Hyvän mielen haaste

Nitro, Rommi ja Kinuski haastoivat meidät tämmöiseen, hauskaa! :)

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. Tipulainen. No wonder :) pieni rippiäinen, joka on kaikesta ja kaikista vilpittömän kiinnostunut ja innoissaan! Tippa suukottaa aina samalla järkkymättömällä rakkaudella ja nauttii kun pääsee mamman ja isin syliin <3 Tippa on tuonut minustakin esiin ihan uusia puolia: uudenlaista vastuuntuntoa, tunnetta että olen jollekin elintärkeä, halun säilyttää joidenkin mielestä naiivi into elämään ja juoksemisen riemun :)

2. Juho. Rakas tuleva aviomieheni <3

3. Jääkiekon MM-kisat ja Leijonat. Ainoa asia mitä olen ikinä fanittanut sydänverellä ja silmittömällä kiihkolla. Vuoden kohokohta koittaa joka vuosi huhti-toukokuussa, ja silloin Nummelinin pelipaita pääsee seinältä päälle ja lippu löytää tiensä kärsimättömästi viuhtovaan kouraani. Kaikki menot perutaan Suomen pelin ajalta, eikä puhelimeen silloin vastata. Tilastovihko täyttyy tuloksista ja tehopisteistä. Antautumisestani kertoo hyvin se, että ainoa paniikkikohtaus jonka olen elämässäni saanut, sattui tulemaan vuonna 2003 kun eräs sinikeltapaitainen joukkue löylytti Leijonia kotikaukalossa 5-0-johdon jälkeen 6-5...

4. Opiskelu. Nautin täydellä sydämellä tästä alasta. On täyttymys opiskella unelma-ammattiinsa, lääkäriksi. Uudet asiat eivät lopu milloinkaan, ja se tosin välillä rassaakin, mutta tuntuu tärkeältä ja hienolta oppia asioita joiden avulla voi pelastaa ihmishenkiä. Yhteishenki on loistava ja juhlat upeita! Odotan jo työelämää.

5. Laulaminen. Laulan suurimmaksi osaksi itsekseni, mutta myös yleisölle silloin tällöin. On ihana tunne kun ääni kulkee vapaasti ja kaikuu akustisessa tilassa. Olen löytänyt myös kuorolaulun uudelleen koulun Kuaron kautta. Laulu yhdistää ihmeellisellä tavalla.

6. Kevät. Lumet sulaa, purot solisee, maa tuoksuu, aurinko paistaa, voi keventää vaatetusta, valo lisääntyy, väsymys katoaa. Tarviiko sitä enempää selittää? :)

7. Juustot. AH, juusto muodossa kuin muodossa (Emmentali ja kaikkein vahvimpia sinihomejuustoja lukuunottamatta)! Jos saisin päättää, eläisin vain juustolla :D

8. Modern family. MTV3:lla esitettävä jenkkisarja on viimeisen vuoden aikana naurattanut minua enemmän kuin varmaan mikään sarja aiemmin. Kannattaa tutustua, ihanaa komiikkaa arjen iloista ja suruista erilaisissa perheissä. Eikä todellakaan ole mikään tavallinen jenkkihömppä!

9. Häähömppä. Vaikka erääseen satamaan purjehtiminen onkin vielä jonkin ajan päässä, on ihanaa heittäytyä vaaleanpunaisiin (tai omassa tapauksessani oikeastaan turkooseihin) unelmiin ja alkaa pikkuhiljaa selailla häälehtiä ja tehdä muistilistoja <3

10. Lapset. Nautin lasten kanssa jutustelusta ja tykkään viettää aikaa muksujen kanssa. Ja hekin yleensä tuntuvat tykkäävän minusta jostain syystä. Tärkeimpinä mukuloina tällä hetkellä tietysti ihana kummipoikani ja hänen suloinen siskonsa (joka muuten täyttää tänään viisi vuotta! <3 ). Suurin toiveeni elämässä olisi tulla itsekin äidiksi jonain päivänä, mutta tällä hetkellä muitten mukulat tyydyttävät äidilliset tarpeeni loistavasti ;)

Meiltä haaste lähtee Jennalle, Onnille ja Minnan porukalle.

Agilityä kesäkuussa!

