Manipuloitu karvastaja liitää

Voishan sitä tännekin välillä taas eksyä! Himppasen kiirettä pitänyt syssyn merkeissä..

Tipulaisella on agility jatkunut pienessä noususuhdanteessa. Edellissunnuntaina alkoi jatkokurssi samassa paikassa. Alkeet meillä meni vähän vaihtelevasti: Tippa sekosi täysin aina kun Vilma-sheltti oli näköpiirissä eikä reenailusta kuuden koiran ollessa samaan aikaan kentällä aina oikein tullut mitään. Etenkin jos erehdyin yrittämään jotain ilman hihnaa, niin ei ollut yks eikä kaks kertaa kun meidän tottelevainen pimatsu sinkosi ekalta esteeltä etsiin leikkikavereita.. Huoh. Onneksi kaikenlaisilta yhteenotoilta vältyttiin! Ohjaaja kyllä antoi kannustavaa palautetta ja vinkkejä, Tippa on utelias ja älyttömästi ympäristöään tarkkaileva otus, joten sille etenkin näin nuorena vielä on vaikeaa keskittyä pitkiä aikoja juuri siihen mihin minä haluan. Se myös vaatii palkkausta usein, että mielenkiinto säilyisi edes jotenkin. Lelu toimii hyvin, mutta toisaalta innostaa niin paljon, että Tippa helposti ylikuumenee ja saa jäätävän juoksuhepulin.. Etenkin jos joku toinen koira reagoi siihen (oli se hyvässä tai pahassa), niin Tippa saa vaan lisää kierroksia.. Mutta we're working on it!

Jatkokurssilla on onneksi vaan neljä koirakkoa, ja jokainen tekee yksin kentällä. Ohjaaja on sama, mikä on tosi kiva kun tuntee jo Tippaa jonkin verran. Tähän asti on tehty aina radan pätkää, mikä on Tipalle vähän vaikeaa juuri tuon sinkoilun ja vauhdin vuoksi. Mutta joka kerta on saatu lopulta rata läpi ihan hienosti, olen oppinut miten pienetkin omat ohjausvirheeni tai käden asennot vaikuttaa tuohon koiraan. Jos esim ohjaan liian laajasti kädellä, Tippa kiertää esteen tosi kaukaa ja säntää sen jälkeen omille teilleen. Keep it simple siis. Myös olen tajunnut höpöttäväni koiralle ihan liikaa. Kun sanon vain esteisiin liittyvät käskyt, homma toimii paremmin. Ei siis mitään välikehuja tai lisäohjeistusta. Viimeksi tehtiin namilla lähes pelkästään palkkaus, ja säntäily tuntui vähenevän eksponentaalisesti. Myös muiden kenttien ollessa käytössä ei odotteluaikana voinut reenailla yksittäisiä esteitä, mikä ehkä myös sopi Tipalle, se kun väsyy myös aika nopeasti korvien välistä. Niistä reeneistä jäi kiva mieli. Myös lopussa käytiin normaaliin tapana yksittäisiä esteitä, ja Tippa meni A:ta nyt ihan innoissaan kun aiemmin on enemmän tai vähemmän arastellut. Myös keppejä tuli ihan fiksusti, vielä tosin käsiohjauksella. Olisi ihanaa jos olisi piha tai saisi kepit jotenkin viriteltyä olkkariin, niitä ku ei saa oikein missään reenailtua tarvittavaa määrää :/

