa kertaa ruokaa!!! Se yritti syödä kaikkea virottuaan, ja päätyi napittamaan kaverini viereen kinkkuleipää kuin viimeistä päivää. Se ei siis ole koskaan ennen edes yrittänyt kerjätä mitään, eikä ole mitään koskaan pöydästä saanut. Ehkä tunne vei nyt voiton järjestä... Tätä tosin on jatkunut enemmän tai vähemmän kotonakin sen jälkeen, vaikkei mitään herunut ekallakaan kerralla!? Ruokapöydän ääressä ei tonota, mutta jos syö jotain sohvalla niin siinähän se loikkii ja kinuaa... huoh.

Mökillä Tippa oli taas elementissään kun sai viipottaa. Hampaanpoistopäivänä en päästänyt sitä ulos vapaana kun aika kului enimmäkseen viltin sisällä mamman sylissä, mutta seuraavana päivänä vapaus taas koitti. Ai että se oli onnessaan <3 ja kaikkien ihmeeksi totteli joka ikinen kerta luoksetulokäskyä :) :) :) JIPPII!! Kutsujakin saattoi siis olla kuka vaan 7-henkisestä seurueesta, ja aina pitkänkin matkan takaa viipottaa tuulispää sheltti! Upeaa. Kuivatut kieli- ja sydännamut taisivat olla mieleen!

Ihmiset viettivät iltaa paljussa, ja Tippa pääsi mukaan tyhjennyshommiin. Taisi olla jännää :)

Nytkö se jo loppui?

Yritin saada naamakuvaa Tipasta kun se oli aivan märkä, kreppikiharoilla ja näytti ihan vanhalta papalta, mutta eihän se niin kauaa kameraan katsonut.. :D nyt sadekeleillä on saatu siitä ihanan pulleronnäköinen kun pään karvat lytistyy pintaa pitkin mutta muussa vartalossa ne puffautuu ja pörhistyy kastuessaan.. :D

Viime päivät onkin olleet taas astetta tylsempiä. Mä olen ollut ihan veto pois ja sairastellut, ja J on reissussa. Tippa on kaiken lisäksi joutunut olemaan tosi pitkiä päiviä yksinään kun yhtäkkiä mulla onkin ollut yli 8-tuntisia koulupäiviä ekaa kertaa sitten lukion. Ja kun olen kipeänä (niin, meillä ei koulussa saa sairastaa tai samat opetukset kutsuu ensi vuonna uudestaan..), en jaksa tehdä mitään sen kanssa kunnolla kotiin tultua. Aktivaatio on rajoittunut lähinnä lenkkeilyyn sateessa, mistä kumpikaan osapuoli ei kovasti nauti. Huomaa myös kotona patoutuneen energian; yksinollessa Tippa sitten keksii itselleen tekemistä ja järsii milloin mitäkin ja levittelee tavaraa. Sisäsiisteyskin on taas ihan kamalassa kuosissa, en ymmärrä. Hammaslääkärikäytni toi pientä takapakkia kun pöpperössä toi ei pystynyt pidättelemään ja pisut tuli muutaman kerran mihin sattuu. Kyllä se ihan nätisti tekee ulos oikeastaan lähes aina kun mennään, mutta kyllä niitä sisäänkin tulee vähintään kahdet pissat/kakat päivässä! Ja Tippa on alkanut tekemään myös yksinään tarpeitaan, mitä ei ole ennen tehnyt. Liittyy varmaan elmöintiin, jos aiemmin on pääsääntöisesti nukkunut yksinään. Ei kai se vaan mitään eroahdistusta kehitä tässä?? Ainakin kyllä jää joka kerta hiljaa ja nätisti kun lähden, eikä kuulu lähdettyäkään oven takaa mitään kun olen jäänyt kuuntelemaan.

