Hei kohtalo, oon iso tyttö jo!

Joulu tuli, joulu meni. Tänä vuonna oli monella tavalla omanlaisensa joulu, mutta Tippa sentään yllätti positiivisesti! Mentiin mamulaan aatonaattona, ja Tipalle oli rajattu aiempaa isompi alue IKEAn lapsiportin avulla, se oli tosi mukavaa. Tippa viihtyi hyvin porukoissa, ja yksinkin kun portista näki muuallekin. Ensimmäinen yö meni vähän vuhahdellessa erikoisia "ääniä", mutta ainoa siitä kärsijä olin minä, joka vahdin ettei kukaan muu heräisi Tipan huuteluihin.. Tippa pidätti taas uudessa paikassa sen kevyet 16 tuntia, ja aamulla tulikin vahinkopissa kynnysmatolle kun laskin sen sylistäni ja samaan aikaan lapset innostivat Tippaa. No, se ei selvästikään ollut tarkoitus, mutta sain siitä kuitenkin harmaita hiuksia. Onneksi kakka tuli heti ulos.

Tee-se-itse-aktivointilelu ennen joulua.

Tämä oli lopputulos.

Aattona Tippa oli itse tyyneys! Se tottui hyvin uuteen paikkaan kun taas vaihdettiin, ja teki kaikki tarpeet hienosti ulos! Lasten kanssa se leikki nätisti, eikä riehaantunut liikaa. Joulupukki oli pieni jännitysmomentti, mutta pidettiin sitä vierailun ajan sylissä. Lahjojen avaamisen aikana Tippa viihtyi uuden lahjaksi saamansa aktivointipallon parissa, muutenhan se olisikin tullut innokkaasti avaamaan muidenkin lahjoja :) Tipulainen sai jouluateriaksi Cesarin sesonkiherkun, hanhenpateeta. Se tuntui maittavan ;) lahjaksi tuli myös uusi panta, lahjakortti Pirkanmaan lemmikkitaloon (joka aiotaan käyttää nahkahihnaan ja mahdollisesti näyttelyhihnaan) ja uusi (toinen) nimilaatta valjaisiin.

Joulupäivänä ajelimme mökille minun perheeni luo ja ajatuksena oli juoksennella ulkona. No, olikin niin märkä ja ikävä keli, että aika kului suurimmaksi osaksi sisällä. Aaton vilinä oli varmaan uuvuttanut pienen kaverin kun se viettikin suurimman osan ajasta (jonkun sylissä) nukkuen.
Tapanina menimme vielä uuteen paikkaan, joten rapsutteluja, sylittelyjä ja uusia paikkoja tuli nähtyä ja koettua!

Anteeksi kännykkäkuvat, ne on nyt ainoita mitä tuli otettua!

Perheen joululöhöhetki <3

Pieni joululaulaja <3

Välipäivät vietimme sentään kotosalla, ja ehdimme käydä Veetin ja Jennin kanssa vielä oikein kunnon metsälenkilläkin ennen heidän muuttoaan. Oli aivan ihanaa, vaikka lumi puuttuikin! Koirat oli niin onnessaan, harmi kun ei tullut kameraa mukaan. Ja sitä metsää vaan riitti ja riitti! Tippa myös totteli todella hyvin :) leikimme myös Onni-veikan kanssa muuten ennen joulua! Velipoika oli kasvanut taas kamalasti! Myös ennen seuraavaa reissua käväisimme Tipan kanssa lähimetikössä, jossa olikin tehty puuhakkuita, ja saimmekin itsemme aikamoiseen liriin. No, olipahan Tipallekin vähän rasitetta :D

Uudeksi vuodeksi hurruttelimme sitten taas uuteen paikkaan, nimittäin Hämeenlinnaan kavereiden luo. Tippa vietti aikaa enimmäkseen sohvalla löhöillen (mikä tuntuu olevan nykyään sen lempiharrastus..). Raketeista en osannut oikein etukäteen sanoa miten se reagoisi, mutta tosi hyvin meni!! Vähän vuhahteli ääniä jossain vaiheessa, mutta kun me ei reagoitu ja oli muuta hälinää sisällä niin se antoi sitten olla. Ainoa pieni pelonhetki koettiin kun mentiin ulos (joo, mun syyni..) keskiyön aikaan. En halunnut jättää koiraa yksin sisällekään, sitten se vasta olisikin pelännyt kun ikkunan alla räiskitään. Tippa oli sylissä ja tärisi kun ihan vieressä pamahteli, mutta selvisi siitä kyllä heti kun pauke rauhoittui ja tuli pissakin hienosti, vaikka epäilin ettei tekisi kun oli jännää.

Tipan uusivuosi näytti enimmäkseen tältä :)

..tai tältä!

Ihmisten uuteenvuoteen kuului paljon ihanaa ruokaa!