Hahaa, unohdinpas kertoa että ilmoittauduttiin kesäksi agilityn alkeiskurssille Kouvolaan! Tiedossa kymmenen kertaa lajin alkeita, ja ainakin minä olen jo aivan täpinöissäni! Eiköhän Tippakin olis jos tietäis mitä tuleman pitää. Hinta on kyllä aika kova, mutta uskon että kurssi tulee olemaan sen arvoinen. Ainakaan ryhmät eivät ole liian isoja, joten hyvällä mielellä odotellaan kesäkuuta! :)

SynttäRipuli!

Niin vain vauvakoira täytti jo vuoden! Käytöksestä ei aina uskoisi että kyseessä on ns. aikuinen koira, mutta toisaalta on vaan niin ihanaa katsoa millä tarmolla pieni pippuri maailmaa haastaa! Muut koirat ovat alkaneet näyttää mun silmissä jopa vähän tylsiltä välinpitämättömästi jolkotellessaan tai konemaisesti totellessaan ;)

Tipan synttärijuhlia vietettiin jo kiirastorstaina meidän kolmen hengen perheen kesken, mukana siis vain isi, mamma ja Tipulainen. Tippa sai synttärilahjaksi ensin rokotukset ja sitten Nina Ottossonin älypelin Dog Tornado. Sitä pelaillessa sujuikin aika mukavasti jopa seuraavat kaksi päivää, jonka jälkeen herkut pelaillaan ulos n. 15 sekunnissa. Joten jos joku on halukas ostamaan tai vaihtamaan pelin johonkin vähän vaikeampaan Ottossoniin niin halua löytyy :D aliarvioitiin tuon koiruuden älykkyys jälleen kerran..

"Ei sitä näin saakaan.."

"Täytyy pyörittää!"

"Ja näin se pyörii" :)

Juhlaherkkuna Tipalla oli mamman "leipoma" kakku eli Cesaria, korsiteina nappuloita ja kynttilänä Dentastix :) vaikeinta synttäreillä taisi oli kakun kanssa poseeraaminen...

"Saisko jo ottaa?"

Kyllä maistuu!

Koska synttäreitä vietettiin oman porukan kesken jo päivää ennen oikeaa synttäriä, sai Tippa oikeanakin päivänä herkutella Cesarilla. Lisäksi tiedossa oli reissua mamulaan ja mökille yhdessä isin kanssa, sillä mamma otti ja lähti kymmeneksi päiväksi Alppien rinteille hakemaan pandamuodostelmaa kasvoille. Cesar taisikin tehdä yhdessä reissaamisen ja äiti-ikävän kanssa tepposet - tuloksena Tipan elämän ensimmäinen ripuli! Sisään tuli löysiä läjiä ja lopulta pääsiäisenä mentiin ihan vesilinjalle, ja nyt puhutaan siis ulosteen koostumuksesta :/ J kyllä hoiti pienokaista aivan loistavasti, ja maha alkoikin jo kovettua, mutta ruikuli tuli takaisin. Lopulta hän haki Tipalle Veteristä mahansuojalääkkeet, maitohappobakteerit ja elektrolyyttivalmisteet, joiden avulla tilanne alkoi normalisoitua. Koko ajan Tippa oli kuitenkin reipas oma itsensä ja söikin jonkin verran, lähinnä kanaa ja muita "ripuliherkkuja" mutta myös nappuloita alkuvaiheessa kun niitä vielä tarjottiin. J myös pakkojuotti Tippaa ruiskulla ja Osmosal-liuoksella. Ripuli kesti siis reilu viikon, ja kyllä sen koirasta kotiintullessani huomasin! Se oli ihan laiha ja entistäkin karvattomampi (Tippahan vaihtaa karvaansa nyt ensimmäistä kertaa ja tekeekin sen oikein viimesen päälle......), mikä vielä korosti laihuutta. Punnituksessa huomattiinkin että paino oli pudonnut n. puoli kiloa mikä on tuon kokoisella pienellä n. 10% painosta... Eli aikamoinen laihdutuskuuri!! Nyt onneksi ruoka maistuu paremmin kuin ennen (kuppi tyhjenee alle minuutissa!) ja annetaankin useampia kertoja päivässä ruokaa, jotta paino saadaan takaisin nousuun.

Mitäs muuta tässä onkaan tapahtunut edellisen kirjoittelun jälkeen.. Ainakin Iina oli meillä yökylässä jokin aika sitten ja kyllä olikin tytöillä hauskaa :)

Hetki paikoillaan..