Tippaa kiinnostaa ihan kamalasti kaikki hajut ulkona. Ihan älytöntä melkein miten se unohtaa kaiken ku nuuskuttaa. Pitäis varmaan mennä jotain jälkijuttuja kokeileen kun intoa tuntuu piisaavan ainaki koiran puolelta vaikka muille jakaa :)

Tipulainen 5 kuukautta

Aika rientää, viime viikolla tuli meidän vauvalle jo viisi kuukautta plakkariin!! Aina ei uskoisi että ikää on jo niin paljon, mutta jotenkin Tippa taisi ikänsä tiedostaa, kun on alkanut viime päivinä tottelemaan niin mainiosti ;) Vanhoja taitoja kerrataan, uusina on nyt harjoiteltu paikallaoloa ja seisomista. Paikka on jo mennyt aika hyvin johonkin mielensyövereihin koiruudella, ja voin jo kävellä toiselle puolelle meidän 49 neliön lukaalia ja asettaa herkun maahan ja vielä senkin jälkeen odottaa hetken, ja Tippa tonottaa vaan kieli pitkällä vapaa-komentoa odottaen :) Hienoa! Istumiset ja maahanmenot sujuu Tipan niin halutessa, ja sekoittuvat vähän silloin tällöin. Seuraaminen menee vielä vahvasti käsiavulla, ja näyttelyliikumisesta nyt ei voi sanoa yhtään mitään. Niiden opetuksessakin on minulle vähän haastetta.. Ennen ulosmenoa Tippa ottaa hienosti katsekontaktia, kuten useimmiten tässä-käskystäkin. Luoksetulo sujuu taas pienen ojanpohjan jälkeen aika kivasti (kopkop), mutta kaapeli hankittiin siitä huolimatta liinan virkaan. Mutta esim. viikonloppuna mökillä luoksetulo oli 100% ja vielä sadankymmenen prosentin energialla ja vauhdilla ;)

Viisikuinen Tippa on ihmisrakas sylikoira, joka ryntää nuollen tervehtimään kaikkia joita mamma moikkaa :) mörköily on jo vähän vähentynyt, mutta innostuessaan Tippa saattaa rynnätä autoja ja pyöriä kohti. Epäilyttäviä ääniä ja ovisummeria se haukkuu, mutta lopettaa aika hyvin kiellosta tai huomatessaan haukkumisen aiheettomaksi. Muiden koirien kanssa Tippa haluaisi heti rynnätä leikkimään, ja ohittaminen olisikin harjoituslistalla, jos mamma ei olisi niin pirun laiska ulkona namien kanssa. Useimmiten ohitus sujuu ihan hyvin jos minä en ole huomaavinani vastaantulijoita ja kiihdytän vauhtia ohi, huikkaan että mennään. Mutta vastaantulevat pentukoirat ovat Tipalle ylitsepääsemätön juttu, ja se ei vaan voi tajuta miksi potentiaalinen leikkikaveri päästettiin ohi haastamatta juoksukisaan tai paineihin.

Tipan herkkua ovat sydän, kieli ja lohi. Ruokahalu on ollut erittäin hyvä Onnin luona kyläilyn jälkeen, ja täysiä kuppeja ruokaa häviää yhdessä silmänräpäyksessä entiseen verrattuna! Tällä hetkellä Tippa syö vielä ANF:n penturuokaa kaksi tai kolme kertaa päivässä. Ahneeksi Tipulaista ei voi haukkua, mutta nyt kiinnostus ruokaa kohtaan on herännyt myös kaverien kanssa ollessa; luokse tullaan kamalaa vauhtia ettei toinen saisi herkkuja. Aiemmin Tippa ei niin välittänyt, vaikka sydänkikkareet olisikin menneet kaverin suuhun, mutta nyt se rohmuaa ne itse hurjaa kyytiä.

Sisäsiisteys on vaihtelevan hyvällä mallilla. On useita päiviä, jolloin sisälle ei tule mitään, mutta myös yhtä paljon sellaisia päiviä, kun vähintään jotain tulee. Tippa ei osaa kinuamalla pyytää ulos, vaan jos ihmiseläjä ei ymmärrä ensimmäisestä katseesta lähteä viemään, niin se menee paperille tai matolle. Aamuisin olemmekin oppineet heräämään Tipan merkitsevään katseeseen sängyn vierellä. Joskus se menee paperille pyörimään, katsoo merkitsevästi, ja tulee pois kun sille sanoo ettei paperille pissitä. Ulkona sadekeli ja mehevät maan hajut häiritsevät tarpeidentekoa, ja siihen saattaakin joskus kulua tovi jos toinenkin. Tippa ei juuri tee tarpeitaan kuin tietylle alueelle omassa pihassa. Mökillä on oma alueensa myös.