Otsikon manipulaatio viittaa viime viikkoiseen fysioterapeuttikäyntiin. Tippahan pomputteli jo kesällä takapäätään. Nyt se on jäkitellyt selkäänsä koskettaessa, joten varasin agilityohjaajan suosituksesta eläinfyssarille ajan. Se olikin tosi hyvä käynti! Fyssari Kirsi kuvasi ensin ulkona Tipan liikkumista eri vauhdilla ja eri suunnista. Sitten videota katseltiin yhdessä. Pomputusta ei tietenkään kuvaan tullut, mikä on toisaalta hyvä asia koska kuulemma oikeasti vaivaiset koirat pomputtelee lähes koko ajan. Tipan asennosta kuitenkin huomattiin, että sen takapää on etupäätä korkeammalla ja takajalatkin ehkä hieman pidemmät, jolloin askelten sovittaminen on välillä hankalaa. Takajalat eivät myöskään ojennu ihan niin pitkälle kuin olisi hyvä ja etu- ja takajalka menevät välillä oudosti lomittain. Tästä syystä fyssari veikkasi Tipan vaihtavan etenkin hitaassa vauhdissa välillä peitsaukseen, silloin kun ei tarvitse jalkojaan sovitella kun ne ottavat samalla puolella samaan aikaan askeleen. Sisällä tehtiin myös puolapuilla ja rappuspyramidilla kävelytestejä, joissa näkyi pientä takajalkojen epävarmuutta sekä punnittiin jokaisen jalan kantama paino, mikä oli Tipalla kuitenkin ihan hyvin jakaantunut. Selästä löytyi jumeja symmetrisesti (mikä sekin hyvä asia, ettei vinouta asentoa) keskiselästä taaksepäin. Fyssarin mukaan Tipan luonnostaan hieman korkeampi takapää tekee varmasti ajan myötä jumia selkään, jolloin se myös pompauttelee takapäätään herkemmin. Selkää kun joutuu kokoajan pitämään vähän köyryssä ja kompensoimaan asentoa. Hän veikkasi, että siellä saattaa olla joku ylimääräinen nikama tms, mutta sen selvittäminen ei tekisi yhtään hurskaammaksi kun hoito olisi joka tapauksessa konservatiivinen. Tuli kiva mieli käynnistä, ja Tippakin on ollut sen jälkeen paljon elastisemman ja rennomman oloinen, ei reagoi selän kopelointiinkaan enää mitenkään, korkeintaan nautiskelee :) varattiin marraskuulle uusi aika jolloin katsotaan taas tilannetta. Varmasti jatkossa vaatii säännöllisiä käyntejä, etenkin jos agilityharrastus (toivon mukaan!) saisi jatkoa. Ollaan nyt myös kiinnitetty huomiota kunnon alkuverryttelyyn ja venyttelyihin ennen reenejä ja palautteluun niiden jälkeen, josko jumeja voisi ainakin hillitä.

Tippa on myös aloittanut karvan pudottamisen.. HUOH. Mullahan tuli joskus Tipasta pientä ärsytystä hengitysteihin, ja nyt huomaan sen taas alkaneen kun on vähän alkavaa flunssaa yhdistettynä ilmassa tupoittain leijuvaan karvaan... Ärsyttää olla koko ajan imuroimassa, ja kaikki vaatteet ihan karvassa kun sohvalta nousee. Tai edes ottaa vaatteen kaapista ja pukee päälle! Mrr. Pitänee pestä tuo otus. Tämähän siis todennäköisesti tietää taas seuraavien juoksujen petailua, samanlainen karvainvaasiohan koettiin myös keväällä ennen juoksujen alkua. Tähän asti juoksuväli on ollut puoli vuotta aika tasan, näiden ennakkotunnelmien myötä uskon sen säilyvän samana eli juoksu alkaisi tuossa marraskuun puolivälin paikkeilla. Tänne on nimittäin muuttanut myös yksi hyperreaktiivinen räkyttäjä samaan syssyyn, kaikille rapun äänille täytyy vuhahdella ja yölläkin Tippa herättää aivan raivostuttavan monta kertaa haukullaan...!!!!!! Hermohan tässä menee. Ja juuri kun palautin Jennalle iät ja ajat lainassa olleen haukkupannan, "eihän tätä ole miesmuistiin enää tarvittukaan". Joopa joo :D ainoa hyvä asia on, että ruoka maistuu edelleen loistavasti. Kopkop. Saa nähdä pitäisikö jonkin sortin leikkausta miettiä jossain vaiheessa, jos meininki käy liikaa hermoille näiden pitkien ennakko-oireiden, itse juoksun ja valeraskauksien kanssa. Päädyimme Jennan kanssa purkamaan sijoitussopimuksen nyt syksyllä kun ei tuota pikkaraista olisi jalostukseen käytetty lopulta kuitenkaan kokonsa puolesta. Ei siis sikäli olisi kohtuvehkeillekään enää käyttöä. Mutta kuten sanoin, saa nähdä.