Paha vain että juoksuinen Iinuska merkkasi pari kertaa sisälle, minkä jälkeen Tipalla on tullut muutamia "vahinkoja" sisälle, viimeksi tänään. Ottaa niin päähän koska kysymys ei todellakaan ole siitä etteikö pidätyskykyä löydy vaan ennemminkin jostain mielenosoituksesta. Huoh. Kertaakaan ei olla saatu sitä kiinni itse teosta jotta olis voinu antaa sille kunnolla "selkään". Uskon että kerran kunnon torut saatuaan se ei enää tekis näitä temppujaan..

Käytiin eilen Hämeen shelttien treeneissä, joissa harjoiteltiin kulkemisia ja ohituksia sekä näyttelyjuttuja. Tippa oli ensin taas sen päiväinen pyryharakka, mutta saatiin hyviä ohjeita ja kinkkukin teki tehtävänsä, joten jo parin harjoituksen jälkeen meno alkoi näyttää ihan toiselta! Jee! Pitäis vaan jossain pystyä reenaan useamminkin noin, noi shelttireenit on nimittäin vaan joka toinen viikko. Tänään kävelyllä oli taas vähän enemmän vaikeuksia ohituksissa, mutta kyllä se siitä. Normaalielämässä vaan vähän häiritsee ne toiset osapuolet, jotka ei oikein tajua meidän hajoittelun tavoitteita ja tekee siten erittäin paljon hallaa ohituksille.

Kaverini Jenni kävi myös joku aika sitten kuvailemassa Tipulaista. Tämmöisiä kaunokaisia saatiin aikaiseksi :) Kaikki kuvat © Jenni Viinanen

Lähitulevaisuuden tapahtumia ovat äitienpäivänä koittava Tampereen KV sekä mahdollisesti yksi tai useampi mätsäri ennen sitä. Koirakavereita olis aivan ihana tavata, mutta minulla on aivan älyttömiä päiviä armaassa opinahjossani, joten sosiaalinen kanssakäyminen on kärsinyt niin omalla kuin koirankin kohdalla.. Toivottavasti tilanne helpottuu kevään mittaan!

Loppuun vielä hauskoja kuvia arjesta <3

Varma kevään merkki huhtikuun alusta - Tipan korkuinen lumihanki..

Eräs pieni TV:n orja uupui kesken myöhäisuutisten.

Mamman pikkuenkeli :D :D

Uusia harrastuksia

..nimittäin syöminen ja haukkuminen!

Tippa vaihtoi kuukausi sitten ruokamerkkiä Acanaan, ja kaikkien maailman ihmisten ja koirien yllätykseksi se vetelee ruokakuppia tyhjäksi innoissaan päivästä toiseen!! Aluksi ajateltiin, että se on vain uutuudenviehätystä, mutta kun tahti vaan lisääntyy koko ajan, on se kai oikeasti Tipan mielestä ihan hyvää ruokaa :) JES!! Painoakin tuli heti vähän lisää, ja ulkomuoto tuhdistui, mikä on tuolla rimpulalle ihan eduksi. Nyt tapahtui myös maailmoja syleilevä ihme, kun tällainen näky odotti keittiössä:

TYHJÄ RUOKAPUSSI!!

Tipan ensimmäinen syömällä tyhjennetty ruokapussi EVER!! Wau. Käytiin ostamassa uusi 2,5kg pussi, kun hilseilyn ja tassujennuolemisen takia eläinlääkäri epäili myös ruokayliherkkyyden mahdollisuutta, joten ei viitsitty ostaa kallista isoa säkkiä jos tuleekin vaihto eteen. Mitä en todellakaan toivo, kun vihdoin ja viimein löytyi ruoka, jota tuo koipeliini oikeasti syö! Onneksi Acanalla on myös allergiaruokia, ja Jenna uskoi Tipan pitävän myös niistä, jos vaihtaa pitää. Saman valmistajan muonat kuulemma yleensä maistuvat muutkin.