Tipan parhaat kaverit ovat veikkapoika Onni ja poikaystävä Veeti. Molempien kanssa leikki sujuu ilman riitoja, ja pääasiassa juoksun merkeissä. Uusien kaverien kanssa Tippa on aluksi vähän ujopiimä, haistelee häntä kinttujen välissä, mutta rohkaistuu hyvin nopeasti ja alkaa heti haastaa leikkeihin. Isojen kaverien kanssa se on omasta mielestään ihan leikeissä mukana juoksemalla parin metrin päässä omineen mutta pinkoo tuhatta ja sataa karkuun, jos muut leikkijät lähestyvät sen suuntaan :D

Tässä vähän kuvituksia viisikuisesta murusta.

 

Herkuttelua naudanluun kera

 

Hännässäni on jo näin monta karvaa :)

Älä nuolaise ennen kuin..

Meninkin leijailemaan niillä sisäsiisteillä päivillä - tänään tuli pisut matolle ja kakatkin vielä myöhemmin..!! Tippa kun ei yhtään anna vinkkiä jos on hätä vaan menee vaan tarpeilleen. Se on alkanut olemaan nyt parina päivänä aika rauhaton ulkona, eikä ole varmaankaan pissinyt/kakannut vaikka hätä olis ollut. Nytkin oltiin pitkällä lenkillä, ja sen jälkeen odoteltiin tarpeita pihassa. No, pissa viimein tuli, ja näin että isompikin hätä olisi, kun kierteli ja kaarteli, mutta ei vaan millään keskittynyt ja hepuloikin vähän. Ajattelin sitten, että J saa mennä sen kanssa kohta kun oli pian tulossa kotiin ja mun piti päästä ruuanlaittoon. Kävin nopeasti koneella, ja eiköhän kakat ollu sillä välin tullu keittiön matolle...! Eikä Juho ehtinyt tulla edes kotiin ennen sitä. Huoh, typyseni!

Lomaa ja paluu arkeen

Tipulaisella oli sujunut hienosti kyläreissulla Onnin luona! Kakarat oli riekkuneet 24/7 ja hampaita ja korvaliimauksia irtoili oikein olan takaa :D mutta hauskaa varmasti oli! Tippa oli jopa ekojen päivien ujostelun jälkeen pissinyt uloskin, ihme! Ja mikä parasta, Onni opetti sille miten reippaasti kuuluu pienen koiran syödä ;) Ei olekaan meidän Tippis miesmuistiin vedellyt kuppia tyhjäksi, etenkään jos siellä on ollut pelkkiä nappuloita ja korkeintaan loraus öljyä!?! Suuret kiitokset vielä Mareenalle ja Joonakselle! <3

Muuten elämä onkin sitten palautunut normaaliuomiinsa, ensimmäistä kertaa sitten Tipan saapumisen, nyt kun koulu alkoi. Huomaa kyllä selkeästi koirastakin miten säännöllisempi rytmi tekee sille hyvää! Meillä onkin nyt jo ainakin 3 täysin kuivaa päivää takana!! ;) tosin tänään yöllä Tippa heräsi ja oli pissinyt lattialle, samoin kakka tuli lattialle aamu-ulkoilun jälkeen (?!) ja vielä nyt illalla yksi pissa vaikka melko vähän aikaa sitten oltiin käyty... No, kai se menee vähän aaltoliikettä tää opettelu :) On kuitenkin huippukivaa miten helposti ja nopeasti se nykyään tarpeensa ulkona tekee entiseen verrattuna! Tosin vieläkin vain omaan pihaan tiettyyn paikkaan, mutta kuitenkin ;)

Vihdoin edes jonkunlainen istuskelupose ;)

Salaman kanssa niistä vaan aina tuppaa tulemaan tälläisiä kun neiti siristelee :D :D