Kipaisimme pikaisesti kotona kääntymässä ja sitten nokka osoitti Tipan osalta kohti Elinan ja Iinan nurkkia, jossa riittikin tekemistä mamman ja isin nautiskellessa Naantalin kylpylän kuohuista. Tippa tapansa mukaan pidätti ensimmäiset 22h pissaa uudessa paikassa, ja Elinan armollisen kärsivällisyyden ansiosta teki lopulta ulos. Kakka tuli kuulemma pari kertaa sisälle, mikä harmittaa, koska koko joulunaika ja uusivuosi meni sisäsiististi jokaisessa miljoonassa kyläpaikassa!!! Melkein jo menin vannomaan että josko se nyt...mutta onneksi en vannonut. Ehkä oman väen puuttuminen toi takapakkia tässä kohtaa? Ja kun Tippa pääsi Elinan vanhemmillekin kyläilemään, tuli uuden paikan uudessa paikassa tietty pissakin lattialle. Meidän pikku jännittäjä. Se tarvii aina sen oman aikansa että tutustuu rauhassa turvallisessa omassa porukassa uuteen paikkaan, ja kun eka pissa tai kakka tulee ulos niin reitti on sit selvä. Olen itse jo alkanut hyvin lukea Tippaa tässä asiassa, mutta muut ei sitä aina välttämättä ymmärrä. Se vaatii oman tilan ja ajan, ja on todellakin vähän hitaasti lämpeävä (paitsi uusien ihmisten ja pienten koirakaverien suhteen). Kävimme Hämeenlinnassa koirapuistossa, jossa oli Tipan ikäiset dalmis ja labradori, mukavia kilttejä koiria mutta ah niin päällekäyviä hömelöitä! Tippahan osoitti ihan uutta puolta itsestään: se veti nenän ryttyyn ilkeännäköisesti ja vinkaisi kuin syötävä puoli metriä ennen kuin iso kaveri edes koski siihen :D se oli enemminkin huvittavan näköistä, ei siis aggressiivista, se vaan osoitti että älä kuule ryntää sieltä. Juuri uusissa ja etenkin monen koiran tapaamisissa Tippa on oikea diiva ja vaatisi muiden olevan paikallaan että hän saisi omaan tahtiin tutustua ja haistella. Ei ihan terrierin vauhdilla ryntää sosialisoimaan itseään ;) isot sitten luovutti ja alkoi leikkiä keskenään, mutta Tippaa olis selvästi kiinnostanut kuitenkin mennä mukaan. Se kuitenkin (onneksi) tajusi pysytellä vähän kauempana koska sen verran vauhkoa isojen poikien meno oli että pieni tyttö olisi voinut jäädä vähän jalkoihin..

Elinan kanssa Tippa siis pääsi Kokemäelle käymään, koirapuistoilemaan Iinan kanssa, pitkille lenkeille ja sai tietty painia 24/7 isosiskon kanssa :) ruokakin maistui taas mielettömään tahtiin kun oli toinen samanmoinen elukka vieressä vahtaamassa :P toivottavasti ruokahalu säilyisi taas hetken..

Tipan tyypillinen asento kotona. Sitä ei saa pois sohvalta, ei sitten millään!!

Tänään meidän yhdeksänkuinen isotyttö korkkasi kehät nimittäin vuorossa oli ihkaensimmäinen mätsäri! Mua jännitti ihan älyttömästi! Mutta hienosti se meni. Tippa käyttäytyi tosi hyvin, alussa selvästi jännitti ja oli ihmeissään, mutta punaisten kehässä oli selvästi paljon paljon rennompi (ehkä koska minäkin olin) ja ravasi kuin unelma!! Seisominenkin meni tosi kivasti, vaikka pienessä kehässä oli n.30 koiraa ja ahdasta oli! Päästiin minun ihmetyksekseni jatkoonkin punaisissa, eli 7 joukkoon. Siinä Tipalla alkoi vähän kärsivällisyys ja keskittymiskyky jo loppua (oltiin me paikanpäällä jo liki neljä tuntia oltukin!) ja seisominen meni vähän naapurikehän tiirailuksi. Saimmekin sitten ekana lähtöpassit jatkokehästä, eikä siis sijoituttu. Parin koiran päässä se olis ollut, mut ihan mieletöntä minusta ekaksi kerraksi!! Mukana oli kuitenkin liki 80 koiraa pienissä pennuissa! :) Ja etenkin meidän minimaaliseen treenaamiseen nähden tuo oli loistosuoritus. Arvostelija ei paljoa kommentoinut koiraa, muuta kuin että kaunis ilme ja nätti tyttö. Ja sanoi lopuksi että hieno koira. Meidän pieni kehäkettu<3 mähän sain nyt kamalan näyttelykärpäsen pureman, täytyy katsella jos olis taas mätsäriä tiedossa. Näyttelythän nyt sitten onkin ihan eri sarjaa, siellä Tippa tuskin ihan aloittelijan tuurilla pärjää, ja koostakin tullaan varmaan rokottamaan. Mutta kiva olisi ne virallisetkin jo joskus korkata ;)

Kehästä ei tullut otettua kuvaa, mutta huom. punainen nauha, joka oli päivän tavoite :P

Pari päivää on vielä lomaa jäljellä. Huomenna käymme kuluttamassa Tipan lahjakortin Lemmikkitaloon ja sunnuntaina voisi olla vuorossa koirapuistoilua Onnin kanssa. En aio tehdä mitään tavoitelistaa tälle vuodelle - lähinnä toiveissa olisi näyttelyuran aloitus, agilityn alkeiskurssi mahdollisesti kesällä ja ison koiran elkeet arkielämässä :) toivon että sisäsiisteys saavutetaan 100% mahdollisimman pian myös kylässä.