Sitten siihen toiseen uuteen harrastukseen. Tippa on aloittanut ihme vaiheen: haukkuu kaikkia rapun ääniä ja etenkin öisin. Jonkun aikaa sitä on tässä katseltu, mutta nyt alkaa kyllä niin mitta täyttyä. On siis heti alettu kieltää, suihkia suihkupullosta ja laittaa jäähylle. Mikään ei vaan oikein auta. Pahinta aikaa on perjantai- ja lauantaiaamuyöt, kun ihmisiä palaa baareista kotiin. Meillä valvotaan ainakin se 10-15min n. klo 3.30-5.00 välillä, usein useampaankin kertaan. HUOH!!! Nyt saimme Jennalta lainaan sitruunapannan, joka toimii Tippaan vuorokauden (ei-yhtäjaksoisen) kokeilun jälkeen kuin maaginen taikaesine; se ei avaakaan suutaan se kaulassa, vaikkei ole edes saanut kokea sen suihkausta kertaakaan :D siellä on varmaan pari suihkausta sisällä, koska toimi kun kokeilin. Ei kuitenkaan vielä ehditty ostaa siihen uutta sisältöä. On siis hirveän mukavaa kun Tipalla on panta kaulassa, mutta siitä ei jää mitään muistikuvaa selvästikään pienien aivojen sopukoihin silloin kun panta ei kaulassa ole, koska huutelu alkaa taas. Mrr. En oikein keksi miten Tipan sais hoksaamaan sen yhteyden?? Nyt on vielä vähän hankalaa, kun Tipalla on hoito tassujen kutinaan ja pitää pitää kauluria, niin pantaa ei voi samaan aikaan laittaa. On siis valittava kahdesta pahasta - joko haukkuminen tai tassujen nuoleminen, ja tällä haavaa valitsen mieluummin haukkumisen ettei kallis tassuhoito mene harakoille. Toivon että pikkuruinen lopettaisi mörköilyn itsekseen, eikä haukkuminen jäisi päälle. Myös rappukäytävässä on alettu pelkuroida viime aikoina, ensin vieraissa ja nyt myös kotona!! Ihan kummallista, kun ei ole mitään ikävääkään koskaan rapussa käynyt. Ota tosta nyt sitten selvää..

Tassuihin siis saatiin kortisoni-antibioottitippoja siveltäväksi, antibakteeris-antisieni-sampoota tassujen pesuun, lipidivalmiste turkkiin sekä loishäätö. Toivotaan että näillä selvitään, ettei tarttis niiden ruokien kanssa alkaa pelata. Ainakin tassut tuntuu paremmilta nyt muutaman päivän hoidon jälkeen. Peukut pystyyn!

Ihanat aurinkokelit on saaneet meidät vähän paremmille lenkeille. Olin reilu viikon kipeänä, ja liikunta rajoittui pakostakin pelkkään koiralenkkeilyyn, joten tuli sitten napit korvilla käveltyä pitkiäkin lenkkejä. Tänään oltiin pari tuntia metsäreissulla, eikä tullut edes ketään vastaan vaikka on näin upea ilma!

Täältä tullaan!

Kukkuu!

Pää viidentenä jalkana!

Paistattelija <3

Otin ekaa kertaa lenkille naksuttimen mukaan, ja aion kyllä jatkossa tehdä usein samoin! Tippahan muutenkin oppii kaikkein parhaiten naksuttelemalla, käsiavuista ei tajua juurikaan mitään. Nyt naksuttelin yleisesti hihnassa kävelyä (Tippa tajusi samantien naksuttimen nähtyään missä kuuluisi kulkea, mutta ei tee sitä vielä muulloin kun naksuttimen läsnäollessa), pysähtymistä ("seis" vaihdetaan sanaan "stop" liiallisen sekaannusmahdollisuuden sanan "seiso" kanssa vuoksi) ja seuraamista, joka sujuikin aivan loistavasti. Mitään tokoahan en varmaan koskaan ala harrastaa, mutta ihan vaan arkikäytöksen vuoksi tämä taito olisi ihanaa treenata kuntoon. En siis vaadi Tipalta tokomaista katsekontaktia seuratessa, riittää kunhan tulee vierellä. Ohitettiin kaikkea aika kiinnostavaakin hienosti seuraten, mm. ilakoivat lapset, polkupyörä ja yksi koirakin, tosin siinä sai vähän hakea alkuun. Tulin taas niin onnelliseksi siitä miten älykäs tuo otus on!!

Ollaan viime aikoina naksuteltu myös perusasentoa, tai meille ennemminkin vierelletuloa (sama arjen helpotus tavoitteena tässäkin). Se etenee jo hienosti, Tippa osaa kiertää jalan viereen, mutta istuminen ja minun makuuni tarpeeksi lähelletulo vielä uupuu. Sanaa ei olla vielä liitetty mukaan. Myös muovikannen koskettamista tassulla on naksuteltu. Haluaisin jotain agilityyn liittyvää kontaktia harjoitella, mutta ei ole mitään käsitystä miten se tulisi tehdä. En siis viitsi mitään aloittaa ettei menisi pieleen tulevaisuuden osalta. (Kesällähän olis aikomus mennä agin alkeiskurssille)

Toivottavasti nämä ihanat kelit jatkuisivat vielä pitkään! Tippa nauttii kun mamma jaksaa paremmin aktivoida ;) Kivaa kevään alkua!