Tavattiin joku aika sitten japaninpystykorva Tinkaa metsäleikkien merkeissä. Tytöt tykkäsi kyllä toisistaan, Tinkaa vaan harmitti vähän Tipan ketteryys, eikä meidän kakara tietenkän osannut leikkiä reilusti että olisi antanut vähän siimaa toiselle.. Mutta kivaa tuntui olevan kuitenkin! Mulla oli kinkkumegaherkkua taas mukana palkkana, ja luoksetulo toimi taas mainiosti!! Olin superylpeä kun Tippa näki kuuden spanielin lenkkeilevän jonkin matkan päässä ja oli jo viipottamassa sinnepäin, mutta kun kutsuin, niin typy kiiti lähes salamana mamma luo ;) JEEE!!!! Tosin eilen kun oltiin metsälenkillä niin neitihän ampaisi lenkkeilijöiden perään ja sitten vielä pelästyi niitä ja lähti karkuun.... Onneksi oltiin metsässä, eikä muita tullut sillä kohtaa vastaan! Harmitti vaan kun ei korvia taas löytynyt yyhtään.. Kaverin kanssa Tippa osaa hienosti, mutta omineen vaatii vähän kuria. Suunnitelmissa onkin jonkin sortin kaapelin/pitkän liinan hankinta, jotta Tippa luulee olevansa vapaa, mutta tottelemattomuuden hetkellä matkanteko loppuukin lyhyeen! Tänään vähän harjoiteltiin, että pieni nyppäys hihnassa tarkoittaa nounou, ja kun sen jälkeen lopettaa ikävän asian teon, saa namia ja kehuja ja nypytys loppuu. Tippa tuntui hoksaavan ihan hyvin. Nyt vaan kaapelia odotellessa :)

Iltakävelyllä metsäaukealla

Tarkkaavaisena

Käytiin tänään reenailemassa vähän unholaan jääneitä perustottelevaisuusjuttuja läheisellä kentällä, joka sopii mielestäni mainiosti ko. puuhaan! Se on ympäröity korkeilla pensailla joten sinne ei näy ohi kävelevät ihmiset, koirat tai muutkaan Tippaa tällä hetkellä liikaa häiritsevät tekijät, ja on vielä mukavan lähellä! Eikä siellä pelaile ikinä kukaan ;) reenailtiin perusasentoa, seuraamista ja paikallaanistumista, jossa Tipalla maltti alkaa parantua hienosti! Olin iloinen, kun a. sain kerrankin aikaiseksi lähteä ja b. meni niin hyvin :) ajattelin, että harjoitellaan nyt pentukurssilla opetetut asiat kuosiin omineen, ja sitten katsellaan josko osallistuisi jollekin pentutoko- tms. kurssille. Näyttelytreeneissä varmaan mennään käymään myös lähitulevaisuudessa; joko Hämeen shelttien tai Tampereen pikkukoirien parissa. Agilityä tuon rimpulan pikku nivelet saa odottaa vielä jonkin tovin, vaikka se lajeista ehkä eniten kiinnostaisikin :b palkkausasiakin on nyt edistynyt, kinkun lisäksi kuivattu kieli on nyt kova sana! (Ei tosin aina luoksetulon hetkellä näemmä.) Tippa on myös aika kova etsimään piilotettuja kielenpaloja kotona :)

Ai niin, vielä hampiasiaa. Eilen lähti isoja poskihampaita ainakin kaksi, ja toinen saatiin talteenkin! Pitäisköhän laittaa hammaskeijulle Tipan pedin alle :D sunnuntaina irrotettiin myös ihan jo irti uuden hampaa tiellä roikkuva etuhammas. Muut näyttäis vaihtuneen/vaihtuvan juuri ihan mukavasti, paitsi kulmahampaista ei ole tietoakaan. Ne ei edes heilu. Mutta kai nekin siitä sitten. Kovasti kyllä ollaan retuutettu kaiken sortin leluja ja luita tuon kanssa, ja aika aktiivisesti neiti itekin hakee purupintaa (mikä ei aina ole omistajan kodin kannalta ihan miellyttävää..).

Tää on musta hauska kuva - kuvastaa hyvin miten innoissaan me ikuistetaan kaikkia pikkujuttuja :D

Loppuun vielä pari hauskaa kuvaa mitä löysin Juhon puhelimesta :)

Tippa nauttii vauhdin huumasta veneessä heinäkuussa

Uimassa rapujuhlilla

Tippa ihan gänäs ja nuuskat huulessa :DD meidän pikku puliukko <3

Ilon päiviä

Voih, vaikka aina nurisen Tipan taitojen vajavuuksia, niin kyllä se halutessaan pystyy vaikka mihin!!

