4.34

..alkoi siis aamumme tänään! Tippa päätti, että nyt on mamma nukuttu tarpeeksi ja senpäiväinen aaria alkoi taas kuulumaan kauempaa että vartin sitä kuunneltuani päätin odottaa hiljaisempaa (?!) hetkeä ja antaa aamuruuan; Jennalla aamut oli alkaneet kuitenkin ihan laillisesti vähän meidän normiaamuja aiemmin. Tyttö nukkuin onneksi ruokalevot (vajaa 1,5h) ja minäkin sain vähän unta. Sitten taas 6.16 vähän riekuttiin kunnes sain sen rauhoittumaan petiin taas reilu pariksi tunniksi ja annoin aamun alkaa vihdoin (Tipan näkökulmasta) 9 jälkeen. Yön (=ennen puoli viittä) aikana ei tullu pissoja tai kakkoja mihinkään, mikä oli tosi positiivinen ylläri! Illalla pissatkin alkoi suuntautua paperille, tosin heräämisen jälkeen jos en oo valppaana, tulee vahinko aika pian lattialle kun hätä painaa pientä rakkoa.

Vähän nolottaa miten laiska oon ulos kiikuttamisen kanssa. Tänään vasta kunnolla herättyäni aloin vahtaamaan mut ainahan se tietty menee paperille just ku ite oon keittiössä tai vessassa tms. Mut sain kerran kaapattua sen suoraan heräämisen jälkeen ja pissa tulikin ulos!! Jee!!! (pienestä sitä iloitsee näissä asioissa!) Vilin ja Remun kanssa kun on aina mennyt aika kauan aikaa siihen, että tajutaan ylipäätään että uloskin saa pissata. Käytiin myös vähän harjoittelemassa ulkoilua; Tippa tuli kyllä hienosti mukana kun vähän innosti, muuten rapsutteli pantaa. Asfaltilla se vaan tärisee, taitaa olla hurjaa.

Huomenna voisi jo ottaa vieraita vastaan, ja aiotaan mennä torillekin ihmettelemään. Tippa näyttää jo rentoutuneen, kun nukkuu paljon enemmän ja on omaksunut pedin (thank God!) turvapesäkseen. Seurailee minua kyllä välillä kuin varjo, ja alkeelliset yksinoloharkatkin yleensä alkaa hurjalla vinkunalla, mutta ollaan siinäkin jo vähän edistytty. Käytän päiväunia häikäilemättömästi hyväkseni, esim. tein tänään ehkä historian nopeimman kauppareissun kun tajusin ettei täällä ole mitään ruokaa :D kuvasin Tippaa sen ajan, kymmenestä minuutista minuutin sen vinkui täällä kunnes käpertyi takaisin petiin. Reipas tyttö!!

Tippa on kyllä niin hellyyttävä, kun kapuaa syliin ja nukahtaa siihen :') siirrän sen kyllä aina siitä petiin. Toisaalta toivoisin ettei se tulis syliin nukkumaan, ettei tuu musta ihan "riippuvaiseksi", mut eiköhän me opita yksinkin oleen.

Ihmettelen kyllä yhtä asiaa: Tippa menee kokoajan eteiseenmenon estävän pahviesteen eteen kitisemään. Aivan mieletöntä vinkunaa pitää ja loikkii pahvia vasten. Mihinkähän se olis matkalla?? Siellä oli aiemmin ruokasäkit, ja ajattelin että kun haistaa ne niin hyppii siinä nälkäänsä, mutta sama toiminta jatkui ruuan jälkeen. Vaikea tehdä mitään kun ei ymmärrä..

Lisäys: Oltiin takapihalla ulkoilemassa vähän kauemminkin ja Tippa tärisi kuin horkassa ja vikisi mutta kun annoin sen haistella omassa tahdissa, niin se uskalsi jo lähteä vähän itekin katseleen eikä vaan pörrännyt mun jaloissa. Siitä se lähtee. Ja hihnassakin mentiin jo nurmikolla reippaasti :) pitää vaan yrittää pitää oma pää kylmänä etten vaadi liikoja pieneltä. Kun se näyttää rennolta sisällä, ei ulkona voi sanoa samaa..

Päikyt äitin sylkyssä

Panta kutittaa niin vietävästi!

Batwoman!

Pysyn minäkin välillä paikallani.