Olen nähnyt Tippa-neidin kylvyssä, ihanaa!

Tipuliainen pääsi kylpyyn viikonloppuna, kun ajateltiin että niin saadaan vanhat hilseet turkinpohjalta pois, neiti kun on pakkasilla kuin puuterihuisku! Valkoisia hiutaleita joka paikassa! Nutrolin-öljy näyttäis jonkin verran auttaneen, mutta pahimmat paikat eli nivustaipeiden ja kainaloiden karvaraja on vieläki aika hurjan näköinen..

Varsinainen PULLERO!

Ehti sitä kylvyn lomassa vähän flirttaillakin :)

Pesu todellakin kannatti! Turkki on paljon tuuheampi ja kiiltävämpi! Näyttää heti että painoa olis tullut kilo lisää kun pöyhkeä turkis hämää ;) Myös hilseet lähti aika kivasti monesta paikasta pois, tosiaan ne taipeet vielä vähän kuoriutuu. Yllättävän hienosti Tippa selviytyi pesusta, ei pyrkinyt ammeesta karkuun tai ollut häntä koipien välissä. Eihän se selvästikään tykännyt olostaan, mutta pelkoa ei ollut ilmassa. Ollaan kuitenkin vaan kerran aiemmin pesty se kokonaan (joskus ihan pienenä) ja satunnaisesti pyllypesuja jos on jäänyt tuhrua. Kuivaaminen taisikin olla se järkyttävämpi kokemus! Tippa pyrki koko ajan karkuun, ja kun kerran pääsi rimpuiltua irti olohuoneen puolelle, alkoi sen päiväinen ajojahti ettei oo meillä ennen nähty :D ei tietoakaan että koirakakara olis tullu takaisin tai edes katseen päähän mammasta! Sain sen lopulta kiinni, ja taistelu jatkui! Fööni oli jotain ihan kamalaa, mutta ainakin saatiin turkki kuivaksi :)

Poseerausta puhtaassa turkissa

Viime päivät on ollu Tipalla taas vähän tylsiä, mutta viikonloppuisin on onneksi ollu vähän kiintoisampaa ohjelmaa koirankin näkökulmasta. Ollaan parina sunnuntaina käyty Inka-siskon kanssa leikkimässä ja tytöillä on sujunu tosi kivasti! Kokoerosta huolimatta leikit on tasaväkisiä, hauskaa rauhallista mutta innokasta muhinaa :) ollaan leikitty sisällä kun Inkalla on vielä joitain riehumisrajoituksia jalkansa suhteen joten juoksuleikkejä ei ole tytöt päässeet kokeilemaan. Niissä muuten nopsajalkainen Tippa saattais jäädä vähän jalkoihin. Omaa kameraa ei ollut leikeissä mukana, mutta tässä yksi Niinan otos.

Kokoeroa on huimasti, mutta kuva vielä vähän vääristää lisäksi ;)

Tänään käytiin tenttiilukemisen lomassa pitkästä aikaa Veeti-poikaystävän kanssa metsässä! Veetihän muutti Helsingin suunnalle alkuvuodesta, ja jälleennäkeminen oli erittäin odotettu :) kamera oli suurimman osan ajasta kassinpohjalla, eikä kaverikuvan ottamisestakaan oikein mitään meinannut tulla :D

Ilma oli ainakin kohdillaan!

"Ystävyys ei ole katsomista toinen toistaan silmiin, se on katsomista yhdessä samaan suuntaan" <3

Yritys nro 1536..

Paras otos so far!

Loppupäivä onkin kulunut Tipan osalta maha kohti kattoa torkkuen :) kivaa kun tulee välillä arkeen vaihtelua! Pitäis ehkä taas aktivoitua kaverisaralla, meinaa mennä pelkkien shelttien kanssa kaveeraamiseksi :P