Pentukurssin vikalla kerralla neidistä kuoriutui varsinainen stara!! Otin uutta herkkua, kinkunretaleita, palkaksi, ja niiden avulla keskittymiskyky kasvoi n. potenssiin 100! Olin ihan fiiliksissä, kun Tippa kertauskerralla osasi semmoisiakin asioita jotenkin tosi taitavasti käsiavulla, joita ei ole ennen tajunnut yhtään tai ei olla edes kokeiltu, meiltä kun jäi yksi kerta väliin. Voi kun se olisi aina noin motivoitunut! Olin niin iloinen, että Tippa sai loppuillan järsiä isoa luuta oikein sydämensä kyllyydestä :)

Veeti-pojan kanssa treffit sujuivat tosi hyvin myös! Tippa kohtasin kerrankin oikein kunnolla itseään nopeamman kiiturin ja katselikin vähän hoomoilasena pikkukaverin menoa :D vaikka Veetillekään ei noita raajoja ole liiaksi suotu (chihun ja perhoskoiran jälkeläinen), niin vauhti oli kyllä ihan mieletön!!! Ne oli ihanat kaverit, kun varastivat aina keppejä toisiltaan ja juoksivat sitten toistensa perässä :) Tipan eka poikaystävä <3 (ja vielä leikattu sellainen - niin ja eihän velipoikaa voi laskea ;))

Viikonloppuna Tippa saikin viettää laatuaikaa ikioman isin kanssa oikein olan takaa, kun minä olin reissussa. Muuten meni tosi hyvin, mutta kävi yksi tylsä juttu. Juho ja Tippa oli pentupiirissä lauantaina, ja Tippa painiskeli tosi reippaasti nyt muiden kanssa (jotka olivat sitä tyyliin puolet nuorempia, mutta koko samaa luokkaa :D) ja oli oikeastikin mukana leikeissä eikä vaan omasta mielestään. Sitten ne alkoi vähän nahistelemaan yhden akitan kanssa, ja nahistelu äityi lyhyeksi akuankkarähinäksi, ja sitten kuuluikin Tipan kiljuntaa kuin se olis ollu syötävänä kun akita puri sitä selkään!!!! Juho nappasi koirat heti erilleen ja otti Tipan syliin ja tutki sen - mitään jälkeä tai aristusta ei onneksi ollut! Thank God!! Akita alkoi vielä pian tappelemaan kunnolla jonkun toisenkin kanssa, minkä jälkeen sen omistaja tajusi lähteä sen kanssa. Mutta akitan omistaja ei siis sanonut mitään tilanteesta, eikä oikein reagoinut koiran käytökseen millään tavalla. Mitähän siitä koirasta tulee isona, jos se on jo pienenä tuommoinen ja omistaja ei oikein tajua sitä??? Minähän olin ihan paniikissa kun kuulin tästä, ja luulin että oli käynyt pahemminkin ja että nyt mun herkkis on pilalla kun sai noin huonon kokemuksen.. Tippa meni kuitenkin heti tapahtuman jälkeen reippaasti leikkimään taas muiden kanssa häntä pystyssä ja haisteli ilkimys-akitaakin vielä rohkeasti oma-aloitteisesti :) joten ei tainnut sen suurempia henkisiä haavoja jäädä, ihanaa!! Vieraita koiriakin se keuhkoaa moikkaamaan samalla innolla kuin ennenkin..

Sisäsiisteys etenee hienosti! Tipalla on ollut jo pari kuivaa päivää sisällä!! :) kyllä se vieläkin menee sanomatta mitään paperille jos hätä tulee, mutta ollaan nyt otettu paperit pois aina siksi aikaa kun ollaan kotona, koska matolle tai lattialle se ei tee. Ainakaan pissaa, kakat saattaa tulla. Ja aika hyvin se jo tajuaa, kun sanoo että mennään ulos pissalle - alkaa juosta ovea kohti innokkaasti ;)

Ainoa pieni harmi on Tipan kehityksessä nyt se, että haukkuminen on alkanut lisääntyä. En eilen pystynyt imuroimaan millään,kun toinen kiljuu ja rääkyy ja haukkuu kuin viimeistä päivää..! (Olisko ehkä pitänyt imuroida vähän useemmin......) Sama juttu lattiamopin ja jopa pölyjen pyyhkimisen kanssa?! Onko tää nyt sitä mörköikää vai mikä on?? Superrasittavaa se on joka tapauksessa. Tein nyt niin, että laitoin sen makuuhuoneeseen oven taaksen kunnes oli hiljaa. Ei se tosin ainakaan vielä tuottanut tulosta.. Suihkin myös vettä naamaan - ei mitään vaikutusta. Tippa myös haukkuu ovesta tulijat, mikä on tiettyyn pisteeseen asti ihan ok, jos vaan ymmärtäis lopettaa kun sanotaan... :b Haukkumisasian kanssa en oikein tiedä miten menetellä, etten tajuamattani innosta lisää.. Apuja otetaan vastaan :)

Ensi viikolla onkin jännää, kun Tippa menee kyläreissulle Onnin ja Mareenan huusholliin neljäksi päiväksi kun oma isäntäväki lähtee Pariisiin MM-kisailemaan! Uskon että kaikki sujuu mallikkaasti, kunhan eivät vaan mukulat hajota kämppää jatkuvalla riehumisellaan.. :D aivan ihanaa että Tipalle järjestyi sieltä hoitopaikka! Onnikin on kyllä aina tervetullut meille hoitoon :)

Eipä ole tullut kuvattua Tippaa kunnolla vähään aikaan. Se on kasvanut hurjasti jalkaa ja selkää, karvaakin vähän :D mutta pää tuntuu olevan ihan yhtä pieni kuin aluksikin :D ihan hassun näköinen.. Yritin ottaa siitä söpöä istumiskuvaa kun se aina tapittaa maailma pää kenossa mutta aina kun otan kameran esiin, sen on pakko joko tulla katsomaan sitä millin päästä tai mennä maahan ihmettelemään. No, ehkä mä vielä joku kerta onnistun ;)

Ostetaan korvat, kiitos

Oltiin tänään metsälenkillä, ja ajattelin että Tippa saa jolkottaa vapaana. NO, sitä riemua kestikin sitten hyvin vähän aikaa. Neitihän ei maksamakkarapalkoista huolimatta ottanut luoksetulokutsuja kuuleviin korviinsa, ja saikin kaulaansa hihnan, mutta sai silti vielä mennä vapaana. No eihän se nauha perässäkään oikein onnistunut, joten hihnalenkkeilyksi meni! Kyllä otti päähän. Oon tähän asti lohduttautunu aina sillä, että luoksetulon se nyt ainakin osaa... Kavereiden kanssa se tulee aika hyvin aina (paitsi viimeksi Onnin kanssa kun oltiin eilen), samoin mökillä. Nyt oli vissiin liian hyviä hajuja. Tässä ei lähellä ole oikein paikkojakaan missä voisi sit' reenailla turvallisesti, täytyy kai suunnata metsän uumeniin Kauppiin.


Istumisreenit sen sijaan sujui tänään hyvin, ja sekin alkaa jo luonnistua käskystä :) Aika hyvin Tippa osaa erottaa maahan- ja istu-käskyt, vaikka tarjoaa käskemättä niitä vähän vuoronperään.

Tänään oli taas vähän musta päivä sisäsiisteyden kanssa. Aamulla kuulin kun Tippa heräsi, mutten ollut riittävän nopea; hetken päästä rapisi paperi. Sitten kakatkin tuli sisälle, vaikka niitä haettiin taas puolisen tuntia aamu-ulkoilulla.. Metsälenkin jälkeen tuli pihaan pissa, mutta sen jälkeen ei taas koko iltana mitään :( tyhmää aaltoilua. Tänään Tippa tosin kyllä ehkä ekaa kertaa melkein pyysi ulos, ajattelin vielä siinä että onkohan sillä nyt hätä kun noin vikisee, ja olihan sillä. Se vaan jäi omalta osaltani ajatuksen tasolle, en siis ottanut kainaloon ja kiikuttanut ulos. Laiska emäntä :(

Huomenna mennään tapaamaan sekarotuista pikkupoikaa Veetiä. Ikäähän pojalla on jo enemmänkin, mutta koko siis pieni :) Hauska nähdä millaista touhua parivaljakko saa aikaan! Kokoeroa ei juurikaan ole, ja ainahan on kiva saada poikaystäviä ;)

Loppuun vielä söpistelykuva kesäkuulta. Minna-kummin ottama<3