Toinen mätsäri

Taas meni hienosti! Tippa sai taas punaisen, ja punakehässä oltiin vikoja ketkä käteltiin ulos kehästä ennen sijoittelua! Se vähän harmittaa, koska Tipulainen oli taas huippu minusta. Saimme kuitenkin kunniapalkinnon!! :) Nyt osasin odottaa vähän jo jotain kun viime kerrasta jäi niin hyvä maku suuhun. Ekassa erässä meni varsinkin hirmu hyvin: liikkui kuin rasvattu (uusi näyttelyhihna tuntui toimivalta) ja seisoikin tosi maltillisesti. Pöydällä taas vähän ehkä alkuun aristi pyllyn tutkimista mutta ihan ok meni sekin. Punaisissa Piti seistä taas ihan himokauan!! Me oltiin vielä just siellä päässä, mihin tuomari tuli viimeiseksi, joten tietty pikkutytölle ehti jo käämi palaa siesoskeluun. Emäntänsä koira, ei oo luotu odottelemaan, ei. Pieni rauhaton vehkoilu alkoi sitten tuomarin ollessa viimein meidän kohdalla, ei silloinkaan niin paljon kuin viimeksi, mutta sen verran kuitenkin että tiukassa kehässä se koitui meidän kohtaloksi tällä kertaa.
Myös velipoika Onni oli mukana, elämänsä ekassa mätsärissä, ja ihan hienosti silläkin meni, etenkin liikkeet näytti minun silmään näteiltä :)

Kauhea näyttelykärpänenhän pääsi sitten puremaan, ja ilmoitinkin pikku sohvaperunan toukokuiseen Tampereen KV-näyttelyyn äsken! Kääk! Jenna lupasi auttaa ja esittääkin Tipan, joten yksin ei onneksi tartte mennä! Aika hurjaa silti. Onneksi on aikaa treenailla :D nyt on sitten vähän motivaatiota harjoitellakin ettei enää virallisissa kuvioissa tartte tuurilla mennä pelkästään :P

Kuvia ei taaskaan tullu otettua, kun sovittiin Mareenan kanssa että pysytellään kauempana kun toinen on kehässä ettei karvalapset innostu toisistaan, molemmilla kun toi kehäkeskittyminen vähän uupuu vielä :D Juhokaan ei ollut mukana tällä kertaa, vaikka kamera olikin! Pitää zoomailla tulevia mätsäreitä taas, ne on kyllä niin huippuja treenipaikkoja. Saadaan vähän omaa rutiiniakin muodostettua, tekee hyvää molemmille, sekä mammalle että missille ;)

Tipan tylsä elämä on nykyään yhä tylsempää. Se nukkuu kaiken ajan sohvalla, nousee vain jos sitä alkaa leikittään tai kouluttaan tai joku tulee ovesta. Aktivoinnitkaan ei oikein aktivoi kuin sen hetken. Onneks tällä viikolla mennään Inka-siskon kanssa leikkiin sunnuntaina. Myös Onnia nähdään varmaan. Pitäis alkaa etsiä vähän vaikka uusiakin kamuja taas. Mätsärissä tavattiin koulukaverini corgi Olga 5kk, siitä sais ainakin ihan hauskan painikamun :) katsellaan mitä tuleman pitää.

Hei kohtalo, oon iso tyttö jo!

Joulu tuli, joulu meni. Tänä vuonna oli monella tavalla omanlaisensa joulu, mutta Tippa sentään yllätti positiivisesti! Mentiin mamulaan aatonaattona, ja Tipalle oli rajattu aiempaa isompi alue IKEAn lapsiportin avulla, se oli tosi mukavaa. Tippa viihtyi hyvin porukoissa, ja yksinkin kun portista näki muuallekin. Ensimmäinen yö meni vähän vuhahdellessa erikoisia "ääniä", mutta ainoa siitä kärsijä olin minä, joka vahdin ettei kukaan muu heräisi Tipan huuteluihin.. Tippa pidätti taas uudessa paikassa sen kevyet 16 tuntia, ja aamulla tulikin vahinkopissa kynnysmatolle kun laskin sen sylistäni ja samaan aikaan lapset innostivat Tippaa. No, se ei selvästikään ollut tarkoitus, mutta sain siitä kuitenkin harmaita hiuksia. Onneksi kakka tuli heti ulos.

Tee-se-itse-aktivointilelu ennen joulua.

Tämä oli lopputulos.

Aattona Tippa oli itse tyyneys! Se tottui hyvin uuteen paikkaan kun taas vaihdettiin, ja teki kaikki tarpeet hienosti ulos! Lasten kanssa se leikki nätisti, eikä riehaantunut liikaa. Joulupukki oli pieni jännitysmomentti, mutta pidettiin sitä vierailun ajan sylissä. Lahjojen avaamisen aikana Tippa viihtyi uuden lahjaksi saamansa aktivointipallon parissa, muutenhan se olisikin tullut innokkaasti avaamaan muidenkin lahjoja :) Tipulainen sai jouluateriaksi Cesarin sesonkiherkun, hanhenpateeta. Se tuntui maittavan ;) lahjaksi tuli myös uusi panta, lahjakortti Pirkanmaan lemmikkitaloon (joka aiotaan käyttää nahkahihnaan ja mahdollisesti näyttelyhihnaan) ja uusi (toinen) nimilaatta valjaisiin.

Joulupäivänä ajelimme mökille minun perheeni luo ja ajatuksena oli juoksennella ulkona. No, olikin niin märkä ja ikävä keli, että aika kului suurimmaksi osaksi sisällä. Aaton vilinä oli varmaan uuvuttanut pienen kaverin kun se viettikin suurimman osan ajasta (jonkun sylissä) nukkuen.
Tapanina menimme vielä uuteen paikkaan, joten rapsutteluja, sylittelyjä ja uusia paikkoja tuli nähtyä ja koettua!

Anteeksi kännykkäkuvat, ne on nyt ainoita mitä tuli otettua!

Perheen joululöhöhetki <3

Pieni joululaulaja <3

Välipäivät vietimme sentään kotosalla, ja ehdimme käydä Veetin ja Jennin kanssa vielä oikein kunnon metsälenkilläkin ennen heidän muuttoaan. Oli aivan ihanaa, vaikka lumi puuttuikin! Koirat oli niin onnessaan, harmi kun ei tullut kameraa mukaan. Ja sitä metsää vaan riitti ja riitti! Tippa myös totteli todella hyvin :) leikimme myös Onni-veikan kanssa muuten ennen joulua! Velipoika oli kasvanut taas kamalasti! Myös ennen seuraavaa reissua käväisimme Tipan kanssa lähimetikössä, jossa olikin tehty puuhakkuita, ja saimmekin itsemme aikamoiseen liriin. No, olipahan Tipallekin vähän rasitetta :D

Uudeksi vuodeksi hurruttelimme sitten taas uuteen paikkaan, nimittäin Hämeenlinnaan kavereiden luo. Tippa vietti aikaa enimmäkseen sohvalla löhöillen (mikä tuntuu olevan nykyään sen lempiharrastus..). Raketeista en osannut oikein etukäteen sanoa miten se reagoisi, mutta tosi hyvin meni!! Vähän vuhahteli ääniä jossain vaiheessa, mutta kun me ei reagoitu ja oli muuta hälinää sisällä niin se antoi sitten olla. Ainoa pieni pelonhetki koettiin kun mentiin ulos (joo, mun syyni..) keskiyön aikaan. En halunnut jättää koiraa yksin sisällekään, sitten se vasta olisikin pelännyt kun ikkunan alla räiskitään. Tippa oli sylissä ja tärisi kun ihan vieressä pamahteli, mutta selvisi siitä kyllä heti kun pauke rauhoittui ja tuli pissakin hienosti, vaikka epäilin ettei tekisi kun oli jännää.

Tipan uusivuosi näytti enimmäkseen tältä :)

..tai tältä!

Ihmisten uuteenvuoteen kuului paljon ihanaa ruokaa!

Kipaisimme pikaisesti kotona kääntymässä ja sitten nokka osoitti Tipan osalta kohti Elinan ja Iinan nurkkia, jossa riittikin tekemistä mamman ja isin nautiskellessa Naantalin kylpylän kuohuista. Tippa tapansa mukaan pidätti ensimmäiset 22h pissaa uudessa paikassa, ja Elinan armollisen kärsivällisyyden ansiosta teki lopulta ulos. Kakka tuli kuulemma pari kertaa sisälle, mikä harmittaa, koska koko joulunaika ja uusivuosi meni sisäsiististi jokaisessa miljoonassa kyläpaikassa!!! Melkein jo menin vannomaan että josko se nyt...mutta onneksi en vannonut. Ehkä oman väen puuttuminen toi takapakkia tässä kohtaa? Ja kun Tippa pääsi Elinan vanhemmillekin kyläilemään, tuli uuden paikan uudessa paikassa tietty pissakin lattialle. Meidän pikku jännittäjä. Se tarvii aina sen oman aikansa että tutustuu rauhassa turvallisessa omassa porukassa uuteen paikkaan, ja kun eka pissa tai kakka tulee ulos niin reitti on sit selvä. Olen itse jo alkanut hyvin lukea Tippaa tässä asiassa, mutta muut ei sitä aina välttämättä ymmärrä. Se vaatii oman tilan ja ajan, ja on todellakin vähän hitaasti lämpeävä (paitsi uusien ihmisten ja pienten koirakaverien suhteen). Kävimme Hämeenlinnassa koirapuistossa, jossa oli Tipan ikäiset dalmis ja labradori, mukavia kilttejä koiria mutta ah niin päällekäyviä hömelöitä! Tippahan osoitti ihan uutta puolta itsestään: se veti nenän ryttyyn ilkeännäköisesti ja vinkaisi kuin syötävä puoli metriä ennen kuin iso kaveri edes koski siihen :D se oli enemminkin huvittavan näköistä, ei siis aggressiivista, se vaan osoitti että älä kuule ryntää sieltä. Juuri uusissa ja etenkin monen koiran tapaamisissa Tippa on oikea diiva ja vaatisi muiden olevan paikallaan että hän saisi omaan tahtiin tutustua ja haistella. Ei ihan terrierin vauhdilla ryntää sosialisoimaan itseään ;) isot sitten luovutti ja alkoi leikkiä keskenään, mutta Tippaa olis selvästi kiinnostanut kuitenkin mennä mukaan. Se kuitenkin (onneksi) tajusi pysytellä vähän kauempana koska sen verran vauhkoa isojen poikien meno oli että pieni tyttö olisi voinut jäädä vähän jalkoihin..

Elinan kanssa Tippa siis pääsi Kokemäelle käymään, koirapuistoilemaan Iinan kanssa, pitkille lenkeille ja sai tietty painia 24/7 isosiskon kanssa :) ruokakin maistui taas mielettömään tahtiin kun oli toinen samanmoinen elukka vieressä vahtaamassa :P toivottavasti ruokahalu säilyisi taas hetken..

Tipan tyypillinen asento kotona. Sitä ei saa pois sohvalta, ei sitten millään!!

Tänään meidän yhdeksänkuinen isotyttö korkkasi kehät nimittäin vuorossa oli ihkaensimmäinen mätsäri! Mua jännitti ihan älyttömästi! Mutta hienosti se meni. Tippa käyttäytyi tosi hyvin, alussa selvästi jännitti ja oli ihmeissään, mutta punaisten kehässä oli selvästi paljon paljon rennompi (ehkä koska minäkin olin) ja ravasi kuin unelma!! Seisominenkin meni tosi kivasti, vaikka pienessä kehässä oli n.30 koiraa ja ahdasta oli! Päästiin minun ihmetyksekseni jatkoonkin punaisissa, eli 7 joukkoon. Siinä Tipalla alkoi vähän kärsivällisyys ja keskittymiskyky jo loppua (oltiin me paikanpäällä jo liki neljä tuntia oltukin!) ja seisominen meni vähän naapurikehän tiirailuksi. Saimmekin sitten ekana lähtöpassit jatkokehästä, eikä siis sijoituttu. Parin koiran päässä se olis ollut, mut ihan mieletöntä minusta ekaksi kerraksi!! Mukana oli kuitenkin liki 80 koiraa pienissä pennuissa! :) Ja etenkin meidän minimaaliseen treenaamiseen nähden tuo oli loistosuoritus. Arvostelija ei paljoa kommentoinut koiraa, muuta kuin että kaunis ilme ja nätti tyttö. Ja sanoi lopuksi että hieno koira. Meidän pieni kehäkettu<3 mähän sain nyt kamalan näyttelykärpäsen pureman, täytyy katsella jos olis taas mätsäriä tiedossa. Näyttelythän nyt sitten onkin ihan eri sarjaa, siellä Tippa tuskin ihan aloittelijan tuurilla pärjää, ja koostakin tullaan varmaan rokottamaan. Mutta kiva olisi ne virallisetkin jo joskus korkata ;)

Kehästä ei tullut otettua kuvaa, mutta huom. punainen nauha, joka oli päivän tavoite :P

Pari päivää on vielä lomaa jäljellä. Huomenna käymme kuluttamassa Tipan lahjakortin Lemmikkitaloon ja sunnuntaina voisi olla vuorossa koirapuistoilua Onnin kanssa. En aio tehdä mitään tavoitelistaa tälle vuodelle - lähinnä toiveissa olisi näyttelyuran aloitus, agilityn alkeiskurssi mahdollisesti kesällä ja ison koiran elkeet arkielämässä :) toivon että sisäsiisteys saavutetaan 100% mahdollisimman pian myös kylässä.